sunnuntai 19. elokuuta 2007

Onneksi olkoon vaan kamalasti Dressmanista, Suomi!

Tänään paukahti ääniärsytysmittarini viisari tuskanpunaiselle, kun televisiossa miesääni kertoi heidän rrakastavan musiikkia. Tarkoitus oli varmaan kuulostaa raukean seksikkäältä, mutta tulos kuulosti kuitenkin siltä kuin kyseisen herran peräsuolessa olisi yhtäkkiä rävähtänyt madekoukku auki.

Miksi, oi miksi, nykyään kaupallisten kanavien (kaupalliset) tiedotteet pitää narista ja vaikeroida? Mistä ihmeestä tällainen idioottimainen muoti on saanut alkunsa? Kun he lisäävät vaikerointiinsa vielä kiusallisen venyvän ja loikahtelevan intonaation, korvasimpukkaparkani pyrkivät tuskassaan ojentumaan suoriksi¹. Miksei asioita voi sanoa tavallisesti? Jos ihmiset normaalisti² puhuisivat noin, joutuisin kulkemaan jatkuvasti Peltorit päässä, ja sitten menisi tukka ihan huonosti.

Niin, niin, kanavaa voi aina vaihtaa – ja niinhän minä teenkin. Ihmettelen vain, että kuka tuollaista pystyy kuuntelemaan (vakavalla naamalla)? Kuunteleeko niitä kukaan? Eikö tuosta ala jo business kärsiä, mitä?!

* * *

¹) Korvasimpukka on siksi kierroksilla, että se mahtuisi paremmin päähän eikä roikkuisi ulkona vastakkaisesta korvasta. Tämän mm. opin fonetiikan luennoilla.
²) Eihän minulla tietenkään täällä mitään normaalin olemisen mittaa ole, ei sillä. Mutta jos normaaliuden ja epänormaaliuden raja on veteen piirretty viiva, kaupallinen voihkenarina on kaukana rannalla, siellä epän puolella.

4 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Siis mietin aina tuota samaa. Suomessa ollessani voin muutenkin usein huonosti kun kuuntelen ylipäätään radiota. Helsingissä tykkään Radio Helsingistä, mutta jos on vaikka automatkalla Vaasaan, niin ei paljon auta.
Varsinkin nämä uudet yle äksät sun muut, jessus mitä nasaalikimittäjiä ja keskustelut on et niinku sillee ja sit sillee tällee tasoa.

Mainoksia en kuuntele, koska silloin saatan ajaa ojaan.

Olmi kirjoitti...

mua ärsyttää raadiomainoksissa ekaks eniten ne tekovitsikkäät stoorit, jotka jatkuu ja jatkuu ja jatk... niissä on aina se kotoisan setämäinen ääni läsnä, joka sekin tökkii jo aika pahasti. oikeestaan se on ärsyke nro 2. nro 3 on se ylibassomiehekäs rintakehä-ääni, jota käytetään jotakuinkin joka toisessa mainoksessa. ja neljäs ärsytys on se sellainen ylimairea hymyilevä naisen ääni. näistä johtuen en juurikaan kuuntele radiota autossa. sama ongelma ku katallakin, saatan ajaa ojaan..

Ohari kirjoitti...

Kata, vaikka myös saan suuria korvanäppyjä niinkusilleehorinoista, täytyy sen verran olla eri mieltä, että nimenomaan juurikin tuo mainitsemasi YleX tuntuu siedettävimmältä nuorille suunnatulta (?) kanavalta, ja kuuntelenkin sitä usein autossa (ajaessa. En minä autossa radiota istu kuuntelemassa huvikseni, jos joku vaikka luuli.) Olen myös häkeeellyttävän suositun luonto- ja mediapersoona Kari Rupsun fani, tunnustan.

Olmi, joskus tuntuu oikein pahalta, kun toinen niin lempeän hymyilevästi lirkuttelee ja sitten itsen yrmyn ja kurjan ihmisen tekisi vaan mieli (eikä aina jää edes mieliteon asteelle) haistatella genitaaleja. Että pitääkö sitä aina olla niin mökö? NO PITÄÄ PRKL JOS KERRAN PITÄÄ LÄSSYTTÄÄKIN!

minh kirjoitti...

Asiaan ei ole kuin yksi ratkaisu: mp3-soitin ja sitten vaikka Fu Manchu täysille aina asioidessa-missä tahansa. Niin se vaan menee, että muuten korvasimpukat lentelee ulos peräsuolen kautta ja tulee heiluttua sen kirveen kanssa ihan vahingossa. AINA ämppäri korville!
-minh-