torstai 14. kesäkuuta 2007

Kotomaan koko kuva

Olipa kerran kaunis kesäilta. Koska häkellyttävän urhea luontoretkeilijä ja mielettömän palvottu lehdokki- ja blogipersoona* oli kuullut kaukaista huhua, että Kalvolan Kankaisten kartanon mailla kasvaa tarunhohtoinen orkidea, hän satuloi uljaan ratsunsa – tai ainakin starttasi suvisena kukkivan Nisunsa – ja suuntasi kohti tuota kaukaisena siintelevää lehtoa. Mutta voi, perille päästyään hän törmäsi (vain kuvainnollisesti, rakkaat lukijat) tähän tylyyn merkkiin. Kun merkin alla luki vielä pahaenteisesti Yksityisalue, urhea luontoretkeilijämme ja mielettömän palvottu lehdokki- ja blogipersoonamme kääntyi itkua tuhertaen pois kartanon liepeiltä. Ehkä hänellä olisi ollut jokamiehen oikeus käyskennellä ylhäisön tiluksilla, mutta hieman nössö kun on, mielettömän suos– öh, olkoon –blogipersoona jätti uhmaamatta lordien, ladyjen sekä mahdollisten verikoirien ja hirvikiväärien yksityisyyttä.

Koska mieletön blogipersoona oli kuitenkin jo ajanut häkellyttävän pitkän matkan lehdokin vuoksi, hän päätti tutkailla läheistä luontoa luvallisemmilla alueilla ja tuli pitkään harkittuaan (ja päättömänä pitkin kuntaa vaelleltuaan) siihen tulokseen, että ainakin yleiselle uimarannalle saa mennä. Oikeastaan sinnekään ei olisi saanut ajaa kello 22 jälkeen, mutta koska blogipersoonamme ei valitettavasti tällä kertaa huomannut kylttiä lainkaan, kielto ei koskenut häntä.

Ei kannata pidätellä henkeä: lehdokkia ei tavata Kalvolan kylän yleisen uimarannan liepeillä. Seikka, joka ei häkellyttänyt blogipersoonaa sitten vähääkään. Sen sijaan blogipersoonaa häkellytti tämä hehkeänä kukkiva tölli. Luonto tiettävästi ajaa tikanpojan puuhun, mutta että se ajaa tikanpojan myös uimakopin seinään, oli blogipersoonallemme uusi tieto. Aina voi oppia uutta, kun tarkkailee luontoa ja sen moninaisia metkoja ilmiöitä.

Blogipersoonamme poikkesi kotimatkalla myös kotikunnan uimarannalle. Mitä hän ajatteli? Että sieltä muka viimein hän löytäisi lehdokin? Tuskinpa vaan. Luultavammin blogipersoonamme arveli, että tikanpojan bongailu on huomattavasti palkitsevampaa – eikä hän siinä vallan väärässä ollutkaan. Joskin oikealla olevan yksilön kuvateksti väittää sen olevan pahamaineinen fenix-lintu, häkellyttävän palvottu blogipersoonamme tunnisti sen kuitenkin ilman epäilystä tikanpojaksi. Tällä kertaa luonto oli ajanut sen grillikatoksen savupiippuun. Toivokaamme, ettei tikanpojalle tule liian kuumat oltavat.

Kun nuoriso viettää riehakkaita ja luokattoman alkoholinhuuruisia juhliaan rannalla ja kun tikanpojat putkahtelevat ulos sepaluksista vesillä, syntyy silloin tällöin – ikävä kyllä – pahaa jälkeä. Kotikunnan jätehuolto ansaitsee erityismaininnan tällä nerokkaalla ratkaisulla, jonka vuoksi ruumiit eivät loju pitkin uimarannan hietikkoa ja nurmikenttiä, kuten esimerkiksi pizzalaatikot, tyhjät pullot, käytetyt kondomit, karamellipaperit, parit tuhruiset kalsarit ja sukat. Esimerkillistä ympäristötietoutta!

Auringon alkaessa sammutella itseään järveen, blogipersoonamme jäi toviksi tuijottamaan tätä herkkää näkymää. Ja eikö vain hän bongannut vielä, viime säteiden valaistessa armaan kotomaamme sielukasta profiilia, yhden tikanpojan lähes piiloutuneena tuosta idyllisestä kesäöisestä maisemasta.


* * *

Tikanpojan asujaimistot ovat moninaiset, se pärjää olosuhteissa kuin olosuhteissa, tarvitsee tyytyväisenä pysyäkseen vain luokattoman vähän tai ei ollenkaan huomiota. Häkellyttävän mieletön ja luokattoman piinaantunut blogipersoonamme jatkaneekin tutkimuksiaan tällä saralla. Voitte kuitenkin huokaista helpotuksesta: tämän enempää blogipersoonamme tuskin raportoi tikanpoikain edesottamuksista. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Sen pituinen se.

* * *
*) Jos ette jo ole kuunnelleet YleX:n Luontoradiota ja tutustuneet häkellyttävän suosittuun luonto- ja mediapersoona Kari Rupsuun, nyt on korkea aika. Kannattaa aloittaa vaikka tästä [sokeritoukka] tai tästä [toimistorotta].

7 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Hulppeaa! Eihän tässä auta muu kuin jäädä odottelemaan seuraavia luontodokumentteja :)

Varapygmi kirjoitti...

Olikos tätä häkelyttävän kaunista kuvailua luokiteltu lainkaan, ettei sekin jäisi sankkaan luokattomien kastiin? Kerronta on eeppisen majesteettista, mutku mä en tiä onkse luokka.

Ohari kirjoitti...

Kukkis, meinaat että pitää vaan sinnikkäästi uskaltautua ulos villiin luontoon ja rääkätä ihmisiä lavertelemalla siitä rehevöityneet lammet? Huoh. Niin kai sitten. Mitäpä sitä ei ihminen bloginsa eteen tekisi :-D

Pygmi, en oo ihan varma, seuraanko nyt ajatustasi, mutta eiks tuo 'hehkutus' siis käy luokittelusta?

Kerronta ehkä aukeaa vasta sitten, kun häkellyttävän suosittu luonto- ja mediapersoona Kari Rupsu on tuttu, sen verran inter-yhtä-sun-toista tässä lienee :-)

varapygmi kirjoitti...

Ilahduin vain tavasta, millä käytit sanaa 'luokaton'.

Kari Rupsu sykähdyttää mieltä ja mielikuvitusta, mutta eivät aukea suosilla nuo linkit, enkä jaksanut yrittää vängällä. Olisiko taas niitä Ylen erikoisuuksia, etteivät oikein Maceista ja Mac-ohjelmista huoli.

Ohari kirjoitti...

Pygmi, ah joo. Olen tapani mukaan hitaalla. Ja kyllä: Yle syrjii Macintoshia, koska kuulemma Mikaelilla on Marian lisäksi sutinaa myös Billin suuntaan. Ihan vaan varmistamatonta huhua (elikkäs lantapuhetta) tämä tietenkin, mutta vahvistanee osaltaan B. Portti -teoriaa.

Luokaton on yksi Rupsun häkellyttävän usein viljelemistä ilahduttavista adjektiiveista.

kukkis kirjoitti...

Mac-ongelma täälläkin, mutta tyydyn kohtalooni. Jäljelle jää vain yksi kysymys: Onko jonkun sukunimi oikeesti Rupsu?

Ohari kirjoitti...

Kukkis, voi kurjuus. Luontoradio on häkellyttävän informatiivinen ohjelma. Rupsu tuskin on ihan viimeisen päälle oikea nimi silti.