tiistai 20. maaliskuuta 2007

Viisitoista vuotta pikakelauksena

Tasan viisitoista vuotta sitten makasin sairaalassa sängyssä ja katselin, kuinka ulkona leijaili suuria räntähiutaleita. Kasvoillani oli sävy, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä "the whiter shade of pale" tai kotimaisittain "ei erota lakanasta". Edellinen ilta ja yö olivat olleet rankkoja. Havahduin oven kolaukseen ja pyysin sisääntulleelta sairaanhoitajalta sakset. Horjahtelin jalkeille, leikkasin pitkät kynteni lyhyiksi ja ryhdyin äidiksi pienelle ruttuiselle tyttövauvalle.

Minulle oli kuvailtu äitiyttä rankkana mutta hankalana hommana. Kaikenlaista riesaa, tukaluutta ja vaivaa oli maalailtu runsaasti ja monin synkin värein. Onneksi kukaan ei juurikaan ollut kuvaillut, miten antoisaa ja mielettömän ihanaa äitiys on – tuskinpa olisin sellaista hehkutusta, joka sittemmin on osoittautunut silkaksi realismiksi, uskonutkaan.

Onneksi tästä tittelistä ei tarvitse luopua, vaikka lapset kasvavat ohi, monin tavoin suuremmiksi ja viisaammiksi kuin vanhempansa.

17 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Aijai, onnea kaikille osapuolille.

--KATA-- kirjoitti...

Onnea onnea, äidille ja viistoistaveelle!

Kaura kirjoitti...

Ohari sai vissiin peepon jotain viisvuotiaana, ulkomuodosta päätellen :-) Onnea!

minh kirjoitti...

Ai kauheeta, miten aika rientää! jos alkaa ajattelemaan jotain Lapsen syntymää, niin ihan muutama vuosihan siitä on, kun se oli pallopäinen vauva...yhtäkkiä niistä sitten tuleekin pallopäisiä teinejä, huh!

Onnea molemmille!
-minh-

Ohari kirjoitti...

Kiitos rakkaat ihmiset!

Pahoittelen, jos tämä polkka on "hitusen" äitelähkö. Lasten vanhenemiset ja kasvamiset vaan ajavat (ainakin tämän) äiti-ihmisen toisinaan samean liikutuksen valtaan. Vastahan ne olivat niin pieniä, piiperoisia ja niin kuin Minh sanoo pallopäisiä – BYHYHÄÄÄHHHÄÄÄÄÄHHH ...pashat! *snort* Taitaa olla vielä PMS:kin kaupan päälle.

Wilhelmiina kirjoitti...

Lämmintä ja onnea molemmille. :)

BTW: Se oli hyvä tarina, ei mitenkään äitelä. Parhaat tarinat ovat tosia.

Nyt taitais muuten olla Blogistaniassa taas sille PMS-nakkulalle käyttöä. On meinaan ollut taas noita merkkejä ilmassa... :D (Blogistanian naiset synkronoituvat, huu!)

Perso Kaikelle kirjoitti...

Hai sie! Tämänkö Pertin identtisen siskon silloin käväisit kiepauttamassa? Hyvä yleisö, kun viime kesänä näin kys.ihmisen ja punaisen, pähkinäsilmäisen Pertti-kissan (kummilapseni, höm) poski poskea vasten, yhdennäköisyys oli hämmästyttävä. Eli siis voi sanoo, että aika kähee mirri, mut ei oo teissä perheen naisissakaan vars. valittamista.

Ohari kirjoitti...

Wilis, kiitos :-) PMS-nappi täytynee tosiaan laittaa työn alle... hmm. (Juonillisia suunnitelmia jne.)

Tämä ainakin on aika osuva :-)

Perso, en ole ihan varma onko kyseessä sama teini. En ole huomannut yhdennäköisyyttä, mutta somiahan ne ovat tietenkin sekä Pertti että teinit. Pertti koska se on kivasti karvainen ja teinit koska ovat itse tekemiä (kun itse tekee jne.)

Eevertti kirjoitti...

Kerrassaan hieno tarina, onnea kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Miehenä en ilkiä sinun kommenttilootassa kertoa enemmälti omista kokemuksistani poikamme syntymästä vajaan neljän vuoden takaa, vaikka ne tuosta mieleen taas nousivatkin. Sen verran inhaa nyyhkyä tarina olisi. Ja hyvinhän kaikille lopuksi kävi.

Oven takaa vahingossa kuultu iloinen:"Jäi henkiin. Palautetaan isälleen" kuitatkoon koko tarinan. Lause lienee paljolti sairaalan sisäistä huumoria, mutta on jäänyt lähtemättömästi mieleen, ja aiheuttaa aina ajoittain outoa sameutta näkökentässä.

Nyt sama poika hauskuuttaa itseään erityisesti pieraisemalla "iskän noukkahan" ja sanomalla:"Haistapa, miten tuhtit tuoksut". Otan tuon luottamuksen osoituksena.

Ohari kirjoitti...

Eevertti, huh ja huhhuh. Eipä ihme että sameuttaa näkökenttää, pala nousi kurkkuun täälläkin. Lasten kanssa se on eläminen yhtä pieruntuoksuista itkunaurusoppaa, ei siitä mihinkään pääse :-) Mainio kommentti, kiitos.

Tiedoksi sinulle ja muillekin: kommenttilootassani saavat mieluusti sekä miehet että naiset (ja kaikki siltä väliltä sekä yli, ali tai muuten ohi kummasta tahansa) kertoa, avautua, lärpättää, lörpöttää, jutella, tarinoida, sanoa, mainita jne. jne. nyyhkyjä, hypernyyhkyjä ja antinyyhkyjä tarinoita. Erittäin mieluusti!

kukkis kirjoitti...

Ihku juttu. Onnea kaikille!

Ohari kirjoitti...

Kiitos Kukkis murusein! :-)

Mammamia kirjoitti...

Onnea ja kiitos! Täällä esikoista odotellaan maha tanassa ja jutut jo synnyttäneillä ja odottaneilla lipeää raivostuttavan herkästi kauhutarinoihin. Miks ne kerrotaan ekana, onko immeisillä jokin tarve kertoa henk.koht. sankaritarinaa? Kohtahan se nähdään, mutta toivon tosissani, etten ole louskuttamassa kielenkantimiani, kertomassa kauhujuttuja synnytyksen jälkeen turuilla ja toreilla. Kiitos vielä ohari kivasta kirjoituksesta!

Ohari kirjoitti...

Mammamia, luulen, että kyseessä voi olla myös jonkinlainen pahimpaan varautumisen strategia: kun painotetaan huonot puolet, varmistetaan, ettei toiselle vain tule ruusuisia unelmia tulevaisuudesta, sillä ne ovat perinteisesti meikäläisessä ajattelussa ennakoineet (vielä kerrottuakin suurempia) ongelmia. Tietenkin myös "Minä selvisin siitä, olen Suuri ja Mahtava bungala-bungala!" -kehuskelu voi olla yhtenä motiivina kauhutarinoille. Kun suurimmalle osalle vanhemmuus kuitenkin on pääsääntöisesti onnellista, tuntuu kyllä hullulta, että sitä tuskapuolta painotetaan usein niin kovasti. Ehkä siihen liittyy taas sitten perinteinen kell' onni on -ajattelu. Äh. Jotenkin kuitenkin onnellisuuden kuvaamista tunnutaan pitävän idealistisena haihatteluna ja vaikeuksien kertomista taas realistisena kuvaamisena. Tästä voisi varmaan jaaritella loputtomiin, mielenkiintoinen aihe :-) Kiitos itsellesi kivasta kommentista ja onnellista odotusta, helppoa synnytystä ja ihanaista vauva-aikaa – noin ensialkuun :-)

minh kirjoitti...

Saako tuon PMS-mrkin ottaa käyttöön? Kenen suunnittelema se mahtaa olla?
-minh-

Ohari kirjoitti...

Minh, en tiedä kenen se on, mutta lienee kuljeskellut sen verran netissä jo, että alkuperäinen omistaja on kadonnut.

minh kirjoitti...

Otin siis käyttöön...
-minh-