maanantai 6. elokuuta 2007

Työperäistä keskustelua

– Kuunteletksää ikinä mitään raskasta musiikkia?
– Määrittele raskas musiikki.
– No semmoista, että laulaja vaikka örähtelee.
– Katri Helenaa ei vissiin lasketa?
– Nope.
– Enpä taida sitten. Enkä mää kyllä kuuntele Katri Helenaakaan.

* * *

– Yäh, mää haisen hieltä ainakin viiden kilometrin päähän.
– Ei tänne ainakaan haise.
– Sinne onkin vain viisi metriä.
– No oota, käyn haistaan viiden kilometrin päässä.
– Joo, soita sit mikä on tilanne.
– Oukkei. Ja jos ei haise siellä, niin lähet sitten Lomppariin kans.
– Ehän lähe.
– No emmää sitten mee haistaankaan. Haista itte.
– Kuule! Haista sinä itte vaan.

* * *

– Vessassa oli suurin sokeritoukka ikinä! Meinasin kompastua siihen! Jättiläismäinen!
– Ilmanko ei oo yhtään sokeria täällä koskaan.
– Onkohan täällä sit jossain maitotoukkakin?
– Ja kahvitoukka!
– Niin, ja kahvi- ja vessapaperitoukka.
– Ja huomiokynätoukka!
– Ja järkitoukka!
– No nii-in. Sepä justiin.

* * *

– Ei tosta ohjelmasta oo mihinkään.
– Onhan! Kato nyt vaikka, tääkin toimii kuin rautakanki.
– No okei. Toi nyt just sattumoisin toimiikin.
– Kuule tässä toimii kaikki tosi hyvin. Sää oot ihme mummo uusien juttujen kans.
– Itte oot mummo!
– Ehkä oon, mutta mun kohdalla se ei oo niin traakillista. Sun sen sijaan pitäis olla vähän huolissas.
– Miten nii?
– Kun oot vasta kakskytneljä. Ja mies.

* * *

– Pitäiskö ostaa tommoinen kerrostalohuoneisto? Neljä huonetta, sauna ja parveke, 80 neliöö.
– Pitäis sitten varmaan.
– No ei ikipäivänä! Hulluus!
– Öö. Okei sitten. Ei varmaan sitten pitäis.

* * *

– Äh, yksi henkilö enää. Tiäksää, jos mää jotain vihaan, niin ihmisten syväämistä.
– Joo. Perseestä.
– Ihan joka puolelta kuule. Ja hiuksista erityisesti.
– ? ... Ääh. No nii joo.

* * *

Nyt laitan koneen kiinni ja lähden mummon kanssa iltakaljalle. Oletettavasti huomenna on hiljaisempi päivä.

7 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Mä haluun teille töihin!

Meil tää menee näin:
- (mul on tylsää) Hei, sä uus tyyppi, jos sulla on yhtään tylsää niin tuu tänne vaan, mä voin näytellä sulle jotain juttuja!
- (ei näy kahteen päivään ennen eikä jälkeen) Joo ilman muuta!

Ja sit mulla on taas l. edelleen tylsää.

(Puhun paskaa, meillähän on 2 kirjastoa samassa talossa. Ei mulla ihan tappokilleritylsää voi olla)

tiina kirjoitti...

Mun työpäivä meni suunnilleen näin:
-mur
-krmph
-hmph
-pah
-grrr

Ohari kirjoitti...

Mä oon niin vähän tekemisissä työkaverin kans livenä, että silloin kun nähdään, ei ole tylsää eikä murista. Krapula tulee kyllä joskus (niinku nyt). Jokapäiväinen livetyökaveruus ei tietenkään voi pysyä yhtä hehkeenä kuin tämmöinen etäsuhde :-)

kukkis kirjoitti...

Kateeksi käy, koska minä joudun ihan itsekseni kiroilemaan ihmisten syväämistä. Se on.

Ohari kirjoitti...

Kukkis, saat tulla ihan koska tahansa tänne blogiin mesoamaan ihmisten syväämistä, jos se vaan suinkin yhtään auttaa. Koska se on. Se on.

kukkis kirjoitti...

Onhan se! Kiitos kutsusta. Heti tuli työperäinen kysymys mieleen: miten kirjekuori tehhään? Jos olen joskus tiennytkin, en tiedä enää.

On tässä työssä se hyvä puoli, että se tarjoaa pakoa todellisuudesta.

Ohari kirjoitti...

Kukkis, ööh. Kirjekuori, totanoin. Otetaan paperia ja sakset, taitellaan paperista suorakaide, liimataan ja leikellään ylimääräiset pois. Koristellaan kiiltävillä enkeleillä ja sytämmillä. (Emmäätiä!)