tiistai 22. toukokuuta 2007

Silmäpäläpälä

Minulla ei ole mitään syytä valittaa, että TAYS:ssa saisi huonoa palvelua. Oikeastaan laitosta voisi käyttää malliesimerkkinä siitä, miten vältetään marina huonosta palvelusta, sillä siellä on ilmeisesti asia ratkaistu niin, että palvelua ei anneta lainkaan. Olematonta on vaikeaa lähteä arvioimaan.

Marssin eilen silmä toisessa kourassa ja kiireellinen päivystyslähete toisessa kourassa silmätautien poliklinikalle. Ennen kuin edes ehdin ilmoittautua, hoitaja tuli ilmoittamaan, että hoitoa ei anneta ja kehotti menemään ensiapuun viiden tunnin päästä. Silmään sattui kovasti. Matka poliklinikalle oli ollut melkoisen tukala paitsi kivun myös valtoimenaan ryöppyävän kyynelvirran vuoksi. Siksi harmistuin tuosta ilmoituksesta niin, että toinenkin (terve) silmä alkoi, ilmeisesti myötätunnosta, kyynelehtiä sekin. Kysäisin hoitajalta, olisiko huomenna sama tilanne. Kuulemma olisi. Hoitoa ei saa silmätautien poliklinikalla, ensiapu tai yksityinen lääkäri olisivat vaihtoehdot.

Valitsin yksityisen, sillä reilun viiden tunnin odottelu ei tuntunut kovin houkuttelevalta, etenkin kun uskoni suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään sai jälleen kolhun. Ensiapu lienee terveydenhuollon final frontier, eikä sitä käy uhmaaminen. Hirvittää nimittäin ajatellakin, mihin sitten joutuu, jos sielläkin on sama tilanne. Ehkä kaatopaikalle tai, jos oikein hyvin käy, kierrätyskeskukseen.

Tänään puhelin soi kymmenen aikoihin. Silmäpäläpälästä hoitaja Päläpälä moitiskeli, että lankapuhelinnumeroni ei vastaa. Eipä vastaa, kun se ei ole ollut toiminnassa vuosiin, pahoittelut siitä.

"Sinulla on tällainen kiirellinen päivystyslähete. Sitä tässä nyt kyselen, että mitenkä sen kanssa on", jatkoi hoitaja Päläpälä moitiskelua.

Kun kerroin, mitenkä sen kanssa on, hoitaja Päläpälä ilmoitti närkästyneenä, ettei hänelle asti ole tullut siitä tietoa. Pahoittelut edelleen.

"No, anteeksi nyt sitten kauheasti, että häiritsin." Kuulinko ivaa äänessä? En kai sentään.

* * *

Resurssipula, kiire, potilaiden jatkuva virta. Hankaava housun sauma, bad hair day, syliin kaatunut kahvi. Tärkeily, niuhotus, pätemisvimma.

Olipa syy mikä hyvänsä, minusta tuntui, että tulin kaltoin kohdelluksi. Nähdäkseni (joskin vain toisella silmällä) hoitajalla ei mitenkään voinut olla tietoa asiani kiireellisyydestä – hän ei edes vilkaissut silmääni, joka piilotteli lyhyen keskustelumme ajan nenäliinan takana vuotamassa hulvattomasti.

Onneksi minulla ei ollut tuskaisasta kivusta huolimatta varsinaisesti hengen- tai edes silmänhätää. Ja toivottavasti sellaisessa tilanteessa olevat potilaat vaativat hoitoa ponnekkaammin!

(Vähän harmittaa minuakin, etten alkanut huutaa. Ehkä karjunnalle olisi nyt kerrankin ollut oikein tilaus.)

* * *

Olen toki saanut TAYS:ssa palveluakin, esimerkiksi silloin kun esikoisen epäiltiin sairastavan mystistä Kawasakin tautia (tulirokko se oli kuitenkin) ja silloin kun olin työntämässä kuopusta maailmaan. Koska palvelu oli silloin oikein hyvää, minulla on syytä uskoa, että se olisi sitä edelleenkin.

Jos sitä vain saisi.

17 kommenttia:

minh kirjoitti...

Mut mitä sun silmäpäläpälälle oli oikein tapahtunut? Se tässä nyt huolestuttaa..:o
-minh-

Saara kirjoitti...

Niin. Mikä siinä silmässä on?

Ohari kirjoitti...

Silmäpäläpälä on mystinen juttu, koska siellä ei näy mitään vaikka pistää toisinaan melko penteleesti. Ehkä siellä on roska jossain syvällä uumenissa, lisää tutkaillaan perjantaina. Kahden lääkärin suorittaman ronkkimisen jälkeen se on kumminkin nyt rauhoittunut oikeinkin siedettäväksi ja minä hengittelen hiljaa ja tasaisesti, ettei se ala uudestaan räyhäkkääksi.

--KATA-- kirjoitti...

Niin sitä määkin kysyn? Mikä on Oharin simmussa?

Voihan ärsytys! Ymmärrän että resurssipulaa jne. mutta en silti hyväksy koppavaa käytöstä.

Ohari kirjoitti...

Kata, ehdin :-) Joo, tuo koppavuus otti kyllä päähän sekä eilen poliklinikalla että tänään puhelimessa. Ehkä minäkään en ihan aurinkoisimmillani ollut, mutta silti.

--KATA-- kirjoitti...

Joo mutta tuolla alalla on liian usein empatiakyvyttömiä, nuivia, kuivahkoja, liiskaletillä ja kauhealla narisevalla äänellä varustettuja horror akkoja.

Että kai se on sitten bad hair day tai väärä duuni.

Jumankauta tulen raivohulluksi, kun nämä jostain korvesta revityt silmälaput päällä kulkevat muijat sitten hoitavat minun mummoa, isää jne.
Viimeksi kun kävin eräässä suomalaisessa julkisen puolen LAITOKSESSA, piti näille ämmille näyttää kädestä pitäsen, miten VANHUSTA voi ottaa kädestä kiinni.
Menee jo aiheen vierestä ja en halua yleistää, mutta on niin järkkyä kokemusta, että tekee mieli ottaa lento Tampereelle ja mennä hiukka jutteleen päläpälän kanssa.

Zepander kirjoitti...

Voi perse, mitä kokemuksii taas. Henk.koht. mua aina harmittaa jos en huuda silloin kun ehdottomasti pitäis karjua maailmaa paremmin paikoilleen - ja nyt harmittaa sun puolesta kun et huutanut. Hitto mitä porukkaa :-((((

Silmälle parannusta ja pidetään peukkuja.

Zepander kirjoitti...

Ps. miten ne ronkki? Kuvasiko ne? Saitko lääkkeihiä? Epäilikö ne mitä, sanoiko ne mitä?

Pikku Sue kirjoitti...

Tays on ristiriitainen paikka, täynnä hyvää hoitoa kontra täydellistä välinpitämättömyyttä. Tuurista riippuu, mitä milläkin kertaa saa...

Ohari kirjoitti...

Kata, ymmärrän raivohulluutesi, samaa pukkaa itsellekin tämän tästä. Esimerkiksi silloin, kun mielenterveyspotilas harhaili sekavana koko päivän sairaalassa ilman, että kukaan kertaakaan kysäisi edes kuka hän on, mihin menossa saati missä tilassa. Perkele!

Zepa, sitä aina kuvittelee hölmöyksissään, että ihmisten kans pärjäisi HUUTAMATTA. Vähän paradoksaalista, että ihmisen, joka on valmiiksi tukalassa tilassa, pitäisi pystyä pitämään puolensa hoitsuja vastaan, hittolainen, mutta niin se näyttää joskus menevän. Silmää sohittiin lusikoilla ja puudutteilla ja kivoilla väriaineilla, mitään ei näkynyt. Jatkoa katselemme perjantaina. Nyt on ihanaista, kun ei särje enää. (Ehkä se säikähti kunnolla ronkkimisesta.)

Pikku Sue, näin vissiin juurikin. Onneksi sieltä olen tosiaan saanut erinomaistakin hoitoa, niin etten nyt sitten kumminkaan koko hospitaalia ja sen henkilökuntaa käy mollaamaan. Kurjaa tietenkin on, että tuommoiset nousevat aina eniten esille, mutta niin se menee joka paikassa: hyvän palvelun pitäisi olla itsestäänselvyys ja huonosta sitten maristaan.

kukkis kirjoitti...

Auts! Silmäpäläpälät ovat kamalia. Toivottavasti syy ja apu löytyvät.

Ja sitten palopuhe sairaanhoitajien puolesta: ikinä en ole heiltä huonoa palvelua saanut, lääkäreiltä kylläkin. Jos itse joutuisin tekemään niin rankkaa työtä niin pienellä palkalla, en jaksaisi olla ystävällinen ja hymyilevä, mutta onneksi minulla ei koskaan ole ollutkaan minkäänlaista kutsumusta hoitoalalle.

Celia kirjoitti...

Voisihan sitä opetella puhumaan oikein kolealla virkaäänellä. Ei sellaista vääpelimäistä, mutta jotakin poliisisetämäistä tai opettajatätimäistä voisi kokeilla. Johan irtoaisi palvelua. Arvelisin ;)

Joskus vain käy niin, että kun rupea komentelemaan komentelijaa, hän saattaa pelkästä hämmästyksestä ruveta avuliaaksi.

Ohari kirjoitti...

Kukkis, totta on tuokin tietysti. Hoitajilla on tosi kova duuni ja kohtuuttoman huono korvaus, en käy kiistämään. Silti. En minä ollut hymyja ja silittelyjä niinkään vailla, mutta tietynlainen asiallinen ystävällisyys kyllä kuuluu asiakaspalveluun. Ja jos hoitajat ylipäätään ajattelisivat, että työn voi tehdä huonosti, kun palkkakin on huono, olisimme pahassa liemessä sitten kyllä. Minusta siis hoitajien palkkaa pitää nostaa ja työtaakkaa keventää muilla konsteilla kuin töissä hutiloimalla – vaikka sellaiset konstit ehkä joillain muilla aloilla toimivatkin. Onneksi, onneksi valtaosa on asiallista porukkaa, joka hoitaa työnsä erinomaisesti.

Celia, kyllä tuo joskus toimii, myönnän kokeilleeni :-) Yleensä en kyllä viitsi, kun ihmiset on pääsääntöisesti kivoja ja niiden kanssa pärjää ihan normaalirekisterillä :-D

kukkis kirjoitti...

Pitää vielä täsmentää, kun kirjoitin tuon kommenttini niin lyhyesti ja epäselvästi. Omissa (vähissä) kohtaamisissani sairaanhoitajien kanssa olen aina saanut ystävällistä ja asiallista palvelua, hymyiltykin on usein. On tuntunut siltä, että sairaanhoitajat ottavat työnsä tosissaan ja pyrkivät tekemään sen mahdollisimman hyvin. He jopa kuuntelevat potilasta useimmiten - toisin kuin kohtaamani lääkärit.

Kommenttini loppuosassa yritin kuvitella, mitä kävisi, jos itse jostain kohtalon oikusta joutuisin vaikka yhdeksi päiväksikin sairaanhoitajan hommiin *puistatus*. Siinä tulisi ruumiita, eikä ainoastaan huonon hoidon vaan myös kärttyisän hoitajan takia.

Ohari kirjoitti...

Arvelen, Kukkis, että minä en myöskään olisi kaksinen hoitaja – siksipä meistä kumpainenkaan ei varmaan olekaan ängennyt ammatillisiin hoitotoimiin :-)

Kaipa jokainen työ vaatii sillä tavalla kutsumusta, että siinä pitäisi viihtyä, jotta sen jaksaisi hoitaa hyvin. Kun työhön liittyy ihmisten kanssa puljaamista, tuo tietenkin vielä korostuu. Tietokone tai sorvi ei kauheasti piittaa, vaikka sille tiuskisi, mummot ja oharit voivat joskus sen sijaan ottaa nokkiinsa. (Ja edelleen: minusta niillä on siihen aihettakin.) Kutsumuksella ei kuitenkaan ikinä koskaan saisi perustella huonoa palkkaa tai kohtuutonta työtaakkaa, tulkoon tuo nyt vielä kerran sanotuksi, koska joskus tuntuu, että niin nimenomaan tehdään. Vänkää, että usein näin tapahtuu nimenomaan naisvaltaisilla aloilla!

Tämä pohdinta karkaa nyt minun osalta käsistä, mutta väliäkös sillä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tays osaa joskus olla %¤&%¤¤#"¤(#¤&:n ikävä paikka. (Kerran kipsilastoittivat käteni liian kireälle, huusin itkua verenkierron hyytyessä käpälästä ja ryömin Taysin ovesta sisään nyyhkytellen aamuviideltä - siellä ei ollut KETÄÄN muita. Hoitsu tuli siihen, totesi, että "olet tamperelainen, me ei hoideta!" Pyysin ja anoin, että jos viisi minuuttia antaisivat ja löysäisivät lastaa. Eivät antaneet eivätkä löysänneet. Hoitsu vielä vitsaili, että "voithan sä sen ite halkaista!" Matkasin Hatanpäälle, jossa lääkintävahtimestari hoiti homman 10 minuutissa saman tien.)

Poliklinikkojen homma toimii hyvin. En tiedä, mikä niitä tuolla ensiavussa vituttaa noin paljon.

Tervehtymisiä silmälle, B.

Ohari kirjoitti...

B, ikävä juttu. En tajua, miksei kättäsi oltaisi voitu hoitaa TAYS:ssa, kun kerran jonoa ei ollut. Mikä tuossa nyt oli niin hiton vaikeaa?! Hoitajille pitää maksaa sama palkka, on potilaita tai ei, joten ei luulisi kustannuksistakaan olleen kyse. Mystisiä ovat joskus terveydenhuollon kiemurat.

Silmä on ihanasti päässä! Ei hierrä, ei kaiherra eikä vetistä. Mikroskoopilla tutkaillut silmälääkäri epäili, että siellä on ollut haava, joka sitten parani itsekseen. Sikäli siis silmäpolin meediohoitsu oli oikeassa: en olisi hoitoa tarvinnutkaan. Olisinpa tiennyt sen silloin, kun silmään pisti niin että oli tolkku lähteä koko päästä.

On muuten villin näköistä, kun ensin ruutataan silmä täyteen keltaista puudutetta ja sitten meinee peilaamaan itseään narkkarivessaan. Sinisessä valossa keltainen jotenkin metkasti korostuu muiden värien hukkuessa ja peilistä katselee kuulkaa (tai nähkääs!) takaisin smurffi, jonka silmänympärykset hohtavat outoa valoa! WHOAAAH!