sunnuntai 15. huhtikuuta 2007

Keep it simple, stupid

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen sen sata kertaa. Sensuroinut tässä välissä yhden kirjoituksen, jonka sain muka valmiiksi asti, mutta joka sitten kuitenkin tuntui harvinaisen hömelöltä. Pää ei ole räjähtänyt vieläkään, mutta sen verran siellä lienee painetta, että on parempi olla toistaiseksi antamatta kovin jyrkkiä lausuntoja yhtään mistään yhtään mihinkään suuntaan.

* * *

Pikkuveli astui aviosäätyyn perjantaina 13. päivä. Osoittaa tiukkaa logiikkaa valita epäonnenpäivä hääpäiväksi: jos silloin on onnensa kukkuloilla, miten onnellisia muut päivät sitten ollenkaan ovatkaan!

Pikkuveli on nyt siis paitsi isä myös ukkomies. Ja aika vanhakin se alkaa olla, täyttää kesällä 34 vuotta. Jotenkin ällöttävä ajatus, että minä muka vanhenisin samaa tahtia. No, vaikka ehkä rypistynkin pikkuhiljaa, en ainakaan viisastu, se on varma. Jotain rajaa sentään.

7 kommenttia:

minh kirjoitti...

Minä ihan tajusin jossain vaiheessa, että ihmiset valitsevat hääpäiviään ihan päivämäärien perusteella. Siskoni nai 020202, minä ihan tylsästi vaan tapaamispäivänöämme 17.5. Perstai 13.päivä on kyllä aika hyvä valinta, jos onnen/epäonnenpäiviin uskoo.

Perjantaina töissä kassalle tuli mummo, joka oli löytänyt korttitelineestä ruusukortin. Hän sanoi: "Näin hienon kortin löysin, kyllä tämä on onnenpäivä, vaikka onkin perjantai kolmastoista! Onnenpäivä, kertakaikkiaan!".
Hellyyttävää...
-minh-

Varapygmi kirjoitti...

Minhille tiedoksi, että ne kuulemma tunnetaan nykyään itellakortteina. Vitsi jonka voisi heittää saman tien maatumaan komitellaan.

Mua lämmittää, kun ihminen ilostuu ja liikuttuu läheisten tekemisistä, vaikkapa pikkuveljen.

KISS-metodia voi ja kuuluu soveltaa munsta aika moneen paikkaan.

Ohari kirjoitti...

Minh, olipa tosiaan herttainen mummeli. Voi sentään! Pienestä se onni voi lähteä joskus. Minä marssin alttarille aivan satunnaisena päivänä ja kovasti paxuna. Ei tullut edes mieleeni silloin, että sillä olisi jokin merkitys. Ja oli vähän hoppukin, ei olisi kauhean tarkka ronklaaminen käynytkään :-D

Pygmi, näkikö tuosta postauksesta ilostuksen ja liikutuksen, vai ennätitkö lukea sensuroidun version? :-) Joka tapauksessa joo, olen kyllä veljen onnesta kovasti iloisa ja hyvin liikuttunutkin. Pikkuveljet on semmoisia liikuttavia tyyppejä kauhean vanhoinakin usein.

KISS on hyvä, kannatan myös, vaikka joskus siitä ruodusta lipeänkin.

Varapygmi kirjoitti...

Ah, taisin tosiaan lukea sensuroidun laitoksen Google readerista, sitten tämän karsitun suoraan sivuiltasi. ougyxbui!

Pikku Sue kirjoitti...

Joo, kannattaa mennä naimisiin pe 13. päivä. Minua ei edes olisi jos eivät vanhempani olisi samalla tavalla uhmanneet epäonnea kauan, kauan sitten...

Perso Kaikelle kirjoitti...

Velpalle terveissi ja rohkeutta, kyl se siitä.

Ohari kirjoitti...

Pygmi, näin arvelinkin :-)

Pikku Sue, kysehän on näkökulmasta: joko uhmasivat epäonnenpäivää tai sitten varmistivat superonnen muille :-)

Zepa, kerrotaan. Veljellä on ihana vaimo, jonka kanssa rohkeutta ei ehkä kauheasti tarvita :-)

:-) :-) :-) näitähän nyt pukkaa :-) :-) :-)