keskiviikko 15. elokuuta 2007

Maksimaalinen nimiminimi

Tapahtuipa niinä päivinä, tarkemmin sanottuna 17. helmikuuta armon vuonna 2005, että vietin itseni kanssa laatuaikaa. Sehän meni päähän niin kuin sinkkiämpäri, kuten laatuajalla on tapana, ja nauratti yhtä paljon. Itsekseen hekotteluunkin kyllästyy jossain vaiheessa, niinpä aloin seikkailla Internetissä – ja kuinka ollakaan eksyin tutkailemaan blogeja.

Hyvä ihme, ajattelin siinä laatuaikapäissäni, tuohan voisi olla peräti hauskaa puuhaa! Kirjoitella juttuja maailmaan luettavaksi! Minä kans!

Olin nuorena neitinä ahkera päiväkirjojen kirjoittaja – tuotantoni on hyvin laaja, useita ruutuvihkoja, joskin keskittyy suppealle alueelle (määmää ja mun kaverit) – mutta kun jo kypsässä reilun parinkymmenen vuoden iässä yritin aloittaa harrastusta uudelleen, kirjoittaminen ei tuntunut enää mielekkäältä. Miten kirjoittaisin? Millaista kieltä käyttäisin? Oma puhekieli tuntui kovin teiniltä enkä kuitenkaan osannut käyttää luontevasti kirjakieltäkään, kerroinhan omaa elämääni itselleni. Tarinakin tuntui tylsästi oudon tutulta. Jonkinlainen kirjoittamisen vimma kyti kuitenkin vuosien ajan, ilmeisesti odottaen vain että jonain päivänä varomattomasti loiskauttaisin siihen laatuaikaa.

Niinpä sitten avaamaan blogitiliä Bloggeriin. Mikä nimeksi blogille, pohdin hetkeksi vakavoituneena. Jotain itseäni kuvaavaa sen pitäisi olla, ja osuvaa. Osuvaa? TSIHIHI! Ohi se menee kuitenkin, tirskuin laatuajoissani, ja niin syntyi Ohi Ammuttu.

* * *

Blogin kirjoittaminen osoittautui paitsi mukavaksi myös toisinaan hankalaksi – elämä kun ei ole pelkkää glögiä ja piparia. Tempoillessani anonymiteettini ja läheisteni anonymiteetin kanssa, tuskaillessani tunnistettavuutta ja pohtiessa, voiko tällaista kertoa, sai Ohi Ammuttu -parka parikin osumaa ja katosi lopulta kokonaan.

Ohi Ammutusta muodostuivat kirjoittajapersoonani kutsumanimet Ammu ja Ohari, joista jälkimmäinen pääsi jotenkin vahingossa, ohimennen, vakiintumaan. Niinpä uudelle blogille (jonka kirjoittaminen on edelleen osoittautunut paitsi mukavaksi myös toisinaan hankalaksi) luonteva nimi oli tietenkin Oharin paluu. Voi olla, että nimi vielä muuttuu, sillä palaaminen ei voi olla kovin pitkällinen prosessi: jossain vaiheessa täytyy tulla perille, vaikkei päämäärä matkaa tärkeämpi olisikaan.

* * *

Pygmi kysyi; minä vastasin. Ja vastatessani käräytin parit jauhelihapihvit pohjaan. Olen huomattavasti parempi blogikirjoittaja kuin ruoanlaittaja – ja tästä yhtälöstä voitte, rakkaat lukijat, päätellä, kuinka mielelläni lapseni syövät sörsseleitäni.

5 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Al Ohari - Rahola! (Huonoin palindromi, mitä ikinä olisin keksinyt, jos olisin keksinyt tuon, mutta en tunnusta.)
Hienoa kuulla selvitys. En uskaltanut eilen vielä sanoa mitään paarihommia koskien, mutta nyt näyttää siltä, että olen oikeasti työtön parin kuukauden päästä. On turha tehdä töitä ja köyhtyä, jos voi olla tekemättä ja köyhtyä.
Niettä mennään tuopille heti, kun sulla on ylimääräistä. Ei maar, mutta nyt pitää lyödä kyllä liinat kiinni. Jos haluat, niin ensi viikolla voin kyllä laittaa kaalilaatikkoa kauniissa kodissani - tuo sinä se lasillinen viiniä naamaa kohti, että voimmme myös irrotella. Lupaan soittaa kotimaista popahtavaa iskelmää.

Ohari kirjoitti...

Höh, minusta tuo on oikein hyvä palindromedaari. Musta tuntuu, että mulla on tuossa vähän ylimääräistä ja tuossa, mutta tuossa voisi olla lisääkin, niin että taitaa mennä tasoihin keskimäärin. Kaalilaatikko ja popahtava iskelmä nyt putoavat aina irrottelemattakin, mutta koskas viini olisi ihmiselle pahaa tehnyt (paitsi kerran keväällä 1983 Viialan kylällä mutta ei siitä sen enempää). Hmm. Hmm. Uskallanko kysyä siitä kukkamekosta? En ehkä. Palaamme asiaan kuitenkin!

Elma kirjoitti...

Nyt on kuule Ohari niin, että silloin joskus ammoisna aikoina, kun Ohi Ammuttuun tutustuin, niin ensimmäinen mielleyhtymä mikä mulla blogisi nimestä tuli mieleen oli:
nuotin vierestä ammuva lehmä.
Aika noloo nykytietämyksellä tämäkin mielleyhtymä ;)
Äm-myyy!(homolehmä sanoo noin)

ps. mullekin kukkamekossa tarjoiltua kaalilaatikkoa !

Ohari kirjoitti...

Elma, olen kauhean ilahtunut tuosta mielleyhtymästä, jonka moni muukin on napannut, sillä tavoittelin nimellä kaksimerkityksisyyttä ja mieluummin tietysti hitsin pasifistinä tulkintaa nimenomaan ammumisen suuntaan. Niin että ei nölöö öllenkään. Ämmyy!

PS. Pygmille lisää kaalilaatikkopaineita. Hoho!

Varapygmi kirjoitti...

Hohoi, juu. Kuten kellonajasta ehkä arvasit, olin hiukan tunteellisessa tilassa, sattumalta myös vähän hönössä. Niissä tiloissa tulee herkästi suurenneltua asioita. Katsotaan nyt, miten kaalilaatikkoprojekti etenee.