tiistai 10. huhtikuuta 2007

Ruikutusta ja rumaa kieltä

Olipa hyvä, että perjantai-iltana tuli tankattua onnellisuutta siinä kaupungin laskevassa auringossa ajatuksissa yksin kaikessa rauhassa vaellellessa. Tiedä kuinka paljon nyt ollenkaan nimittäin vituttaisi. Toisaalta, ehkä ei ihan näin paljon, sillä kontrasti on aika suuri.

Kaikki pykii taas vaihteeksi. Ihan kaikki. Ammun, tapan tai ainakin kiroan helvettiin koko lähisosieetin. Pitäkää tunkkinne, suolakuppinne, kiertokankenne ja muut vermeenne. Painukaa ystävällisesti sinne, minne päivä ei paista. Haistakaa. Painakaa pää polvienne väliin ja ystävällisesti kastroikaa itsenne. Hajotkaa.

Eilen vielä jaksoin kirjoittaa pitkän, polveilevan ja ymmärrystä uhkuvan tarinan ihmisen tukaluuksista toistensa kanssa. Onneksi jätin sen julkaisematta. Kuka semmoista paskaa edes jaksaa lukea? En minä ainakaan. Kuvottaa, että tulin mokoman lässytyksen kirjoittaneeksi. Taidan tulostaa sen ja pyyhkiä siihen per*eeni. Jonka jälkeen tekisi mieleni tunkea se eräidenkin henkilöiden kurkusta alas. Minkä mieluusti tekisinkin, jos sietäisin ketään silmissäni.

Tekisi mieleni vetää nuppi turvoksiin. Istua baaritiskillä tympeässä humalassa ja ruikuttaa ihan kenelle tahansa, joka uskaltaa pysähtyä kohdalle. Tai ehkä sittenkin räyhätä. Mutta teenkö minä niin? Enpä tietenkään, ehei. Enhän toki. Sen sijaan, että alkaisin mielihalujen mukaan huitoa pesäpallomailalla ympäriinsä (tai moottorisahalla hyvä ihme), minä hymyän vaisusti mutta niin, että sen voi hyvällä tahdolla tulkita ystävälliseksi ilmeeksi kuitenkin. Käyn kaupassa, raivaan huushollin, kirjoitan viron aineen loppuun, soitan veljelle ja neuvottelen rauhallisesti teinilapsien kanssa. Ja että minä helvetin nynny saan edes vähän kapinoitua, soitan Motörheadia ihan liian lujaa, juon litratolkulla vissyä ja tupakoin paljon, järjettömän paljon.

Ja jos tämä vitutaatio jatkuu huomiseen, takaan, että pääni räjähtää ennen puoltapäivää. Pitäkää sille peukkuja – tai älkää. Ihan sama.

* * *

Edit myöhemmin:

En lähtenyt baariin vetämään nuppia turvoksiin, vaan menin kuumaan suihkuun, jonka olen todennut menevän nopeammin päähän kuin alkoholi, vaikuttavan melkein yhtä lohduttavasti ja aiheuttavan huomattavasti vähemmän krapulaa. En tupakoinut järjettömän paljon vaan söin pinon verilättyjä, jokaisen elämään ryytyneen pikku vampyyrin lempiruokaa. Kirjoitin viron aineen loppuun. Siitä tuli lempeästi arvioiden helvetin huono, mutta onpahan tehty. Sovitin uutta jakkupukua, jonka riemuidioottina ilmeisesti kurjuutta maksimoidakseni kävin päivällä ostamassa ja joka näytti kaupassa surkealta (niin, lähti silti mukaan, mikä kertonee mielialasta). Yllättäen se näyttikin kotona ihan hyvältä. En soittanut veljelle, soitan huomenna. En soittanut Motörheadiakaan. En tappanut ketään, vaikka kävin kaupassa.

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä, joita silmittömästä kiroilustani ja sättimisestäni huolimatta huolestuttaa pääni tila. Vakuutan teille, ettei se sittenkään räjähdä, kutistumaan päin on jo. Ja jos lähipiiriä sattumoisin eksyy kauhistelemaan synkkiä toivotuksiani, tulkoon nyt sanottua, että haistaa voitte edelleen, mutta älkää sentään hajotko. Tykkään minä teistä, vaikka syöksettekin minut (raivo)hulluuden partaalle silloin tällöin, te penteleet ja pirun sikiöt... eikä kun! En aloita enää.

Nyt menen sänkyyn Jaakko Fatalistin ja hänen isäntänsä kanssa (Hestialle terveisiä ja kiitos vinkistä: kirjahan on pirun hauska!) – toivoakseni en enää ensi yönä valvo, mutta jos valvon, niin sitten en nuku. Ainahan voin jotain puuhatakseni tupakoida järjettömän paljon.

19 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

No voihan vittu ja perkele! Mä huudan tältä ihan kauhean lujaa ja manaan kaikki lässyttäjät helvettiin.
Motörheadia kehiin!

/mek kirjoitti...

hymyän vaisusti

Mutta käännätkö sä samalla pään sillai vienosti kallelleen niin että vaaleat enkelikiharat peittää puolet toisesta silmästä?

Jos olisin hiukan lähempänä tulisin nyt juopottelemaan kimpassa sillä vaikka sanotaan, ettei mikään ongelma ole niin suuri ettei sitä alkoholilla saa tuplattua niin kun seuraavana aamuna makaa krapulassa ja toivoo kuolevansa niin ne ongelmat on ainakin hetken poissa mielestä.

ZePanda kirjoitti...

Punkkua, äkkii. Me too.

Sä saat edes polttaa. Yhyy!

Ohari kirjoitti...

Kata, näin justiin! SAATANA!

/mek, ihan varmasti. Vienohan on toinen nimeni peräti. Enpä muista milloin olisi tehnyt näin paljon mieli päättää lintsata huomisilta luennoilta ja painua kapakkaan. Jos sellaiseen toimeen sorrun, lupaan kiskoa niin paljon alkoholia somaan itseeni, että pystyn helpostikin kuvittelemaan sut seuraksi. Huominen? Pyh!

Zepa, niin saankii. Ja jos joku nyt juurikin tulee siitä(kin) urputtamaan, puren perkele.

Muuten tyypit, ootte ihania, just semmoisia mitä xittuuntunut itse arvostaa hyvinkin pitkälti kuulkaa. Tosin vähän torpedoitte hyvää vitutustani pienemmäksi ja jos ette kerro kenellekään, voin paljastaa, että oikeastaan nyt jo hihityttää. Ja vähän harmittaa, kun ei tuo kiukku oikein koskaan ole semmoista pysyvämpää sorttia. Kestovihasta olisi monasti ihan käytännön hyötyä, meinaan. Vaikka vatsan päällehän sekin käy lopulta.

Kaura kirjoitti...

Jos kaipaat paariseuraa, tääl olis yx jonka tarttis kohta käyttää 9-vuotista äitiystaivalta tekosyynä...

Ohari kirjoitti...

Kaura dear, kun toi kulkeminen teidän suuntaan on vähän hankalaa täältä periferiasta, muuten kyllä lähdettäis vaikka oitis! Kotibaarista jaksaa just kontata kotiin, teiltä asti jos ryömii, voi olla pöxyt pahasti puhki :-) Ajatusta kyllä arvostan kovasti, kiitos!

Kaura kirjoitti...

Mun tarttee joskus tehä ekskrusifiksio (vai mikä se on) teidän kotipaariin!

Ohari kirjoitti...

Kaura, joo! Tosin kulkeminen on yhtä tukalaa joka suuntaan, jotta sitten pitäisi malttaa jäädä oikein yöksi myös :-)

matlis kirjoitti...

oothan huomannut, että noita yksiä ois tarjolla tänä perjantaina yo-talolla?

Ohari kirjoitti...

Matlis, kiitos vinkistä. Menkää ihmiset katsomaan Zen Cafeta, mutta älkää tupakoiko järjettömän paljon, se ei ole terveellistä. Sitä paitsi Hemingway kuoli jo 62-vuotiaana.

Elma kirjoitti...

Mä oon ollut täällä myötärivakka ja harrastanut hysterisointia. Silleen hevihenkisesti nupit kaakossa. Juunou hani.
Arvaa mikä tähän kohtaan sopisi, jos oltas jotain vaikka esim. aivokuolleita? No jaksuhalit tietty!
Onneks ei niin huonosti sentäs mee!

Ohari kirjoitti...

Elma, ai nou daalin, ja kiitos: rivakkaa hysterisointia parempaa ei voi olla. No jaksuhalit vielä tosiaan! Jumaliste! Heti tuli kuule parempi olo :-D

minh kirjoitti...

Voi vittu miten piristävän raivokas kirjoitus! Vittu saatana!Jaxuja, helvetti soikoon!
-minh-

sir Ola kirjoitti...

Kaiken muun ymmärrän, mutten sitä, että Motörhead jäi soittamatta. Eiks ees vähän Ace of Spadeksia livahtanut?

Ohari kirjoitti...

Minh, kiitos muru! Perkkele!

Ola, gambling is for fools – ei ehkä kannata kumminkaan niin hurjaksi heittäytyä, kun tota raivoo tuntui piisaavan muutenkin >:-]

Nyt viron tunnille. Kohti tuskaa ja sen yli! WHOAAA!

Kaura kirjoitti...

Jaa yäksikin! No sepä olisi perin harmillista, kerta kaikkiaan. Totuus on se, ettei mullakaan ole housuja ihan törsäiltäväksi asti.

Varmuudeksi voidaan kääriä ideaaliside pollaan, ettei tartte huolissaan miettiä räjähdysvaaraa. Tai no, muhkea ja perinpohjainen kiroilu auttaa tässäkin asiassa (minkä jo isäni tiesi, paitövei, se senkin pesserivisseri).

Tuo viron aine herättää minussa pelonsekaista kunnioitusta ja halun heitellä konfetteja ja tarjota kakkukahveja. Vuh! Tulen perässä ja viimeistelen filoesseen tänään. Se osoittautui loppujen lopuksi ajatuksia herättävän hauskaksi. Täh?

Holle kirjoitti...

Verilettuja ja Motorheadia, luulis tepsivän.

kukkis kirjoitti...

Olen taas niin myöhässä liikkeellä, että nyt sun pää on varmaan jo ihan normaalin kokoinen ja tupakoitkin vaan ihan järjellisiä määriä. En siis pistä JAXUHAL-mikstuuraa lähetin mukana tulemaan. Toivottelen vain parempaa loppuviikkoa!

Ohari kirjoitti...

Kaura, kun esseelle antaa pikkusormen...

Holle, niino. Raivariin tehoavat parhaiten verilätyt ja Motörhead ja lohtusettinä taas toimii oivallisimmin pinaattikeitto ja Led Zeppelin. Monesti ark(t)isissa oloissa testattu homma on tämä.

Kukkis, kiitos. Kyllä tämä tästä taas valkenee ja iloksi muuttuu. Päätä ei pakota enää ja röksöä menee taas vain vähän. Joskus on ehkä ihan terveellistä raivota, mutta voimille se käy sekin. Nyt on enemmän tai vähemmän voipunut olo :-) (ja lähipiiri kiittää)