maanantai 2. huhtikuuta 2007

Jurpo sana

En ole koskaan voinut sietää sanaa 'rupatella'. En tiedä mistä se johtuu. Se tarkoittanee yleisesti mukavaa, ystävällismielistä, polveilevaa jutustelua niistä näistä, mutta mielikuvitukseni rakentaa siitä kuitenkin seuraavan painajaismaisen kuvan:

Minä istun nihkeässä pvc-tuolissa jonkinlaisessa työhuoneessa. Seinillä on valistavia julisteita ja pienten lasten piirroksia. Vaalea, nutturapäinen täti istuu vastapäätä pöydän takana strategisesti minua korkeammalla. Hän on pukeutunut vaaleanpunaiseen villatakkiin ja valkoiseen kauluspaitaan. Kaulassa on helmet, ja hyvä ihme korvissa myös. Hampaatkin ovat helmet, kun tarkemmin ajattelen. Tädin pää on empaattisesti kallellaan, hän sormeilee kynäänsä ja hänen suustaan purkautuu ulos imelällä, ymmärtäväisellä äänellä riipivää piikkilankaa. Takapuoleni hikoaa. Nenä kutiaa. Täti paasaa ja täti ymmärtää kauheasti. Aivoparkani rutistuu kurttuun takaraivon tienoille inhonsekaisesta lässytysahdistuksesta. Tekisi mieleni haistatella tai edes tehdä muutama ivallinen huomautus. Tai ehkä painaa pää pöytään, kädet korville ja HUUUUUTAAAAAAAA! En kuitenkaan sano mitään, koska jossain sisimmässäni on yllättäen aktivoitunut kohteliaisuus ja koska täti on kai periaatteessa ihan kiltti ja tarkoittaa vain hyvää. Jotkut ihmiset nyt vaan lässyttävät, eikä sille mahda kai kukaan mitään. Ajattelen tietenkin hellästi Kalashnikovia, mutta se on vain äärimmilleen turhautuneen ihmisen mielikuvituksellinen lohduke, pasifisti ja muutenkin hiton lälläri kun olen. Siinä minä istun ja vääntelehdin, täti puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja kello käy ja täti puhuu.

Jos olisin tajunnut juosta karkuun, kun täti sanoi: "Tulepas Ohari tänne huoneeseeni vähän niin rupatellaan", en olisi tässä puutumassa kuoliaaksi vaan kirmailisin vapaana laumani kanssa kukkivilla niituilla (tai olisin salatupakalla koulun nurkalla kavereiden kanssa – jonkinlainen ainakin osittainen koulumuisto tuo nimittäin lienee.)

* * *

On mukavaa puhua, keskustella, neuvotella, jutella, lärpättää, lörpöttää, jutustella, heittää leipäkiekkoa, hölöttää, pölöttää, puhella, kertoa kuulumisia, höpöttää, sanailla, soittaa suuta...

Mutta jos tulette minulle sanomaan, että olisi kiva tavata ja rupatella kerrankin oikein kunnolla, älkää hyvät ystävät hermostuko, jos minusta putkahtaa vastaukseksi ihan vahingossa puberteettinen
Rupattele sinä kuule kätees vaan.

10 kommenttia:

ninna_a kirjoitti...

Kyl mää vielä sen rupattelun, mutta porisemaan EN ala.

Ohari kirjoitti...

Ninna, näin ne vaan konnotaatiot ihmistä riepottavat! Mää voin hoitaa porisemisen (tulee mieleen Rosa Liksomin jutut, joista tykkään) jos sää hoidat rupattelun? Kun hlö haluaa porista sun kanssa, laita tänne porisemaan, minä ohjaan rupattelijat sun luoksesi? Eikö tää ole hyvä diili jos mikä?

Anonyymi kirjoitti...

Minusta rupattelu sanana viittaa ilmavaivoihin! IMHO joo...

TTU

--KATA-- kirjoitti...

En tykkää rupattelusta enkä porisemisesta. Jutskailua vihaan, en ala.
Mutta turistaan!

Ohari kirjoitti...

TTU, rupsauttelua tietty joo! En tiedä mistä tuo rupattelu on jäänyt päähän niin vastenmielisenä, mutta minulla ei liity siihen pierumielikuvia lainkaan. Päässä soi jyväskyläksi lausuttu [rupaaatella]. Hmm. Hypnoosihoitoa? Tai ehkä sanonkin seuraavalle rupattelua ehdottavalle, että "Piereskellään mieluummin."

Kata, hahaa! Hajontaa! Jutskailu menettelee, jos se on Touko-Pouko-tyyliin jutskailu-putskailua, muutenhan se on myös vähän... noh. Vähän. Jos on pakko valita turinan ja rupatuksen väliltä (iih, herravarjele semmoiselta tilanteelta kumminkin), valitsen myös turinan.

viivi kirjoitti...

OHARI!!!!!!!!!!!!!!!!!!


Kiva ku oot takas :)

Entäs: poristaampa vähän aikaa....
AAAARGH!!!!

kukkis kirjoitti...

Taidan olla liian kova turisemaan, kun en keksi mitään jutskailua tarkoittavaa sanaa, jota inhoaisin. Omat inhokkini löytyvät äippä- ja paituli-linjalta. Monethan karsastavat myös oivaa ja kelvollista ruveta-sanaa. Olisiko rupattelu liian lähellä rupeamista?

Salatupakalle olisi kiva päästä! Meillä oltiin niin edistyksellisiä, tai nykyisen tupakkalain valossa taantumuksellisia, että kaikkialla sai polttaa. Riparilla sai polttaa kun oli lupalappu, koulussa sai polttaa kun meni pois koulun pihalta ... Ja tämä antivalistus muuten toimi! Ainakin omalla kohdallani: rupesin polttamaan vasta kun pääsin baareihin. Eihän se tapa sitten enää niin kunnolla juurtunut kuin jos olisi aloittanut 14-vuotiaana.

Ohari kirjoitti...

VIIIVIII!!! Kivaa että sinäkin oot täällä :-D Porina on musta ihan kiva sana – on se vaan hassua, miten sanat voi kuulostaa eri ihmisten päissä niin erilaisilta.

Kukkis, paitulia ja äippää en niinkään inhoa, mutta voi hyvä ihme sitä masuasukkia. Jollain on nyrjähtänyt päässä tosi pahasti, että semmoisen on itsestään ulos laskenut – siis sanana suustaan :-D Ruveta varmaan rupeaa jonain päivänä vielä ihan salonkikelpoiseksi. Ja mikä siinäkin muka on vikana? Ihan hyvä sana :-)

Kyllähän tupakoinnista vähän hurma on mennyt, kun sitä saa ihan julkisesti tehdä. Toisaalta kotona sain kessutella ihan rauhassa 13-vuotiaasta asti, eikä se tapaa kitkenyt, päinvastoin. Prkl.

ninna_a kirjoitti...

Joo, kyl me voidaan tehdä sellainen diili. Jos joku yrittää rupatella kuvaamaasi tyyliin, niin kaivan esille vappunaamarin ja huiskan.

Mulle tulee porisemisesta mieleen jotain sellaista, että keskustellaan jostain keltaisessa pörssissä myynnissä olleesta ladan kampiakselista kolme päivää putkeen.

Ohari kirjoitti...

Ninna, mulla on porisemisesta aika lailla samanlainen mielikuva ja juuri siksi se kuulostaa kivalta ...siis (tisseistä ja) Ladan kampiakseleista ei kai tosissaan koskaan voi puhua liikaa?