perjantai 11. toukokuuta 2007

Tenttipaniik

Tulin aamulla aikaisin yliopistolle lukemaan tämänpäiväiseen kirjasuomen kehityksen tenttiin. [Rasteja seiniin!] Kaksi tuntia on näköjään maksimi, jonka aikuisopiskelija [tämä] pystyy kerrallaan keskittymään tuhannen luetteloihin vuosilukuineen. Sain lisäksi aikaiseksi seuraavat lauseet:

Koirien haukkuessa heidät talossaan nälän kokivat.

Hopeasta osatonna häpeän, järkeä rakkahin puhukoon.

Jos ketä ehkä vaivaa epätietoisuus, näissä toteutuu kauniisti – tai no, sanotaan nyt että toteutuu – varhaisnykysuomen ajalla (1820–1870) tapahtuneet muutokset suomen kirjakielessä. Ensimmäisessä lauseessa esiintyvät itävaikutteiset muutokset ja toisessa muut. Lisäksi tapahtui joitain ortografisia säätöjä, joista ette varmaan halua kuulla. Minäkään en olisi halunnut. Teinit eivät ainakaan ole kuulleet, sen paremmin idässä kuin lännessäkään, tiätzä, tiäxä.

* * *

Tavoite on niinkin korkealla kuin päästä tentistä läpi edes rimaa hipoen. Limbo hirvittää, järki on lähteä päästä. Tai ehkä se on jo mennyt, sillä havaitsin juuri, että muistan Agricolan tuotannon vuosilukuineen ulkoa. Hyy.

Vielä melkein puolitoista tuntia aikaa. Mitäköhän seuraavaksi aivoon työntäisi? Suomenkielisen virsirunouden Ruotsin vallan aikaan ja 1800-luvulla? Hyy x 2.

2 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Tuo kuulostaa aika hurjalta jo, ortografisine säätöineen. Tsemppia!

Itte painiskelen täällä episteemistä modaalisuutta ilmaisevien adverbien kanssa. Varmasti jotain kirjoitankin, tai sitten todennäköisesti, ehkä, tuskin.

Ohari kirjoitti...

Episteemistä modaalisuutta ilmaisevat adverbit (jostain syystä haluan aina kirjoittaa adberbit) ovat minullakin käytössä ehkä nyt enemmän kuin kai koskaan :-D

Ohi on. Jumaliste mikä vääntö. Puuh.