keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Busy Lizzzzzzie

Tänään minuun meni perkele. Aika pieni, mutta meni kuitenkin. Tiesin luennon loppupuolella, että kun luennoijan kalvosulkeiset (ah!) ovat ohi, hän alkaa tehdä tikusta ja tikun takusta asiaa. Olin jo nousemassa paikaltani ja lähtemässä kohti seuraavaa luentoa, kun tuo alussa mainitsemani iloinen perhetapahtuma – ööh – tapahtui ja päätin jäädä paikalleni ivallis-pilkallisessa tarkoituksessa. En tullut laskeneeksi, monellako eri tavalla hän tällä kertaa selitti saman asiansa, mutta voi pojat että monta niitä oli. Minä vääntelehdin ja kääntelehdin (kuten kurssitoverinikin) mutta pysyin sinnikkäästi paikallani. Kun luennoija lopuksi totesi: "Näistä asioista voisi puhua hyvinkin paljon", kiskaisin itsestäni jopa kuivahkon hymyn irti.

Kun päivä on jo valmiiksi täynnä ja vielä jatkettu loppupäästä, alkaa käydä kärsimättömäksi. Yhtään turhaa jaaritusta ei jaksaisi kuunnella, yhtään höttöistä diipa-daapa-läpä-läpää ei sietäisi. Oviaukoissa ja rappujen edessä seisoskelevat ihmiset ärsyttävät; liikennevaloissa torkkujat kiukuttavat. On (olevinaan kamalan) kiire ja jokainen ylimääräinen minuutti tuntuu suunnilleen samalta kuin hyvin ansaittu suklaapatukka hereilläpysymistarkoituksessa tarpeellisen kahvimukin seurana. Luxus.

* * *

Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että stressi se taas kiristää pipaa. Enää ei taida riittää narujen löysyttäminen vaan täytynee heittää hetkeksi naulakkoon koko homburg. Ottaa hyvä asento ja kuunnella kaikessa rauhassa kuinka hauki on kala on kala on kala on kala on kalakalakalalalalaaaaaaaaa...

Näin tulee harjoiteltua meditatiivisesti itsehillintää ja kunhan tämä periodi on pulkassa, saattaa hyvällä tuurilla havaita olevansa apaatt tyyni kuin toissavuotinen viilipytty.

* * *

Ja kun puhuu itsestään kolmannessa persoonassa tarpeeksi pitkään, huomaa ikään kuin etäältä ehkä ja toivottavasti jokapäiväisten toimiensa ja hermoilujensa typeryyden. Kiire lisää kiirettä, joka rakentaa stressiä, joka lisää kiirettä, joka lisää kiirettä, joka rakentaa stressiä, jonka rakentaa Ohari – ja josta myös kärsii ihan omaa älyttömyyttään.

Jos on pakko itseään piinata, nyppisi ennemmin vaikka kulmakarvansa, tuo hölmö nainen.

13 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Eikäku oikeesti on just noin kiire. Ihmiset töpeksii joka paikassa. Mitä varten ne edes on niin unessa.

(Enkä minä voisi edes nyppiä kulmakarvojani. Alkaa aivastuttaa ihan älyttömästi. Ei siitä tule mitään. Tulee kiskaistua siinä aivastusten lomassa pian kunnon tuppo.)

tiina kirjoitti...

Oviaukoissa ja rappujen edessä seisoskelevat ihmiset muuten on ärsyttäviä.
Niihin törmää päivittäin yliopistolla.

Myös käsienpesualtaat valloittavat meikkailijat ja hiustensuihkijat ovat ärsyttäviä.

annareetta kirjoitti...

minäkin tartun tuohon kulmakarvakysymykseen.
omani rehottavat taas hurjana enkä osaa/uskalla tehdä niille mitään.
äiti nyppii, mutta mitä sitten kun äitiä ei enää ole?
byhyy

--KATA-- kirjoitti...

Mä tapan kaikki jotka kävelee lian hitaasti tai pysähtyy rullaportaiden päässä.

Varapygmi kirjoitti...

Entäpä bussista noustessa, kun toiset osaavat astua kadulle ja katselevat ovi suussa kumpaan suuntaan lähtisivät?

Elämä tuntui välillä niin tyhjältä, kun Ohari ja Elma eivät kumpikaan postailleet. Pelkäsin että myös Ohari on menetetty Facebookille, mutta syynäkö olikin vielä alhaisempi tekosyy opiskelu? :–p

marri kirjoitti...

Tuota...
Ihmiset ei sentään vielä puhu liian hitaasti kahden keskeisessä kommunikaatiossa?

Onnistun välillä päästämään ton touhun siihen pisteeseen, että lopettaisin mielelläni itse keskustelukumppanin lauseet.

*häpeällinen hiljaisuus*

minh kirjoitti...

nämä oviaukoissaseisoskelijat ja rullaportaidentukkijat(puhumattakaan hitaastikävelijöistä) saavat päivittäin tuta karmaisevan raivoni;

Eilen astuin yhden kantapään päälle tahallani tiuskaisten jotain "move along!"-tyyppistä ja siirsin nostamalla yhden kolmevuotiaan keskeltä kulkuväylääni.Seuraavaksi alkaa varmaan se tappaminen.
Voin kuvitella jo lehtijutut: "häiriintyneen oloinen ja aggressiivinen n. 20-40-vuotias nainen pilkkoi ostoskeskuksellisen ihmisiä työmatkallaan akkukäyttöistä moottorisahaa apunaan käyttäen. Paikalta pakenemaan onnistuneet ihmiset antoivat järkyttyneinä poliisille naisen tuntomerkkejä. Silmiinpistävimpänä tuntomerkkinä poliisi mainitsee naisen yhteenkasvaneet, julman näköiset kulmakarvat. Epäilyttävintä jutussa on se, että nainen on nähty samaan aikaan ainakin Vantaalla, Tampereella, Helsingissä ja Kölnissä."
-minh-

Obeesia kirjoitti...

Frida Kahlo noussut kuolleista häiriköimään?

Ohari kirjoitti...

Hyvät ihmiset! Tehän teette minut hyväntuuliseksi. Hävetkää!

Saara, ihmiset!

Tiina, ärsyttäviä!

Annareetta, minä oon menestyksellä poistanut ihokarvoja laulamalla suihkussa (useimmiten Mercedes-Benzin). Siinä vaan on se huono puoli, että ne putoavat sieltä täältä ihan valikoitumatta.

Kata, anna mennä!

Pygmi, ööh. Ettenkö olisi naamakirjassakin tosiaan vaellellut, mutta aika vähän siihen saa aikaa uppoamaan yrittämälläkään. Bloggaaminen vaatii joko vimman tai rennon hetken, ja viime aikoina olen ollut lähinnä näiden sekavassa välitilassa matkalla tajuttomuudesta stressiin kulkematta lähtöruudun kautta. Jospa tämä tästä ja kyllähän se siitä. Sitku-nitku-kitku.

Marri, nolous kanssani, mutta mulle käy joskus (joku huutaa jossain, että USEIN) noin stressittöminäkin aikoina. Miksi jotkut ihmiset puhuvat niin hitaasti ja perusteellisesti? Siksi kai, kun se on fiksua väärinkäsitysten välttämiseksi. Nolous x 2.

Minh, hyvä helevetti. Kommenttisi vuoksi purskahdin tänään ääninauruun lipaston mikroluokassa ja keräsin nuorison kummastelevat katseet. Kostan! Kiveä ja saksea pukkaa kuule!

Obeesia, raivopäinen Frida Kahlo tästä oikeastaan enää puuttuikin :-D

marri kirjoitti...

Nolous kanssamme.
Noluous antakoon meille rauhan.

Polkkaa taas, Ohis! Alkaa olla tylsää.

Ohari kirjoitti...

Marri, kyllä mää jonain päivänä taas. Pitää varmaan sanoa kaikki nyt yhteen ääneen BLOGITAUKO, niin eiköhän perskuta ala asiaa pukata mielestä sormien kautta näppikselle ja siitä internettiin.

--KATA-- kirjoitti...

Mitä sää kuhnit?

Ohari kirjoitti...

Kata, noni, päivitys viimein! Ottipa koville – tuskin kuitenkaan yhtä koville kuin lukijalla... :-D