torstai 16. elokuuta 2007

Avoin kirje alitajunnalle

Olen tullut vanhaksi. Tiedän sen siitä, että nykyään en voi enää juoda iltaisin kahvia kovin myöhään tai yöunet jää näkemättä. Unettomuudessa on puolensa ja puolensa. Huono puoli on jatkuva kestokrapulan tunne: sydän hakkaa, vatsassa velloo, ruoka etoo, ajatus harhailee kummallisia polkuja¹ ja olo on jokseenkin vetämätön vaikka lievästi hysteerinen. Hyvä puoli on se, että tuskaannuttavat unet jäävät näkemättä. Nyt, kun hoksasin jättää iltakahvin pois päiväohjelmasta, olen saanut alitajunnalta harvinaisen tökeröjä viestejä.

Alitajunnan yksityinen, pitkällinen ja vakavakaan puhuttelu ei näytä riittävän, joten tällään tähän oikein avoimen kirjeen. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot jne.²

* * *

Rakas Alitajuntani!

Viime aikoina näyttämäsi unet ovat olleet jokseenkin liioiteltuja ja symboliikkasi on käynyt kiusaannuttavan osoittelevaksi. Toivoisin, ettet minua sentään aivan idioottina pitäisi.

Tornin merkitys on melko universaali, eikä sen sortaminen niskaani ole kovin hienovaraista – etenkään kun olen vielä sen uumenissa! Ei tarvitse olla nero käsittääkseen, että autolla ajaminen kertoo yleisestä elämänhallinnasta, joten voit jatkossa ystävällisesti jättää ne kolarit, hajoamiset, eksymiset ja muut tieltä sortumiset näyttämättä. Tiedossa on. Petolliset ystävät, murhaajat, myrkyttäjät, pettäjät ja vainoajat voit myös kutsua pois kannoiltani. Olen kyllästynyt heihin. Olen myös kyllästynyt jatkuvaan palaamiseen samalle polulle. Sinä varmaankin yrität näyttää menneisyydestäni vain hitusen alleviivaten hyviä ja huonoja puolia, ihan noin hylättävä/pidettävä-mielessä, mutta tiedä, että olen kyllästynyt heräämään ahdistuneena, siitäkin huolimatta että tajun palatessa nykyhetken jälleenkohtaaminen on helpottuneen riemuisa. En välittäisi enää yhdestäkään unesta, jossa aikataulut mättävät ja tavarat hajoavat käsiin. En halua myöskään katsella rumia, rikkonaisia kankaita, keskeneräisiä koteja enkä helvetti soikoon koittaa kasata epätoivoisesti yhtäkään asuntoa. Sisustusihme sisälläni ei aktivoidu öisin, kun ei se toimi päivisinkään. Tukehtumisunet sitten. Hyvä ihme kuitenkin! Milloin vettä, milloin savua, milloin kivipölyä...

Kotini olen minä ja jos se on sinusta kovin ränsistynyt ja kaipaa sisustusta, pahoittelen. En aio kuitenkaan tehdä asialle toistaiseksi yhtään mitään. Minussa määrään minä, et sinä rakas Alitajunta, joten koita nyt vain pysyä kyydissä, vaikka se joskus pomppuisaa olisikin. Jos sinä aiot Ahmed Ahneen tavoin Kalifiksi Kalifin paikalle tiedottamalla minut hengiltä, häviät sinäkin maailmasta. Mietipä sitä!
Arvelen hyväntahtoisesti kuitenkin, että tarkoitat vain parastani ja olet huolissasi minusta. Keskeneräisten asioiden sietäminen kuuluu aikuisuuteen, joten koitapa nyt viimein kasvaa, sinäkin. Minä olen osuuteni hoitanut rypistymällä.

Rakkain terveisin,
sinun Oharisi


* * *

Vanhuuden väistämättömän tulon huomaa myös siitä, että tyynynjäljet häipyvät iholta päivä päivältä hitaammin. Vastustamaton himo omenapiirakkaan ajaa kuitenkin ryppyisimmänkin naisen kauppaan, joten aineet on hankittu ja nyt alkaa vimmattu kuoriminen.

Vaniljakastikettakin on.

Edit:
Omenapiirakka on uunissa ja nyt alkaa vimmatun kuorimisen jälkeinen vimmattu kalkulointi siitä, ehtiikö piirakka kypsyä niin, että uskallan hörpätä sen kanssa kahvia. Kuka olisi uskonut, että ikivanhuuteen liittyy tällaisiakin pulmia? En minä ainakaan.

* * *

¹) Terry Pratchettia lainatakseni: "-- mind that wandered so much it came back with souvenirs." [Soul Music]
²) En ole varma kumpaa tämä on. Sanonnan merkitys lieneekin, ettei niillä juuri eroa olekaan.

11 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Ehkä se Alkkis (alitajunta kaver... tuttujen kesken) on naamioinut jotain äly-ovelaa noiden ilmeisten jukettien taa? Näin ainakin soisin olevan joidenkin unentekeleiden pyrkiessä nukkuvaan tajuuni. Huoh.

Zepander kirjoitti...

A. on kyllä hauska kaveri. Muuten ihan raxtuisin omaani, mutta on se vaan sen verran arvaamatonta sorttia kans (veikkaan että tää on Alitajuntojen lajiominaisuus) että ei pysty. Pitää vaan katella ja ihmetellä, mitä se kulloinkin toimittaa.

/mek kirjoitti...

Jos vanhuus alkaa ahdistaa ja alitajunta vinoilla niin kantsii tempaista kunnon keskipäväkäni ja voi katsella tutun turvallisia lisko- ja hiiriunia.

Ja Zepalle sen verran, että välttelen Austeria vielä tämänkin päivän lähtemällä nauttimaan keskiolutta. Ninmäkisua.

Ohari kirjoitti...

Kaura, minäkin soisin, mutta epäilen silti. Tai ehkä se onkin juonillinen kaksoisagenttialitajunta ja tarkoittaakin sanoa, että kaikki on ihan ihmeellisen hyvin ja tässä sinulle vähän makua siitä, kun ei ole. Mistä sitä tietää? Alitajunnat!

Zepa, meillä on tuo viha-viha-suhde alitajunnan kanssa kestänyt myös hyvin pitkään. Rakkauden vastakohta ei kuitenkaan ole viha vaan välinpitämättömyys, niin että kaipa tämä paremman puutteessa menettelee.

/mek, sinä sen sanoit! Tai jos vetääkin päivällä päiväkahvit ja illalla iltakänit, resepti toimii varmaan vielä paremmin!

Ja vielä Zepa, iiks, mullahan on tosiaan Auster sulle rapoamatta muistaakseni. Olen silti usuttanut /meksua Paulin kimppuun, mikä täten hyvitykseksi laskettakoon.

Mäteitkaikkii.

Anna-Jo kirjoitti...

Pst! Älä kerro kellekään, mut ite oon langennu nynnyilyyn ja ostanu kaappiin piiloon myös kofeiinitonta kahvia. Kert kahvi on nannaa ihan sellaisenaan, ilman aamulla tuikitarpeellisia kofeiinikännejäkin. Iltakaffe maidon kans ja sit tutimaan.

Zepander kirjoitti...

/mek, sadetta pukkaa nääs! Kohta aukee kirjallisuuskelit!

Ohari kirjoitti...

Anna-Jo, eipä tullut mieleenikään tuommoinen huluppee idee, kiitos! Minäpä tosiaan hommaan kofeiinitonta kofeiinillisen viereen, sillä kaffehammasta kyllä kolottaa tuskaisasti iltaisinkin.

Zepa, /mek, lukea voi aina, jopa päivä- tai iltakänisäkin. Silloin se on jopa jännempääkin, kun seuraavana päivänä saa arvailla, että mitenkäs tähän päädyttiinkään ja kuka tuo salaperäisen hintelä mies taas olikaan. (KIRJASSA, senkin venkoilijat, arvaan kyllä mitä TE siellä ajattelette!)

Otonashi kirjoitti...

Oih!! Joku toinenkin, joka arvostaa Pratchettia! Minua usein harmittaa, kun kukaan ei tunne häntä eikä käsitä hämäriä viittauksiani hänen teksteihinsä.

Tarkoittaako autolla ajaminen unissa tosiaan elämänhallintaa? Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi näen niin usein unta siitä että olen ratissa ja auto karkaa kokonaan käsistä. Nyt selvisi sitten sekin.

jospa kirjoitti...

Mahtaako se autolla ajo tarkoittaa elämänhallintaa myös, jos ei ole ajokorttia (myöskään siinä unessa)?

Ilmeisesti olen muuten ikinuori (jipii!) koska pystyn sujuvasti juomaan espressoni myöhäisillallisen jälkeen ilman, että se mitenkään vaikuttaa unensaantiini. Toisaalta en myöskään aamuisin huomaa, että kahvi erityisemmin piristäisi...

Ohari kirjoitti...

Otonashi, TP tuuppaa niin valtavasti kvoutattavaa, ettei niissä tahdo oikein kukaan pysyä perässä :-) Viimeksi hihittelin tälle:
'Go ahead,' said the Queen of Lancre softly, 'bake my quiche.'
(Varsijousi (?) on Magnum 44:stakin pelottavampi ase!)

Jospa, ehkä sinä olet vaan luonnonlahjakkuus kofeiinin kanssa? No ei! Ikinuori on paljon mukavampi selitys, ole se, jos kerran voit :-D

Ja molemmat: ainakin minä tulkitsen niin, että miten ajan autoa (päin helvettiä unissani poikkeuksetta), siten ajan elämääni (edelleen mielestäni unissani, mutta tästä täytynee neuvotella vielä Alitajunnan kanssa). Mitähän tuosta ajokortitta-ajosta pitäisi päätellä? Alitajuntanne ovat jättäneet yksityiskohdat tarkistamatta? Tai sitten ei yhtään mitään.

Otonashi kirjoitti...

Tuo on minusta vähän pelottava tapa ajatella alitajuntaa - ihan kuin se olisi erillinen, tiedostava ja omaa elämäänsä elävä olento. Toisaalta se voisi selittää, miksi minusta usein tuntuu että päässäni on joku muukin minun lisäkseni :D Juuri sellainen joku, joka lähettää vähän turhan läpinäkyviä vihjeitä tietoisuuteeni.

P.S. Minulla on kyllä ajokortti, muttei se valitettavasti laisinkaan tarkoita että osaisin ajaa, hereillä tai unessa.