torstai 12. heinäkuuta 2007

Tanttugate

Rakkaat miehiset kanssaelijät!¹ Kun seuraavan kerran tunkeudutte rippipukuunne tai siitä päivitettyyn versioon ja tuskassa tumpuloitte kaulaanne sen maailman naurettavimman ja turhimman² asusteen, pyydän, että siinä vaiheessa uhraatte lämpimän, myötätuntoisen ajatuksen meille vaikeam kauniimman sukupuolen edustajille. Puku nyt on puku ja se penteleen kraka on kraka, kirjava kaitale turhanaikaista kangasta. Kuinka monta erilaista vaihtoehtoa niissä muka voi olla? Siis sellaista, että erolla olisi jotain merkitystä? Sen sijaan mekot, nuo paholaisen metkut ja ketkut, ovat yksiä hulluuteen suistajia ja epäilenkin, että tie helvettiin on pehmustettu nimenomaan tantuilla.

Minut on kutsuttu juhliin, mistä olen kovasti otettu. Mielestäni siivo pukeutuminen osoittaa kunnioitusta juhlakalua kohtaan ja siksi otinkin itseä kraivelista kiinni mekonostamispakotteena. Shoppaaminen ei varsinaisesti ole lempilajini, mutta naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä. Siispä kaupungille ja urheasti sisään vaatetusliikkeen ovesta. Ja toisesta. Ja kolmannesta. Ja neljännestä...

Mekkoja on toki myynnissä pilvinpimein, ei siinä mitään. Tai ehkä juuri siinä onkin mitään. Mistä sen tietää, mikä on oikea? Onko tämä liian arkinen? Onkohan tämä jo liiankin pramea? Vieläköhän tämänikäinen nainen voisi kulkea rusetti takapuolen päällä? Ei kai sentään? Tässä on liian suuri kaula-aukko, tämä kuristaa. Oikea koko, väärä väri. Oikea väri, väärä koko. Oikea väri, oikea koko, väärä hinta.

Koko ajan sovittaessa mekot kuiskivat salaviestejä kantajastaan:
– Tulepa tänne poika, saat piiskaa!
– Ölen hienö kyin pienö.
– Tulin juuri lypsyltä.
– Unohdin pukeutuessa, mitä pitikään, ja tästä tuli nyt tämmöinen.
– Jos liikahdan vähääkään, jotain hajoaa.
– Pelataanko bridgeä?

Yksikään ei tuntunut sanovan:
– Minä olen vaan yks Ohari, arkisehko joskin hepsankeikkuuteen taipuvainen tytt täti nain naispersoona.

Pestasin lopulta avuksi veljenvaimon, joka sanoi ensimmäistä, mahdollisimman yksinkertaista mustaa mekkoa sovittaessa: "Tuo on ihan hyvä. Ota siitä nyt vaan." Helpotus.

* * *

Juhliessa tärkeintä on iloinen mieli. Tätä mantraa aion toistella itselleni, kun lähden hetken kuluttua etsimään juuri oikeita kenkiä. Koska kengät tunnetusti kätkevät itseensä vielä enemmän salaviestejä kuin mekot, lienee parasta viritellä myös foliopipo suojaamaan päätä. Arvelen nimittäin, että veljenvaimo ei tänään enää jaks ehdi kuuntelemaan ja tyynnyttelemään loputonta jahkailua.

* * *

¹) Jostain syystä blogikirjoitus on nykyään kätevä aloittaa suoralla puhuttelulla. Kyllä tämän kirjoituksen silti mieluusti voivat lukea myös rakkaat naisiset kanssaelijät. (Naisekas on Kuopuksen kehittämä feminiiniversio miehekkäästä, naisinen omani miehisestä. Miehellinen taas on maskuliiniversio... okei. Ehkä lopetan tämän kikkailun nyt.)
²) Olen toki kuullut, että kravattiin on hyvä pyyhkiä leuka, jos lautasliina on esimerkiksi pudonnut lattialle tai tullut vahingossa syödyksi. Lisäksi solmiosta lienee kätevää taluttaa harhaileva äijä takaisin ruotuun. Minusta kuitenkin hiha ajaa ihan samat asiat eikä siihen ole yhtä helppo kuristua kuin kravattiin.

9 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Tyrsk! Mä niin tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olen päättänyt, että minun on syytä mahtua ainoaan juhlamekkooni läpi koko elämän, koska ikinä en enää jaksa etsiä uutta. (Joka kuiskisi: "Ölen hienö kyin pienö." Tyrsk!)

Varapygmi kirjoitti...

Kikkailu jäi pahasti kesken! Entäpä esimerkiksi 'naisimus'? Tai 'mieskennellä'?

Piilomajan emäntä kirjoitti...

Mekkojen hankkiminen ei ole minulle hankalaa vaikken niitä ihan jatkuvasti pidäkään. Mutta farkut sen sijaan..niiden suhteen olen ylikriittinen. Mutta ihme ja kumma, nekin tässä taannoin löysin.

Uimapuku ja liivit on sitten yksi tuskan paikka.

/mek kirjoitti...

"Tulepa tänne poika, saat piiskaa!"

Tollanen oli kaupassa ja sulla on muka vaikeuksia valita? Ei ymmärrä.

Ja kravatti on siksi, ettei paita likastuisi kun syö soppaa.

Ohari kirjoitti...

Tuuli, sisareni mekoissa! Sovitin mekkoa äsken ja jos lihon satakin grammaa, se ei mahdu päälle. Hitto. Olisi pitänyt ottaa kasvunvaraa.

Pygmi, hoo! Tästä lähtien aionkin mieskennellä kun [Oharin paluun sensuuritoimisto iski tähän]. Kikkailuahan saa toki mieluusti jatkaa, ole hyvä vain :-)

Piilis, tosiaan farkut, tissiliivit, uimapuvuista puhumattakaan. Tuska, piina ja ahdistus. Talvella sovitus on työlästä kun on vaatteita paljon, kesällä kun on hiki valmiiksi. Pukukoppien peilit! Masennus.

/mek, minähän olen hillitty ja siveellinen henkilö enkä tiedä piiskajupinoista yhtään mitään. Vai onko sulla muka parempaa tietoa? Valehtelevat! ...ja mitä varten paidassa on napit? Niin just! Siksi että se riisutaan syödessä, tietenkin.

Tulin juuri kenkämetsästä. Ostin hyvinkin hiljaiset remmisandaalit, mutta nyt tuntuu ihan kuin ne hihittelisivät tuolla laatikossa itsekseen. Tästä seurannee kenkägate. Ja odottakaapas kun pääsen huiveihin! Kaulakoruihin! Sukkiin, sukkahousuihin! UUUH! Ei tule tuskailusta loppua. Rankkaa on länsimaisen kulutushysteerikon elämä kerta kaikkiaan.

/mek kirjoitti...

Siksi että se riisutaan syödessä, tietenkin.

Tota, lähetkö syömään?

Zepander kirjoitti...

Mie nyt vaan en ymmärrä (TM) ettei kolmekasi tykkää shoppailla. KOKO MAAILMA ON SOVITETTU KOLMEKASEILLE. Sulle on kaikki avoinna! Sulle on... kaikkee! Käytä hyväkses äläkä sano ettei hutsi!

Toista se on mei... niillä jotka ei mahdu ihannemittoihin, perkele. Ja nättii päälle ois löydyttävä silti. Ei auta itku markkinoilla.

Toi paidan päältä ottaminen syödessä oli intressantti konsepti. Saahan semmosta pyytää myös työpaikkaruokailussa vastapäiseltä, joo?

Holle kirjoitti...

Kirpparilta vitosella hakemani juhlavaatteet, mustat housut ja raitapaita, naureskelivat koko kotimatkan:"Entäpä jos entinen omistaja on rippijuhlissa mukana?"

Ohari kirjoitti...

/mek. Kaino hihi. Tirsk. Jne.

Zepa, kätken sanasi sydämeeni ja tutkailen niitä. Kolmekasina (38-38-38) saattaa tosiaan olla helpohkoa kaikesta tuskailusta huolimatta, myönnän. Tosin alennusmyynneissähän tuosta kokoluokasta ei juuri ole hyötyä, kun jäljellä on yleensä kaikkia muita kokoja viljalti... (ja vaikka inhoan rahanillitystä, tulkoon nyt sanottua, että shoppaustuskaa lisäävät kyllä hieman lompakonkin mitat: 0-0-luottokortti)

Holle, miestenkin releet siis osaavat räkättää kantajilleen? Maailmassa siis sittenkin on oikeutta!