keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Kaksi viime viikkoa

Seuraava pitkähkö jorina sisältää hajanaisia havaintoja ja huomioita kahden viikon ajalta:


Hellacopters

Ruotsin pojat kiskaisivat ihan tanakan keikan Pakkahuoneella. Tuo ihan ehkä kertookin, etten varsinaisesti ollut mitenkään hurmioissani kuitenkaan. Ehkä tila ei ole bändille paras mahdollinen – soitto tuntui jotenkin puuroiselta, etenkin alkuun – tai ehkä en vaan ole tarpeeksi fani. Ihan kivaa oli kuitenkin, ihan hyvä keikka ja erittäin hyvä mieli, että tuli käytyä katsomassa. Tämän syvällisempää analyysia ei irtoa, eikä seuraavastakaan:


Transformers

Sydämessäni on lämmin tai, etten sanoisi ja sanonkin, peräti hirmu kuuma paikka erikoistehostetuille elokuville. Olisittepa nähneet pikkulikkamaisen innostukseni, kun muinoin menin oikein elokuviin¹ katsomaan Independence Dayn! Ooh! Valkoinen talo pamahti tuhannen tikun päreiksi! Ooh! Jättiläismäinen avaruusalus! Lentotaistelukohtauksia! Ooh! Samanlainen innostus ajoi minut elokuviin katsomaan Transformereiden rytistelyä. Hieno se oli, ei voi muuta sanoa. Pahat muukalaiset tulevat tänne viemään meidän työpaikat ja naiset, mutta onneksi hyvät muukalaiset pelastavat ihmiskunnan². Kertomukseen on ympätty kaikki mahdolliset ja osin varmaan mahdottomatkin kliseet; ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan yhtään puuttuvaa heh(e)kutusta. Ja loppujen lopuksihan on ihan sama, onko huumori tahallista vai tahatonta – naurattaa se silti.

Kun tänään vien teinijaoston katsomaan Harry Potter ja Peeniksin killan, odotan samanlaista innostusta. Ehkä hurjasti lentelevät noidat käsittelevät Elämän Suuria Teemoja hieman sofistikoituneemmin kuin nuo jylhät ja suoraselk suora-aks kaikessa mekaanisuudessaan hyvin täsmälliset koneoliot, mutta loppujen lopuksihan kyse on kuitenkin samasta: hyvän ja pahan taistosta. Ja oletan, että hyvä voittaa edelleen.


Jäniksen vuosi

Tampereen Komediateatterin Arto Paasilinnan romaaniin perustuva näytelmä Jäniksen vuosi on hauska. Kesäteatterimainen, hienoisesti ehkä ylilyövä, mutta hauska. Elsa Saisio on kerta kaikkiaan mainio jänis, Juhani Laitala sympaattinen Vatanen. Vaikka takapuoli puutui kovilla puupenkeillä (suosittelen ottamaan mukaan tyynyn), mieli pysyi virkeänä loppuun asti.

Teatteriesitys liittyi tanttugate-juhliin, jotka olivat myös oikein hauskat. Sekä seura että ruoka oli hyvää ja tunnelma varsin leppoisa. Mekko oli ihan hyvä, kengät ja käsilaukku ihanat ja kaiken kaikkiaan olin kuulemma varsin kelvollinen daami. (Mies kyllä käytti huomattavasti imartelevampaa ilmaisua, josta nyt ihan vain silkkaa kainouttani pidättäydyn. Havaitsin kyllä, että jotain ihastuttavan suloisaa on siinä, miten aikuinen mies voikin mennä tolaltaan mustista stay-up-sukista, vaikka loppujen lopuksihan ne ovat vain sukkahousut, joista on haarakiila poistettu.)


Puutalkoot

Olen yltympäriinsä mustelmilla ja raapaleilla lauantaisten puutalkoiden jäljiltä. Se on hienoa, sillä tuntuu siltä kuin olisin oikeasti tehnyt jotain. Ja teinkin! Kannoin muhkeilla muskeleillani suunnattomia tukkeja, ajelin kottikärryillä pitkin metsiä, heilutin vesuria ja heitin huulta. Jälkeenpäin lihakset ilmoittivat olemassaolostaan särkemällä makeasti. Onhan se vähän hassua, että raskas työ tuntuu niinkin ekstaattiselta, mutta tällaista se on modernin ihmisen elämä. Vaikkakin se silloin oli arjen työtä vain, teen muistoissani siitä sunnuntain.


Porkkanantaimet

Sain urakaksi kitkeä porkkanapenkin. Sehän sujuikin leppoisissa ja rivakoissa merkeissä, jauhosavikkaat ja vesiheinät saivat kyytiä, samoin se porkkanan näköinen rikkakasvi, joka hämää äärimmäisen ovelasti hajamielistä kitkijää. Vaan kun kontrahti laajennettiin koskemaan harvennusta, alkoi tuska.

Pienet, hennot porkkananpoikaset, jotka eivät ole tehneet kenellekään mitään pahaa, pitää nyhtää juurineen maasta irti ja viskata tunkioon! Raakuus! Kaikenmaailman rusakoita kyllä säälitään, mutta hyvä ihme, niillähän on jalat, joilla juosta karkuun. Mitä tulevat toikkaroimaan haulikon tielle? Sen sijaan porkkanantaimet, nuo viattomat kasvilapsukaiset ovat maahan sidottuja eivätkä pysty puolustautumaan mitenkään. Sydäntäni raastoi kiskoa niitä irti äitimaasta, katsoa niiden parsinneulan paksuisten juurten hentoa orastavaa oranssia ja nakata ne sätkimään kuivalle maalle.

Lisäksi poltin alaselkäni. Joko nykyajan paidat ovat liian lyhyitä tai (jopa täti)housut liian matalavyötäröisiä. Paarmat järsivät päänahkani ja hermoni riekaleiksi. Kaikesta huolimatta puuha oli hyvin mieluisaa, joskin ensi kerralla olen viisaampi ja lupaan vain kitkeä, harvennus saa jäädä kovempiluontoiselle kasvimaakonkarille.


Lisäksi kahden viikon aikana

olen lukenut kuusi tenttikirjaa (jotka olivat oivallisia uudehkoja kotimaisia romaaneita, mikä selittänee lukuinnostuksen) ja useita muita teoksia. Olen käynyt useasti uimassa. Olen bongannut (tänäkin vuonna) viehkon kihokin. Olen missannut lehdokin (nyyh), mutta ihastellut useita uljaita maariankämmeköitä. Olen käynyt baareissa, vaellellut öisessä kaupungissa, ollut onnellinen ja väliin onneton – niin kuin ihmiset tapaavat olla. Nyt alan tehdä täytekakkua.

Näkemiin!


Edit myöhemmin

En alkanutkaan tehdä täytekakkua, koska en löytänyt mansikoita. Ehkä huomenna torilta. Blogilista ei suostu päivittämään, eikä ihme. Superlatiiveinta löperyyttä on tämä. Kesä tekee ihmisestä jotenkin vähän epäkeskon, luulen. Minusta ainakin.

* * *

¹) Elokuvia on mielestäni pääsääntöisesti mukava katsoa kotona, kaikessa rauhassa. Erikoistehostetut elokuvat kuuluvat kuitenkin teatterin laajalle kankaalle isosti eläydyttäväksi.
²) Toivoakseni en tällä yllätyksellisellä paljastuksellani nyt pilannut kenenkään elokuvanautintoa. Jos näin pääsi käymään, pahoittelen kovasti. Lisäksi pahoittelen mahdollisia freudilaisia lipsauksia *fiatonta fiheltelyä*

9 kommenttia:

minh kirjoitti...

Hei kamoon! Jokainen menee hulluksi sukkiksista ilman haarakiilaa! Meitsikin ihan silkasta vapauden tunteesta!
-minh-

Sun äitis kirjoitti...

Lisäksi pahoittelen mahdollisia freudilaisia lipsauksia

Palasin lukemaan toiseen kertaan enkä vieläkään löytänyt! Dämid!

(Miten ne stay-upit saa pysymään ylhäällä? Mulla aina lopsahtaa nilkkoihin.)

Ohari kirjoitti...

Minh, joo, kyllä ne minustakin melko vinkeät vaatekappaleet ovat. Parasta on, ettei mene sormet läpi pienessä sievässä nenua puuteroidessa :-D

Äitis, etsivä löytää ;-) Tarpeeksi piukat stayt, ei vartalovoiteita alle ja... ööh. Siinä ne konstit kai ovatkin. Stay-upeissa on eroja niin kuin viineissä :-)

/mek kirjoitti...

vaikka loppujen lopuksihan ne ovat vain sukkahousut, joista on haarakiila poistettu.

Noh noh, liioittelu tehokeinona sallitaan, mutta tällaisesta herjaamisesta "kaikki stay-up-sukkien, stay-up-sukat kaikkien puolesta"-liittomme on ennenkin haastanut ihmisiä käräjille!

tiina kirjoitti...

Se on muuten ihan tosi, että kun on naarmuilla ja mustelmilla ja kaikki paikat kipeänä jonkun duunin jälkeen, niin sitä on ihmeellisen hyvä olo siitä, että on oikeasti tehnyt jotakin!

(Olen mestari kiteyttämään kommenttini aina yhteen lyhyeen virkkeeseen)...

Ohari kirjoitti...

/mek, liitollanne luulisi olevan muutakin puuhaa kuin haastaa viattomia vitsailijoita – etenkin kun noin puolet väestöstä ei käytä stay-upeja. Ja miksi ei, kysyn vaan, jos ne kerran ovat niin hienot?

Tiina, no mutta noinhan se on :-) Vasta kunnon hikiraadanta tuntuu oikealta työltä, vaikkei siitä saisi palkkaakaan, ja tämä näppäimistön näpyttely, vaikka siitä saisi palkkaakin, enemmän semmoiselta työskentelyltä vain.

sir Ola kirjoitti...

Stäypit on loppujen lopuksi vähän kuin sukkahousut ilman haarakiilaa vähän samaan tapaan kuin irstas seksipeto on loppujen lopuksi vähän kuin hapan kirjastontäti, jolta on estot poistettu. /mek, mikäs se liiton jäsenmaksu olikaan?

Ohari kirjoitti...

Ola, tuli mieleeni, että... onks noille happamille kirjastontädeille (joilta jne.) olemassa joku liitto? Jos on, pitääks olla oikein valantehnyt kirjastontäti vai hyväksytäänkö wannabe?

sir Ola kirjoitti...

Enno ihan varma, mutta aiheesta on näköjään kirjoitettu manifesti. Klikkaa nimeä.