tiistai 24. huhtikuuta 2007

Ei sitten

Humanistinen tiedekunta on käsitellyt pääaineen vaihtoa koskevan hakemuksesi. Hakemuksesi ei valitettavasti tullut hyväksytyksi.

* * *

Hassusti toimii (tämän) ihmisen mieli. Vaikka voisi muuta luulla, tuo hylkäys ei yhtäkkiä tunnukaan erityisemmin pahalta – tai miltään. Ei sitten, samantekevää. Haen ensi vuonna uudestaan. Kyllähän minä ensi vuonnakin yliopistolla roikun, se on varma*, vaikka nyt kahden laajahkoa kokonaisuutta käsittelevän (joka on minulta jäänyt käsittelemättä) tentin aattona tekisi mieleni painua peittojen alle vollottamaan ja säälimään itseä ja jättää koko homma sikseen.

En jätä. Voin olla hölmö ihmissuhteissani, mutta hitto soikoon joku järki pitää olla opiskelussa minullakin! Kun saan tiskikoneen ladattua ja pyykit kuivumaan, otan viron monisteet käteen ja alan tankata taivutusparadigmaa.

* * *

Kummallista on, että maailma ei pysähdykään, vaikka minusta siltä tuntuu. Ihmeellistä, että kaikki vaan jatkuu niin kuin ei mitään. Lööpeissä ei lue OHARIN SYDÄN MURTUI eikä edes vahingoniloista OHARIN LEMPI LÄTSÄHTI. Onpa jännä juttu, että Jeltsinin kuolema ja Niinistön puhemiehisyys kiinnostavat enemmän kuin minun paha oloni. Säätilatkin vaeltelevat maailman yllä edelleenkin miten tahtovat, eivätkä kysy, haluaisinko lohdutukseksi ehkä hiljaista sadetta tai saisiko rouvalle kenties olla salamointia. Ihmiset toimivat niin kuin tavallisesti, jopa, vähän niin kuin itseltäni salaa, myös minä, joka jälleen kerran rykäistyäni kasaan helvetillisen tiistain kävin viimein vaihdattamassa Nisuun kesärenkaat. Se oli ihan tavallinen asiakastapahtuma, kiitos ja näkemiin. Vähän ihmettelin kyllä, miksi kassa hymyili niin nätisti, vaikka minä olin apeampi kuin huhtikuinen aamuyö. Hymyilin lopulta takaisin, eikä se sattunut yhtään.

Tarkoittaako tämä sitä, muka, että elämä ei lopukaan moninaisiin hylkäyksiin, eikä maailma pysähdy yhden tai edes kahden torspon toikkarointiin? Ohhoh! Kätevää jos niin on, muutenhan tämä kompurointi olisi ihan tolkutonta. Jatkuvasti olisi kaaos ja sekasorto vallalla, kun yhden mielen liikkeiden mukaan pitäisi koko kuusimiljardisen Telluksen pyörähdellä. (Ajatelkaa vaikka Lipposen yrmytyspäiviä: minä en jaksaisi niin kauheasti ja kauan myötämököttää millään. Omassakin on tekeminen.)

* * *

Tämä on kauhean sekava kirjoitus vailla punaisia tai minkään värisiä lankoja. Pahoittelen, vaan olen avuton sen edessä. Ulos nyt piti kuitenkin saada itsestä.

* * *

*) ehkä

9 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Innostaiskos yhtään viron opiskeluun, jos alettaisiin puuhata yhteismatkaa Tallinnaan? Sinä sitten toimisit tulkkina ja kaikki asiakaspalvelijat olis innoissaan ja katsois alta lipan meitä seurueen kielipuolia!

Oisko mukaan lähtijöitä, jos sopiva aika löytyisi?

PS Siihen paskakirjeasiaan en nyt ihan heti keksi mitään lohduttavaa sanottavaa. Stinks!

Ohari kirjoitti...

Tallinnaan! Hmm! Hmm! Miksei sitä voisi ainakin harkita. Viron opiskelu sinänsä on mukavaa, kieli kivaa, mutta pedagogisella sektorilla olisi vähän skarpattavaa.

Paskakirje stinks juu, muttei se nyt oikeasti kauheasti haittaa. Tässähän jää taas melkein vuosi aikaa puntaroida "Mitäköhän tekis?", ja koska olen tunnettua Tuuliviirien sukua, ties mihin (älyttömiin) päätöksiin vielä säntäänkään.

Kaura kirjoitti...

Pääppisten kautta pääsisit varppina ineen ja se olis niille ihan oikein.

Oon ihan hirmu pahoillani tuosta, miten kävi, mutta harmi kyllä kun ei voi toisen puolesta juurikaan sureksia :-(

Ohari kirjoitti...

Kaura, tosiaan! Olin vähän kuvitellut, että hakuaika olisi jo ohi, mutta eihän se olekaan. Pitäisiköhän tehdä sumea hämäysliike ja kokeilla tuotakin? Mahdollisesti kyllä!

Oikeastaan pointtini sureksimisesta ja maailman pysähtymisestä oli juuri tuo, jonka hienosti tiivistit: toisen puolesta ei voi surra. Minusta se on ihan hyvä asia, kullakin on omissaankin tarpeeksi yleensä tekemistä. Ja sureksivallekin on hyvä, ettei koko maailma romahda yhdellä rysäyksellä, vaan kaikenlaista "normaalia" (mitä hittoa se sitten onkin) tapahtuu ympärillä.

ZePanda kirjoitti...

Ekana sattuu aika paljon, ja sitten ei.

Jaa baariin toukokuun puolessavälissä, mm? Jaajaa vai niin.

--KATA-- kirjoitti...

Hei jos te lähdette tallinaan, niin sen pitää olla viikonloppu ja reippaasti etukäteen tiedossa. Mää lennän sinne jollain halpislennolla!! Haluun!

Kun en pääse Dubliniinkaan, kerron nyt Kauralle tätä kautta, että ne liput ois maksanut 400 viikonlopuksi eestaas. Aika hurjan liikaa, näin muuton lomassa.
(Lukeekohan hän tämän täällä??)

Harmi tuo kirje, ehkä tämä on merkki jostain ihan muusta hyvästä!

Ohari kirjoitti...

Zepa, niin se menee. Seikka joka joskus jälkikäteen hämmästyttää vähän. Ja joo! Baariin toukokuun puolivälin jälkeen, tui tui! Tseh! [Ja muuta vikitintä tähän.]

Kata, olisi kyllä melkoista ta-va-ta! Panemma Tallinnan hautumaan. En minä jaksa tuota kirjettä nyt kauheasti harmitella, harmituskiintiö on täynnä. Harmittelen vaikka sitten, kun sinne taas sopii :-) (jos enää sitten muistan)

Kaura kirjoitti...

Toisaalta olis kiva, jos voisi vaihdella sureksintoja, kun omiin väliin kovasti kyllästyy? Mut elämän jatkuminen ON oikein hyvä aspe se. Kata, totta kai lujen täältä kaikki salaiset viestit :-) 400 euroa on aika pipiä tekevä hinta kyllä.

Ohari kirjoitti...

Sureksinnassa on vaan usein (ja ainakin nyt) semmoinenkin puoli, että kun on mitä surra – meinaten että on menetyksenfiilis ja haikeus koska oli paljon hyvääkin – siitä tahtoo vähän niin kuin pitää itse huolta. Minä ainakin. Että vaikka siellä ruudun toisella puolella nyt olisikin mahtimeedio, joka pystyisi nappaamaan kurjat fiilikset päästä ja laittamaan iloisaa hepsankeikkuuta tilalle, en huoli, kiitos vaan. Tahdon nyt lillua hetken tässä surkeudessa, vaikka sen onkin tietysti lähipiirille perin pirullista. Toivoakseni maltan jättää kuitenkin lilluskelut hyvissä ajoin, ainakin ennen kuin siihen alkaa julkisivulautakuntakin puuttua. Ja joo, tässä ei ole järkeä, tiedän.