torstai 10. toukokuuta 2007

Herrvotonta rrehentelyä

Puolitoista tuntia aikaa, kolme esseekysymystä historiallisen romaanin kerronnasta ja päässä mutkikas sumppu käsitteitä. Lopputulema: harvinaisen pöllämystynyt olo ja juurta myöten puutunut oikean käden peukalo. Kerrankin, kerrankin, istuin tentissä loppuun asti ja lennätin kynää paperilla raivoisasti. Näin sitä aikuisopiskelija yllättää itsensä! Ja peukalonsa!

* * *

Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi? Jos se on täytetty kalanmaksaöljyllä, on positiivista sanoa, että se on puoliksi tyhjä, hyvinkin pitkälle nautit vaikkakin hieman kakistellen nielty. Enää kolme tenttiä tänä lukukautena!

Paitsi että taidanpa yllättää peukalon uudestaan ja ilmoittautua vielä yhteen lisätenttiin raivatakseni pois sen surullisen kuuluisan peruskurssin länsimaisen kirjallisuuden romaaniosion. Niin, sen juuri, jota varten olen tänä keväänä kahlannut klassikoita läpi ja joka roikkuu aina vaan suorittamatta. What's another year, jollotti kaihoisasti Johnny Logan Euroviisuissa 1980. Mitä hittoa yksi tentti enää tässä konkurssissa meinaa, parkaisee Ohari ja alkaa täyttää tenttikuorta.

* * *

Vaikka olen viime aikoina lähinnä marissut asioiden roikkelehtimisesta keskeneräisinä, minkään etenemättömyydestä ja harhailusta, hoksaan nyt, että olen vääntänyt tänä vuonna opintoja kasaan melkoisesti. Opintotuki on nyt jo tienattu (4,8 opintopistettä/kuukausi) ja lisää pisteitä ropisee, ennen kuin toukokuu on lopussa.

Niin että mitä minä oikein valitan, häh? Tarmokas olen ja aikaansaapakin vielä, vaikka muuta väittäisin! Opintojen sivussa olen tehnyt töitä kuin aasi (yhtä sitkeästi ja tyhmänä), hoivannut teinejä ja saanut miten kuten kotitalouden pysymään romahtamatta – viimemainittu tosin sillä hilkulla. Keittiön ikkunasta ei enää ole nähnyt viikkoihin läpi eikä vaatehuoneen ovi mene kiinni edes apuvälineitä käyttämällä. Mitä sitten? Kyllä minä nekin siitä vielä selätän!

* * *

Tässä uudelleenlöytyneessä riehakkuudessa marssin nyt syömään, ja sen jälkeen näytän Kirjasuomen kehitykselle, mistä kana pis on räyhäkkäät aikuisopiskelijat tehty. Vapise, Agricola!

3 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Aina kun kuulen sanat "kirjasuomen kehitys", poistan ...loput.

oblomov jr kirjoitti...

Hienoa! Nuo ohikiitävät
ahkeruuden maaniset hetket (jotka onnex ei meitsiä vainoa) olet hyödyntänyt oivallisesti.

Muista kuitenkin välillä relata, valmiissa maailmassahan me kaikki
kuiteski löhötään, tvj.

Ohari kirjoitti...

Zepa, sokka irtosi täälläkin. KABOOM geminaatalliset inessiivit!

Oblo, jees, näin on vissiin päässyt kuitenkin käymään. Tosin äsken jättäessäni extratenttikuorta katselin säkenöiviä tähtiä hetkellisen heikotuksen vallassa (tentti viikon päästä, sitä ennen kolme), mutta ehkä lavertelen ympäripyöreästi joskin kukkean rönsyilevästi vain jotain valmiin maailman kuvioita tapani mukaan, jälleen kerran. Rela is my middle name, joten ei liene isoja hätiä sen suhteen :-D (Tuska onkin yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä relasta vimmaan.)