tiistai 21. elokuuta 2007

Kiva tiätää toikin susta

Tehtävänä on kääntää seuraavat lauseet omalle murteelle, taikka paremminkin kai omalle puhekiälelle, jos niissä ny joku ero sitten on:

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskom punanem mekko sopii mullekkin.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteksää apua siinä kirjotustehtävässä, jonka mantsannope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Juu, tehdään niinkun sää sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu sano että se hakee meidät siinä varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mää meninkin Helsinkiin pussilla, kum myähästyij junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooksää nähny missääm mun isoveljen kännyä?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksää sen hameen, joka nähtiiv viime viikolla Henkassa ja Maukassa (Hooetämmässä)?

Deet ei oo deitä, muttei ne enää nykyään oo puhtaita ärriäkään vaan jotain siltä väliltä. Mun oma murre ei oo enää puhdasta tamperelaista, siinon toisaalta eteläistä (lapsuus) ja toisaalta pohjosempaa (aikuisuus) kaikua, mutta mää sanon kuulemma usein ja luantevasti nääs. Tamperelaiset ei taas enää käytä näässiä juur ollenkaan vaikka se on hyvä ja täsmällinen sana. Ne on vissiin suivaantunu irvailusta. Meillä Akaassa ei kauheesti välitetä siitä, mitä jokku turkulaiset tai muut tsadilaiset märisee, vaan puhutaan just niinku tykätään.

* * *

Mää miätin, että onkoos Tampereen seudum murteissa tavallista enemmän assimilaatioo sanojer rajoilla, vai tuntuuko se siltä vaan. Mää meinaan sitä ilmiöö, kun sanan loppu mukautuu seuraavan sanan ensimmäisen kirjaimem mukaan, esimerkiks ny vaikka tää tuttu mu[m m]ielestä. Sen kirjottaminen ov vähäv vaikeeta, kun kaikissa sanoissa se ei kuulu kauheen selvästi, vaikka siä onkin, ja toisaalta kun oma kielentaju oj jo niin kirjotetun kiälen läpitunkema. Meinaan että itte automaattisesti korjaa puhekiälen kirjottaessa semmoseen muatoon, mikskä se tekstissä yleensä pannaan.

Tässäkij jutussa olis pitäny merkitä ylös assimilaatioo enemmänkin kun oon tehny, mutta kus se näyttää niin tyhmältä. Eikä tämmönen ŋ-merkki, joka puheessa kuuluu hyvinkin usein [isoveljeŋkännyä] tiätenkään edes kuulu kirjotettuun tekstiin.

(Mää kirjotin tähän ensin rajakeminaatiosta, mutta hoksasinkin sitten, että siitä ei ookkaan kyse ny. Rajakeminaatio nääs meinaa sitä ilmiöö, kun sanarrajalla kuuluu kaks konsonanttia yhden sijaan niinku hernekkeitossa ja monissa liiteppartikkeleissa, vaikka oleppas.)

* * *

Kaikista herkullisinta murre on (paitsi voissa paistettuna ja kermassa haudutettuna) mukavissa, kotosissa tokasuissa. Esimerkiks tänä aamuna miäs sai aikaan nauruhepulin, kun sano unisena toljottavalle kissalle:
"Mitäs mulkkaat? Ekkö oo ennen ihmistä nähny?"

Otsikko om myäs semmonen tiuskasu, mitä kakarana tuli paljonkin käytettyä. Ja ainaham meillon tää kaikkeen sopiva:
"Äites oli kus sua teki, isäs ov viäki",
joka ol lyhentyny – ilmeisesti siks että kaikki sen kumminkin tiätää – napakkaam muatoon:
"Äites."

* * *

On ollu kauheen mukava lukee murrekäännöksiä, kun ne liittyy tohon mun opiskeluunkin, ja toivottavasti ihmiset kirjottaa niitä lisää. Tähän inspiraatio tuli Kukkikselta.

9 kommenttia:

pikku sue kirjoitti...

Mullon toi kiäli vähä jotenki sekottunu. Siinon jotain muutakik kun pirkanmaata, kattele mun plokista jos haluut.

Kaiken paras sanonta om mum miälestä Älä ny pullaas tukehru. Se vähär rauhottaa jos joku on ihal lentool lähössä.

kukkis kirjoitti...

Ite en ois osannut kirjottaa noiv viksuu juttuu puhekielellä. Vähäkö siistii!

[koodinmuutos]

Puhuin murteen sijaan puhekielestä, koska sisäinen kielitieteilijäni ei antanut käyttää murre-sanaa ilman, että määritellään, mitä sillä tarkoitetaan ... On se niin vaikeeta. Mutta mielenkiintoista!

minh kirjoitti...

Tää mun on pakko tehdä, kun olen taas meemeihin innostunut! Hienoa kuulla noi pollajukeboksin kautta sun äänellä sanottuna, muuten.
-minh-

--KATA-- kirjoitti...

Mäkin kuulen noi.

Hahhaaa! Pikku Sue: Älä ny pullaas tukehru! Olin ihan unohtanut tuon, serkullani oli tapana sanoa noin.

Varapygmi kirjoitti...

Tuosta tuli mieleeni muinaissketsi, jonka esittäjiä en tiedä. Kaveri sitä muistelee ja soveltaa, kuinka mies kohteliaasti laittelee yövieraalle aamukaffit ja kysyy sitten vielä kohteliaammin: "Ottaako huara pullaa kans."

Ohari kirjoitti...

Pikku Sue, toi on kyllä mainio sanonta! Täytyykim muistaa tokasta joskus teineille, kunne oikein innostuu vaahtoon.

Kukkis, mustakin tässä on parempi sanoo puhekiäli, koska mum murre ei oo kauheen puhdasta kumminkaan. Tai onko loppujen lopuks kenenkään? Kiitos kehuista :-)

Minh ja Kata, mää tulin ihan kauheen iloseks kommenteistanne, kun teistä kumpikin on kuullu mun puhuvan. Siis niinku nytten ja oikeestikkin. Kivaa että se tuli kirjotuksesta läpi ääneks.

Pykmi, tästä ov vissiin liikkeellä useempikin versio. Ainakin yhdessä esiintyy oikeen suuri taiteilija Juhani Markolakin (taikka mikä se puttepossumainem pappa ny olikan) ja siinä on kai jotain homoerotiikkaa ilmassa. Ja anteeks ny vaan, mutta mää aina vähän nyrpistän nokkaani noille huarittelu-vitseille. Jos joku sanos mulle tollain vaikka kuinka vitsinäkin, mää takaan ja alleviivaan, että se tukehtus itte siihen pullaansa hyvin äkkiä. Tossahan tiätty pitäis naurattaa kohteliaisuuden ja huarittelun ristiriita – ja miksei se ny vähän hymyilytäkkin, kun ajattelee kuinka kömpelöitä jokku voikaan hämmennyksissään olla.

Obeesia kirjoitti...

Eihän kieli pysy muuttumattomana, ei siis murrekaan. Edes syntysijoillaan, saati sitten jos on elämä on heittänyt ihan toiselle seudulle, niinkuin nyt aidon eteläpohjalaisen tänne Tampereelle. Ja vielä Helsingin yliopiston kautta.

marri kirjoitti...

Oma suu sanoos "liitepartikkeli", mutta "täytekkakku". Kuinka liitepartikkelihi saa tungettua toisenki P:n?

Mun ainoa pohojalaasen keenialtaan ulkopualinen faari oli Akaasta/ Akaalta. Ehkä moomma sukua...

Ohari kirjoitti...

Obeesia, näinhän se on. Joitain hyviksi havaittuja sanoja tarttuu reissuamisessa mukaan ja uudissanoja tulee murteisiinkin. Pipa kireellä murteen vaaliminen ei olekaan minusta oikein mistään kotoisin, vaikka onkin kivaa että vanhat sanonnat ja puheenparret pysyvät hengissä.

Marri, minulla ei ole sanakirjaa josta tarkistaa, mutta arvelen, että liite kuuluu jäännöslopukkeellisiin e-nomineihin ja silloin suurimman osan puheessa rajageminaatio toteutuu. Ilman rajageminaatiota sanomista voi kokeilla vaikka näillä Piiliksen ohjeilla (linkki hänen kommenttiinsa tässä blogissa). Minun sankka sukuni on kertynyt Akaaseen muualta, joten tuskin olemme ainakaan suoraan sukua, mutta todennäköisesti jonkin avioliiton kautta kyllä :-D

(Akaasta)