keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Huhhuhhuh

Kuopus oli toukokuussa mopokolarissa, jota kävimme tänään jälkipuimassa poliisilaitoksella. Se tarina, joka minulle kerrottiin tapahtuman jälkeen, muuttui melko tavalla.

Oltiin kaverin kans tossa mopokolarissa. Törmättiin pysähtyneeseen poliisiautoon. Siihen tuli jotain jälkiä. – Ketään ei sattunut. – No ei varmasti sattunut! – Oli kypärä, tietenkin. Kaverille siitä tulee jotain seurauksia vissiin, määhän oon alaikäinen.

Kun poliisi alkoi kuulustella Kuopusta tuiman totisena, minua hymyilytti, sillä tiesin, että kyse ei ollut oikeastaan varsinaisesta kuulustelusta vaan alaikäisen puhuttelusta viisastuttamistarkoituksessa. Hymyni hyytyi tarinan edetessä.

Kyllä mää tiesin, ettei sillä mopolla saa mennä kaksi ja tiesin joo että pitäis olla kypärä. Poliisit tuli meidän perään siitä risteyksestä. Ajettiin kevyenliikenteenväyliä. Huomasin, että ne yrittää pysäyttää meidät ja huusinkin kaverille, että pysähtyis, mutta se ei kai kuullut sinne kypärän sisään. Mentiin sitten siitä tunnelista, siinä oli joku nainen koiran kans, ja ne hyppäs ojaan. Sitten mentiin risteyksen yli. Mitä? Ei pysähdytty. Sitten ajettiin eka melkein sillankaiteeseen ja sen jälkeen koskeen. Kumminkin päästiin siitä melkein pihaan asti. Ei se kaveri vissiin ehtinyt tehdä mitään, kun poliisiauto oli ehtinyt meidän eteen ja pysähtynyt, mentiin sitten päin. Mun leuka osui kaverin kypärään. No joo ja tuli mustelmia.

Parin kilometrin pakomatkalla oli ainakin kolme sellaista kohtaa, jossa hengenlähtö oli todella lähellä. Kun kuuntelin Kuopuksen selostusta, alkoi pyörryttää. Kun poliisi luki virkavallan näkemyksen tapahtumista, olin purskahtaa itkuun silkasta kauhusta – ja varmaan vähän helpotuksestakin. Ihme on, ettei ketään sattunut.

Kuljettaja on 16-vuotias (mopokortiton), joten hänelle tulee syyte törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Poliisin kysyessä onko äidillä mitään vaateita kuljettajalle, jouduin lujasti muistuttamaan itselleni, että vaikkakin hän asetti minun pienen lapseni hengenvaaraan, ei hän itsekään ole varmaan vielä erityisen kypsä ja luultavasti tästä aiheutuu hänelle jo tarpeeksi hankaluuksia muutenkin. Ei vaateita.

* * *

Poliisi, mukava ja asiallinen mies, toivoi puhuttelun päätteeksi, ettemme enää tapaisi näissä merkeissä. Kuopus nyökkäsi totisena. Minä hillitsin itseni, enkä alkanut huutaa lapselle kotimatkalla, sillä hänelle oli ilmeisen rankkaa jo muutenkin astua aikuisten maailmaan tekemään selkoa törttöilystään. Yllätyksenä tuli varmasti tapahtuman vakavuus ja sen seuraukset.

En kuitenkaan malttanut olla puuskahtamatta, että on oikeastaan onnellinen ihme, että Kuopus istuu siinä vieressä. Enkä malttanut olla kertomatta, että jo 40 kilometrin tuntivauhdista äkkipysähdys on hengenvaarallinen. Elokuvissa poliisit ja rosvot selviävät melkein mistä vaan, mutta oikeassa elämässä ihminen on hirvittävän hauras.

* * *

Tällaisten tapausten jälkeen tekisi mieli lukita teinit komeroon ja päästää heidät ulos vasta, kun ovat pari- tai pannaan saman tien kolmekymppisiä. Ihmiset eivät kuulemma kuitenkaan kasva komerossa, koska niiden kuulemma pitää saada itse tehdä omat virheensä ja toivottavasti oppia niistä. Joten on kai vain pakko vetäistä syvään henkeä, työntää pää jääsaaviin, edelleenkin luottaa ja toivoa, ettei Darwin korjaisi satoa tästä perheestä.

Minä käytän nyt tämän järkytys-helpotus-sekoituksen aiheuttaman mielenhärön kotitalouden hyväksi ja alan imuroida. Olenpa tosiaan sekaisin (ja tätä jatkuu vielä ainakin n vuotta).

13 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

*valuu kylmää hikeä jottei näe edes kommentoida*

Siru kirjoitti...

Olen kautta aikojen ihmitellyt, miten on mahdollista lasten selvitä hengissä aikuiseksi asti!?

marri kirjoitti...

Mitä ero on oikealla versiolla ja äitiversiolla?
Äitiversiossa oikeastaan mitään ei koskaan tapahdu.

Arvaa, paljonko ja mitä meillä äiti tietää vallankumouksista, bolivialaisista tappovatsataudeista, moottoripyöräonnettomuudesta, raksarealiteetista, millin kollektiivisesta talovelasta... tartteeko jatkaa?

/mek kirjoitti...

Jep, ei ihmiset kasva normaalisti komerossa.

Itse suosin tynnyreitä, maakellareita ja vinttejä. Tärkeintähän on kuitenkin, että ne saa hyvin lukkoon.

Tämä tarinan luettuani olen entistä enemmän vakuuttunut linjani oikeellisuudesta.

Ohari kirjoitti...

Kaura, nii-i! Kylmä hiki tosin kivasti tasapainottaa kuumaa hikeä (meillä nyt 29 astetta lämmintä ja nousussa...), muttei sitä sen vuoksi teinien hankkia tarvitsisi.

Siru, nii-i! Nii-i! Justiin nii-i!

Marri, nii-i! Eikä tarvii jatkaa, kyllä tuo mulla tiedossa on. Aina silloin tällöin vaan pääsee yllättämään se mainio tiivistyskyky, mikä teineillä on. Ei ihan suoranaista valetta, mutta niin suppea stoori, ettei siitä juuri alkuperäisen tapahtumia (näköjään) päättelemään pysty.

/mek, nii-i! Pidä tuo linja tiukasti, meillä se on jo myöhäistä, kun ovat vintiöt päässeet huumaavan vapauden makuun. Kyllä toisin tekisin, jos saisin aloittaa alusta! Tai ehkä vielä sittenkin kokeilen tuota tynnyriä (kellaria ja vinttiä ei ole).

Sun äitis kirjoitti...

oon kuin Kaura, huh!

Saara kirjoitti...

Taidan sittenkin lukita meidän junnun tuonne kopperoonsa. Olkoot kalpea ja elämästä vieraantunut.

Obeesia kirjoitti...

Minulle on nyt vasta kerrottu, mitä kauheita kokemuksia muksuilla on ollut nuorempana.

Onneksi en tiennyt silloin.

Nykyisin lapset nauravat minulle, kun varoitan heitä hirvistä. Minusta tuntuu, että ellen muista varoittaa, käy huonosti. Niinkuin se olisi kiinni minusta.

Kertomuksesi tuntui tosi kauhealta. Tuollaisen jälkeen minä olisi varmaan pitänyt viikon kotiarestissa. Tai ainakin peruuttanut viikkorahat.

Silti: pakkohan niiden on tehdä itse omat virheensä.

Ohari kirjoitti...

Sun äitis, huh alkaa helpottaa. (Kunnes taas seuraava... eih! Ei seuraavaa.)

Saara, arvaas ajattelinko juurikin sua tässä kovasti! Yritin kommentoidakin sulle jotain kätevää, mutta ei vaan irronnut :-) Junnu ajaa kuitenkin kortin, kyllä se siitä.

Obeesia, itse en ole raaskinnut äidille edes kaikkia kertoa. Pysyköön siinä luulossa, että kaikki meni aina hienosti ja hyvin. Mulla on ihan sama tuo varoitusvaiva! Ihan sama! Älytöntä. Jos en muista sanoa ihmisille, että menkää varovasti, niin ihan varmasti ne koheltavat itsensä rikki. Hohhoijaa. Sanoessani jo tiedän, että hölmöähän tuommoinen on, sitten pyytelen anteeksi, mutta sanon kuitenkin. Koska jos sittenkin... :-) Kuopukselle kyllä tuli tuosta sanktioita, mutta kotiaresti ei juuri tämän lapsen kohdalla toimi mitenkään (vrt. Saaran junnu, sama juttu: vieraantuu ja kalpeutuu vain).

Olen kuitenkin iloinen siitä, että Kuopus pyysi kaveriaan pysähtymään, ilmeisesti monta kertaa matkan aikana. Hän ei siis olisi halunnut lähteä karkuun. Ja vasta nyt uskallan varovasti miettiä, kuinkahan kamalasti tyttö on pelännyt kyydissä... (HUH)

tiina kirjoitti...

Karu kertomus.

Ihan asiasta toiseen, käviskö tällainen kuva? :)

Ohari kirjoitti...

Tiina, näin on, mutta onneksi onnellinen loppu.

Joo! Siis tuo on nimenomaan se kuva. Tuosta on ollut julki myös sellainen suuri versio, jossa on heebot enemmän kuin pelkkinä päinä ja sitä nimenomaista metsästin. Ilmeisesti se on häipynyt netistä, koska ei löydy sitten niin millään. Ja arvaas harmittaako nyt, etten laittanut itselle talteen! Michael Cainessa on sitä jotain. Kunhan Jude vähän kasvaa (lähinnä kai enää horisontaalissa) ja rypistyy, hänestäkin ehkä sitä löytyy.

kopsi kirjoitti...

Jokainen oppii virheistään, ainakin kun niillä on joku kongreettinen seuraus, kuten tässä. Ja onneksi(tuskin oli taitavan kuskin ansiota) se seuraus oli tällä kertaa kiinni jääminen ilman isompia vammoja..vielä ei menetetty oikeastaan mitään.
Ja myös minun mielestä sanktioita pitää tulla myös kotona!

...mihinkähän mä "noiden" kanssa vielä joudunkaan...:-)

Ohari kirjoitti...

Kopsi, olen kertonut sulle joskus, mitä tuollaisista kysymyksistä seuraa vastaukseksi :-D (Voin tietysti toistaakin, jos on päässyt unohtumaan.)