lauantai 17. maaliskuuta 2007

If I was a bricklayer, I wouldn't build just anythin(g)

Sain viime yönä luetuksi loppuun Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin (1847). Kun laskin kirjan käsistäni, makasin pitkään sängyssä selälläni, silmät villisti kieppuen päässä – ja vieläkin odotan, milloin hellä sydämeni lakkaa väräjämästä. Oh, romantiikka! Kotiopettajattaren kansien välistä ryöppyää suuria tunteita, raastavaa rakkautta, synkeää epätoivoa, riehuvia luonnonvoimia, hekumaa ja hulluutta! Mukana on toki myös valistuksen perintönä suoraselkäistä siveyttä ja järjen viileyttä sekä vähäistä realismia ennakoivaa yhteiskuntakuvausta, muutenhan homma menisi ihan hulinaksi.

Jane Eyren, romaanin päähenkilön (ja minäkertojan), sanotaan olevan kirjallisuuden ensimmäinen nainen, jonka rakkautta on kuvattu suoraan ja kiihkeästi. Lienen paatunut lemmen palossa sihiseviin sankarittariin, koska Janen lempi ei niinkään tehnyt vaikutusta. Sen sijaan hänen raivoisa itserehellisyytensä ja tahto pitää oma tilansa hallinnassaan elämän (ja miesten) riepotuksessa on ihailtavaa tänäkin päivänä – saati omana aikanaan.

* * *

Rinnassani riehuvia tunteita tyynnyttääkseni otin illan elokuvan, jota en katsonut, inspiroimana käteeni Günter Grassin Peltirummun, jonka olen lukenut viimeksi (ja ainoan kerran) ~1994. En muistanutkaan, että se on niin hauska! Harmillista on, että se täytynee jättää kesken toistaiseksi. Länsimaisen kirjallisuuden tenttiin pitäisi lukea vielä yksi romaani 1500–1700-luvuilta.

Ehdokkaina ovat:
Cervantes: Don Quijote I-II
Defoe: Robinson Crusoe
Diderot: Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä
Grimmelshausen: Seikkailukas Simplicissimus
Laclos: Vaarallisia suhteita
La Fayette: Clèvesin ruhtinatar
Voltaire: Candide
(Luettuina jo Fieldingin Tom Jones ja Rabelaisin Pantagruel)

Otan mieluusti suosituksia vastaan, vaikka luultavasti teenkin hepsankeikat ja valitsen ohuimman. No mitä?! Klassikko se on ohutkin klassikko.

* * *

Linkit Wikipedian artikkeleihin. Kotiopesta ei linkkiä, koska Wikipedia spoilaa sen loppuratkaisun. Epatto!

15 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Onko ohuin tuo de Laclosin kirjeromaani? Sitä hdcanis kehui klassikkojen listallaan.

Ei voi suositella, kun Robinson Crusoe on ainoa, jonka äärellä muistan viihtyneeni kloppiaisena (ehkä siksi, että Veikko Huovinen sitä kehui.)

Fieldingin Tom Jones kuului muistaakseni pakollisiin luettaviin filologian laitoksella, mutta taisin heittää kesken senkin pikkuhousut kehään.

Brontën veljekset ovat kyllä kiinnostaneet, mutta ovat liian hurjia tunneryöpyissään pystyynkuivaneelle miehelle. Mickey Juppin kappale Monty Brontë and the Sisters iskee lujempaa. Oho, ei mitään asiaa.

Saara kirjoitti...

Candide, ehottomasti. Se on tosi ohut! Jopa minä olen sen lukenut.

matlis kirjoitti...

vain crusoen lukeneena suosittelen ohuinta. crusoeen petyin, kun puoli kirjaa juostiin susia pakoon jossain espanjan vuorilla ja vain 30 sivua tms. vietettiin autiolla saarella. rahat takas!

ZePanda kirjoitti...

Eikös Clevesin ruhtinatar oo semmoinen (kirjeenvaihtoromaani? ja aika) ohutkin? Muistelisin, että siitä ei jäänyt pahoja traumoja.

Sedis kirjoitti...

Candide tietysti. Sen voi lukaista pari kertaa varmuuden vuoksi.

allyalias kirjoitti...

Pakko kääntyä Candiden puoleen myöskin, vaikka Don Quijotesta sai jonkinlaista sairasta tyydytystä, ei edes sairas tyydytys ollu riittävä syy kahlata koko pölisevää sivumäärää johonkin tenttiin.

Minä en pitänyt Robinson Crusoesta, mutta onhan siinä myös puolensa. Teemat nimittäin taitavat olla aika yleisesti tunnetut vaikka kirjaa ei lukisikaan.

Helen kirjoitti...

Kannatan Robinson Crusoe-puoluetta.

Ohari kirjoitti...

Hyvät ihmiset, suoritetaan ääntenlaskenta:
1 ääni Vaarallisille suhteille (tämä oli kai se, jonka elokuvaversioon Glenn Close oli puuteroitu vaarallisella tavalla)
1 ääni Clevesin ruhtinaalle
1 ääni ohuelle romaanille
3 ääntä Candidelle, ja jos se on ohut, voinee sille laskea 4 ääntä.

Robinsonista pidetään eikä pidetä, mutta sen jättänen pois, koska saamieni tietojen mukaan se ei sisälläkään homoerotiikkaa. (Hirmuinen pettymys.)

Voltairen lukeminen tuntuu kyllä aika juhlalliselta. Noinkohan ne edes lainaavat sitä minulle? Pitäisikö valmistautua lainaustilaisuuteen nutturalla ja siistillä mutta asiallisella vaatetuksella? Varmuuden vuoksi ehkä.

Nyt kun tämä ongelma on ratkaistu – mistä kiitän kaikkia lämpimästi – ryhdyn sokerikakun leivontaan.

Oho, Helen ehti tässä välissä vielä Robinson-puolueeseen. Noh. Hmm. Harkitaan sitten sitäkin vielä; ollaan avoimia haaksirikkotarinallekin! Kirjastossa menen luultavasti kuitenkin taas pähkinöiksi etukäteispähkäilystä huolimatta.

Ohari kirjoitti...

Hupsista, kommentoinpa tökerösti ja vielä omassa blogissani. Toisaalta jos jossain täytyy, tämä lienee paras paikka tökeröidä :-)

Suosituksia, mielipiteitä ja ääniä otetaan mieluusti edelleenkin vastaan! Kommenttiosasto ei ole [TOISTAN: EI OLE] suljettu tämän tai minkään muunkaan asian tiimoilta. Anti mennä vaan, rohkeasti!

Ja Varapygmi: kuulepa asiaa oli hyvinkin tuossa kommentissasi, ja siitä poxahti hirmuinen, romantillinen aivomyrsky päässä. Toivoakseni saan kehiteltyä siitä peräti uuden polkan, sen verran vimmaisasti ajatus nyt kirmaa sinne tänne.

marri kirjoitti...

Mistä niitä Crusoe-puolueen jäsenkirjoja saa? Ottaisin yhden, kiitos! (Ja täten annoin ääneni)

Lukiossa kun tehtiin ryhmätyötä kirjasta, törmättiin semmoiseen hassuun juttuun, että kaikki oli lukeneet erilaisen Crusoen. Suomennoksissa on huomattavia eroja (ja niistä sai hyvää materiaa esseeseen).

Ohari kirjoitti...

Haa, tämähän jännittäväksi menee, kun Crusoe-puolue jatkaa äänten kahmimista. Saa nähdä, tuleeko pääministeri nyt Robinsonista vai Candidesta. (Laihemmasta tietenkin.)

Marri, tuo suomennoshommeli onkin mielenkiintoinen. Ehkäpä päivänä muutamana yritän haalia useampia suomennoksia ja tehdä vertailua... hmm.

matlis kirjoitti...

multa löytyy sit versio vuodelta 1945 suomentanut Tauno Karilas. saa lainata.

Ohari kirjoitti...

Kiitos Matlis, pidän mielessä :-)

Hestia kirjoitti...

Eikö kukaan ole suositellut ihanaa Jaakko Fatalistia?! No minä suosittelen. Lämpimästi. Kirja on paksumpi kuin Candide (joka on myös hyvä valinta), mutta ohkasempi kuin Crusoe (jota en voi suositella koska yök, ärsytys ja tylsyys).

Ohari kirjoitti...

Hestia, kiitos vinkistä :-) Alan kallistua sille kannalle, että kannan useamman opuksen kirjastosta kotiin ja suoritan arvonnan (tai vetäisen oikein kunnon hepsankeikat ja luen kaikki lainaamani! OHO!)