torstai 15. maaliskuuta 2007

Delfiinin kokemuksia suuresta pohjoismaisesta sisustusliikkeestä

Yritin sorvata tähän jonkinlaista kuivakkaa ja ironista aloitusta sisustuksesta, shoppailusta ja snobismista, mutta mikään venkoilu ei muuta sitä tosiasiaa, että kävin eilen Ikeassa. Mukanani oli pienempi teini ja oppaanani erinomaisen pitkämielinen, huumorintajuinen ja pätevä Elmis tytärtäydennyksellä. (NE ON IHQQQIIII!!!!!1!) Vaikka kuinka rutistaisin ostiskelureissun kuivaksi, on todettava, että oli erittäin kivaa.

Kauppa oli valtava, mutta pysyin järjissäni. Ainoastaan kerran kohosi otsalleni muutamia paniikin hikihelmiä, kun en löytänyt ulos (tarpeeksi nopeasti), vaikka tupakoinnin tarve oli huutava. Mukaan tarttui hurjasti tavaraa, mutta lasku oli häkellyttävän pieni. Tuossa eteisen lattialla samainen tavarapino odottaa, että se levitetään nätisti ympäri kotia, eikä mikään ostetuista vermeistä näytä näin päivänvalossa, sisustushumalan haihduttua, kovin kamalalta. Edes tuo musta-valkoinen kiekurakuvioinen matto.

Hämmästyksekseni joudun siis toteamaan, että ostiskelu voi olla mukavaa ja sisustusliikkeestä voi päästä ulos raivaritta.

* * *

Onneksi tein Zepan vinkkaaman snobitestin vasta tänään, sain nimittäin diagnoosiksi äärimmäisen yllättävän antisnobin. (Hoho!) Ehkä en olisi uskaltanut lähestyä Ikeaa lainkaan, jos olisin tuon tiennyt aiemmin. Tosin mainosmies oveluuksissaan kertoo, että "Olet vapaa sielu, maalla elävä delfiini. Veikkaamme, että tiedät missä lähin Ikea on ja osaat myös käyttää sitä." Kyllä kai niin, vaikka tuo delfiini-vertaus kieltämättä loukkaakin. (Delfiini: pieni pää, pienet silmät, suuri suu, olemattomat raajat, tuhti keskikohta, kimittää, on sulava vain uppeluksissa, hyppelehtii täysin kritiikittä sillin vuoksi.)

* * *

Ikeastahan tunnetusti vähävarainen yksinhuoltajaäiti voi saada elämäänsä sisältöä. Kenelle se on pääministeri, kenelle jalkalamppu nurkkaan pönöttämään ja pölyyntymään. Molempia voi tiettävästi tilata myös internetistä, mutta ehkä niitä kuitenkin on viisainta hypistellä hetki elävässä elämässä ennen kuin päästää kotiinsa. Ja joka tapauksessa, talouteensa kannattaa haalia vain sellaista irtainta, jolla on käyttöä. Tässä onnistuin eilen erinomaisesti enkä siksi kärsi nyt edes ostoskrapulasta. Tavaksi en aio kuitenkaan ottaa, niin totta kuin olen delfiini.

(Mitä se Susan oikein ajatteli?! Pääministeri?! Herrajjesta. Ennemmin vaikka samppanjavispilä, jos kerran turhakkeita on pakko nurkkiinsa kasata.)

11 kommenttia:

ZePanda kirjoitti...

Ikea ON ihana enkä mä mielellään jättäytynyt pois seuroista. Mut tiätsä kun on semmonen kuin DUUNI JOBI PÄIVÄTYÖ, joka eilen just käsitti kokouksia koko päivän, meikä ollen sihteerinä. Että ei paljo retkeillä. Sitäpaittee palkkapäivä on vasta tänään.

Sa ny, kävittekö te Vantaalla vai Espoossa?

--KATA-- kirjoitti...

Hei Sillin perässä hyppelehtivä Delfiini! (Sun uusi inkkarinimi)

Ikea voi joskus olla ihana. Mutta en nyt muista että milloin! Varmaan sun, Elman ja ihkuteinien kanssa sitten.
Mä saan siellä aina jonkun ahdistuksen. Pitää kai kokeilla sitten uudestaan, kun on se uusi asunto, siis sitten sadan vuoden päästä.
Mitä! Ooks sää taas tupakoitsija! Sitäkö se bloggaustauko olikin?

ulkopuolinen kirjoitti...

Susan tais bongata Masan ihan internetin ihmeellisestä maailmasta, Ikea-tarinahan oli vaan kulissi koska Masa ei halunnut tunnustaa harrastavansa deittipalstoja... Emmä kyllä mikään Kuros-asiantuntija ole, tuli vaan seurattua kasvavalla huvittuneisuudella keltaista lehdistöä ton kaameen kohun aikoihin ;)

kukkis kirjoitti...

Enpä tiedä, saattaa olla, että pääministeri on juuri sitä mitä olohuoneeni kaipaa.

(Kato! Mä yritin samaa!)

En olisi heti yhdistänyt IKEAa ja ihqua samaan lauseeseen, mutta uskon kyllä, että Elmis ja Elma-tytär tekevät mahdottomasta mahdollista! Juu, näin se on!

Ohari kirjoitti...

Zepa, duuni? Jobi? PÄIVÄTYÖ? Never heard. Joka tapauksessa kääntelen veistä haavassa ja kerron, että olimme vasta illalla liikenteessä. Ja Vantaassa, tietenkin.

Kata, ööh, tupakoijapa hyvinkin, taas ja vielä ja lopetan ihan kohta varmasti. Bloggaamiseen se ei vaikuta.

Ulkopuolinen, minäkin olen päässyt siihen käsitykseen, että nimenomaan internetistä Susan pääministerin tilasi. En osaa sanoa, olisiko Ikean noutopakkaus ollut silti sen parempi: kaikkihan siellä on niin sievästi esillä, ettei omassa kodissa ikinä.

Kukkis, juu :-D Armas neuvoi odottamaan vaalien jälkeen, jotta saisin (ehkä) paremman, mutta en oikein käsitä, mitä vaalit nyt jalkalamppuihin vaikuttavat. Pääministeriä en nimittäin (tosissani) edes harkinnut: se vie liikaa energiaa ja tilaa, melusaastuttaa eikä ole edes kovin käytännöllinen. Noh, ehkä se naulakkona menisi, mutta kun sellainenkin on talon puolesta niin... ostin sitten sen jalkalampun. Enkä muuten tarkkaan ottaen yhdistänyt minäkään :-D

Ohari kirjoitti...

Ai niin ja pitää vielä tuosta snobbailusta:
Käsittääkseni Oikeat Snobit [lienee TM] hankkivat irtaimistonsa antiikkiliikkeistä ja haalivat talouksiinsa lähinnä (ulkomaista) desing-kristallia ja -tekstiiliä eivätkä vilkaisekaan kaikenmaailman ikeoihin, vapaavalintoihin ja muihin tavan rahvaan kauppoihin, joista saa kohtuulliseen hintaan käypää kippoa ja polyester-tuotetta. Niin että vitsailin taas kerran vain, kiitos ja anteeksi.

ZePanda kirjoitti...

Illalla. Jassoo. No, ei tullu puheeksi. Mä olin illalla kumminkin kaupungilla sahaamassa epätoivoissaan edestakas (ja jalkoihin koski niin perkeleesti) kun missään ei ole niin yksinkertaista esinettä kun pingispalloa. Aina sama juttu. Sokokselta niitä sai yhteen aikaan, nyt ei ollu sporttikaupoissa ei Sokoksilla ei missään. Stokkalta (kuten aina, sieltä löytyy kaikki) sitten löysin kaksi pakettia, kaupungin viimeiset varmaan, ja otin kummankin.

Loppuillan join punkkuva. Harjoittelin lähestyviä kisoja varten.

PS en tykkää Vantaan Ikeasta.

kukkis kirjoitti...

Et niin joo mutta minäpä yhdistin :)

Missään tapauksessa ei kannata odottaa vaalien yli. Tämä nykyinen on nimittäin helppo yhdistää muuhun sisustukseen, hän on niin turvallisen beige. Ai niin, mutta sinähän päädyit jo jalkalamppuun.

Mun mielestä Vantaan Ikea ei ole ihan niin ahdistava kuin Espoon. En tiedä, miksi, koska ihan samanlaisiahan ne ovat.

Ohari kirjoitti...

Zepa, illalla joo vähän niinku oletuksena aina viikolla, kun on noita päivätö^ÖÖHÖHÖ^juttuhommia itse kullakin. Hyvä kun pingpong kuitenkin! Ja punkku!

Kukkis, s'oot niin näpsä :-) Eikö beige sisustuselementti ole oksymoron vähän samaan tapaan kuin vastuullinen markkinatalous?

Ja hyvät naiset, jos tuolla Vantaa-Espoo-vertailulla on tarkoitus villitä minut toistekin Iikkeaan vertailumielessä, niin ei onnistu. Ehei! EN SUOSTU. Yhdessäkin oli tekeminen, vaikkei nyt sitten kuitenkaan niin rankka kuin etukäteiskuvittelin (kiitos Elman & tyttären).

marri kirjoitti...

Sillin perässä pomppiva delffiini ei voi olla epätoivoisempi, kuin työttömyyskorvauksien perässä ramppaava marri.

Onnea ahdistumattomuudestani. Itselläni se onnistuu varmimmin rautakaupassa. Kunhan ei vaan tarvitse ostaa erikoismuttereita, joiden nimessä on 56 kirjainta.

Ohari kirjoitti...

Marri, lykkyä korvauksille! Rautakauppa-ahdistus iskee yleensä silloin, kun myyjä joko pakenee tarmokkaasti tai puhuu vain mukana olevalle xy-kromosomiselle. Eli onneksi nykyään harvemmin kuitenkin.