perjantai 23. maaliskuuta 2007

Imurointituska part MMMCMXCIXn

Nostin imurin eteiseen ja päätin, että heti kun seuraava pasianssi on mennyt läpi, alan imuroida. No. Mitä tekee professionaali imuroinninvälttelijä, kun pasianssi sujuu kuin tanssi ja uhkaavasti näyttää ratkeavan? Alkaa tietenkin pelata sitä laistona. Ja kun pasianssi tämän tuloksena ei mene läpi, tuntee piston omassatunnossaan, sillä laistona pelattu läpimenemätön pasianssi on oikeastaan mennyt läpi. Voi tuskaa.

Imuroinnin suunnittelu, alkuvalmistelut kaikkine pasiansseineen, tupakkataukoineen, imurille irvistelyineen ja murisemisineen, huokailuineen ja imuria kohti tehtyine uhkaavine liikkeineen kesti jälleen noin neljä kertaa kauemmin kuin koko kodin imurointi ja vei energiaa vähintään tuplasti. Välttely alkaa lähetä pakkomiellettä, sen verran tajuan itsekin. Tälle on tehtävä jotain.

Onkohan imuroinnistakärsiville vertaistukiryhmiä? Voisiko tästä eheytyä hypnoosilla? Onko olemassa imuroinninvälttelynvälttelylaastareita? Purkkaa? Pillereitä? Jotain apua on saatava!

On epäreilua, että joka perjantai minulta menee ainakin kaksi tuntia tuskaiseen haahuiluun kodinkoneen ympärillä. Sehän on vain imuri, hyvä ihme sentään!

* * *

Enkä edes ala nyt siitä, miten pöyristyttävää on, että meillä tosiaan imuroidaan korkeintaan kerran viikossa. Tarvetta olisi ainak – ei kun en ala.

Viikon päästä sama tuska. Vasta.

9 kommenttia:

allyalias kirjoitti...

I feel your pain. Miksi ei voida kehittää siistinä pysyviä asuntoja?

Olmi kirjoitti...

niin totta. imurit sucks! (oho, olinpas vahingossa nokkela)

helen kirjoitti...

No ei oikeesti useemmin kuin kerran viikossa tartte. Imuroidakaan.

Minäpä rykäisin tänään! Yhtäkkiä alkoi keittiön lattialla pyörivät murut ärsyttää, ja nopeesti imuri esille ja turhia miettimättä kämpän ympäri. Neljävuotiaskin kävi välilä auttamassa. Sitten tuli mies kotiin ja ramppasivat tuossa eestaas ulkokengät jalassa. Että näin.

Mutta on meillä se semmoinen robomoppi myös. Se sopisi parhaiten avariin matottomiin tiloihin (joita meillä ei ole) mutta voi sen panna hoitamaan sängyn ja sohvanaluset, niin ei tartte taipuu.

Joo, ei kai tässä sitten muuta. Vieläköhän ottais toisenkin?

ZePanda kirjoitti...

Meil on i-päivä lauantaina. Paitsi JOS oon ite ollut jostain syystä kotona viikolla, sitten on pakko kahdesti viikossa. Kissat sotkee paljon enemmän kun oon ite kotona, nääs. (köh)

makepeace75 kirjoitti...

Asialle on jo tehty jotain: miehet on kasvatettu siksi, että nojaavat imurin varteen. ;D Minähän en siihen *piip*koneeseen koske, ihan yleistä viihtyvyyttä ja turvallisuutta ajatellen. Sitä paitsi tulee vaan enemmän siivottavaa, kun se rakkine tarttuu kaikkiin nurkkiin ja säpäleet vain sinkoilevat -niin nurkista kuin imurista. Joten mies imuroi, tosin paljon harvemmin kuin kerran viikossa, mutta imuroi kuitenkin. Problem solved. *röyhist*

Ohari kirjoitti...

Allyalias, jaettu tuska on vain puoli tuskaa! En käsitä tuota siivoushomman automatisoimattomuutta minäkään. Kun on itsestäänpuhdistuvat uunit ja itsestäänsulavat jääkaapit, niin mikä ihmeen ongelma se on keksiä itsekseenimuroituvat lattiat? HÄH?!

Olmi, kylläpä vain olitkin :-D

Helen, meillä tarvitsisi, sillä teinit (en siis minä tietenkään) kantavat hiekkaa, kiveä ja muuta irtainta ulkoa, mutta kun ei taivu. Roboimuri olisi kyllä hieno! ...ja jos et jo ole ottanut toista, ota nyt jo viimeistään.

Zepa, kissat on kyllä siitä kummallisia tosiaan. Pertin syyksi ei oikein osaa hiekkaa laittaa, paitsi kissanhiekkaa tietysti. Ja sitäkin kyllä lattioilla kuljeksii... ~huoh~

Makepeace, onnittelut onnistuneesta ratkaisusta! Olisi kyllä kätevää, jos asunnossa olisi – uunin lailla – vakiona imuroiva mies. Minäkin hajotan imurilla paikat. Miksi sen pitää takertua joka kulmaan? Ja miten se takertuu edes? Mokoma pyöreähkö möllikkä, mutta niin vaan oon jumeksessa* milloin sohvan, milloin pöydän kanssa.

*) Minhin hauska sana on tämä, toim. huom.

Saoka kirjoitti...

Piti kommentoimani tänne, mutta aiheesta kertyikin tekstiä ihan oman blogimerkinnän verran:
http://saoka.vuodatus.net/blog/500929

minh kirjoitti...

Onko tuttu myös imurin kanssa saatava raivoisa hakkaamiskohtaus, kun olet jonkun pirun nurkan kanssa jumeksessa ja yhtäkkiä palaa hermo: alat hakata sillä suuttimella nurkkaa kuin vähäpäinen, lastut ja laastit lentelevät, mutta hakkaaminen ei vaan lopu, vaikka syy hakkaamiseen olisi jo mennyt? Minä en tiedä, miksi noita voisi kutsua:impparaivari? Hoovering-attack? Nurkkakohtaus? Onko yhtään parempia ehdotuksia? vai tapahtuuko tuota vain meillä?
-minh-

Ohari kirjoitti...

Saoka, hihitys :-)

Minh, on tuttua, ei tapahdu vain teillä. Liian vähän puhutaan imuriväkivallasta, ihan liian vähän. Minusta on vain kohtuullista, että nurkkakohtauksen, tai miksi sitä nyt sitten tahtookin sanoa, aikana antaa imurille, mitä se penteleen rakkine on vailla ja oikein kerjäämällä kerjää narttuilemalla. Näin sitä löytää hempeämpikin pasifisti ja rauhaisa kotihengetär näköjään itsestään väkivaltaisen imuriterminaattorin. Imuri on epäilemättä itsestään saatanasta.