lauantai 13. lokakuuta 2007

Oharin heökat- et fäshönkornerista morjens vaan pitkästä aikaa...

Järkyttäviä uutisia: olen ilmeisesti saavuttanut sen ikääntymisen pisteen, jossa kansalaisen täytyy todistella (oletettua) nuorekkuuttaan – vaikka sellainen toimi minua suunnattomasti puistattaakin.

Katsokaas. Tänään menin viimein kampaajalle. Päästä roikkui viitisentoista senttiä sellaista hiusta, jonka hautajaiset olisi pitänyt järjestää jo ajat sitten. Sovimme nuoren kampaajan kanssa, että karva katkeaa tosta ja tosta. Ja että saa laittaa muotoilutuotteita ja että neiti on muutenkin hyvä ja tekee miten parhaaksi näkee jakausten ja sen sellaisten kanssa, ammattilainen kun on. Otin ja vaivuin sitten kampaamotranssiin. Tiedättehän, rakkaat kanssasisaret¹, siihen jossa ajatukset singahtelevat vailla loogisia tulo- tai lähtökulmia sellaisten aiheiden välillä, jotka liittyvät tai eivät liity toisiinsa tai mihinkään.

"Täytyy muistaa, että koskaan, ei koskaan, saa tulla kampaajalle meikittä. Ikinä! Jessus. Eikä mielellään meikissäkään ennen puolta päivää. Silmäpussiahdistus."

"Ostaisikohan tänään pizzaa?"

"Hetkinen, jos saanti on 100 %, sehän on erittäin hyvin ellei täydellisesti! Hölmöä, että jotenkin nyt vasta hahmottuu ne tiedonhakupelin lukemat – mutta kai siinä oli niin kiire vaan tehdä niitä hakuja..."

"Harmi etten sittenkin ostanut niitä tissiliivejä eilen. Olivat hintaansa nähden hyvinkin sievät ja sopivat."

"Huhhuh. Onpas siinä lävistelty lapsukainen!"

"Tralalaa ~~~ piupau ~~~ jepjep ~~~ vuokranmaksupäivä ~~~ Dave Grohl ~~~ hiton näyttö kun sekosi ~~~*"

Kun havahduin transsista, oli nuori kampaajariivi pentel tar neitok tyyppÄH istuttanut harteilleni Riitta Uosukaisen pään. Hyvä ihme kumminkin! Ensin säikähdin, sitten nauratti ja sitten maksoin mukisematta totisuutta imitoiden tosi hienon kampauksen. En jäänyt ostoshelvetin käytävälle haalimaan opetuslapsia ja perustamaan uutta kykypuoluetta, vaikka siihen olisi nyt ollut mitä sopivin hius päässä, vaan painelin vessaan ja suin kostein sormin suortuvat miten kuten edes kohtuullisen luonnollisen näköisiksi.

Harmitti vähän, että nuori neiti teki kovan työn föönin ja kihartimen kanssa ja minä kiittämätön täti-ihminen tärvelin kuohkean luomuksen parilla rotevalla kouraisulla. Tosi vähän.

* * *

Hyvä on. Lusikka – tai ehkä paremminkin kävelyköppi – kauniiseen käteen: ensi kerralla täytyy muistaa mainita kampaajahenkilölle, että joskin saatan näyttää vanhalta kurpalta, en halua näyttää sellaiselta. Ja jos on pakko näyttää vanhalta kurpalta (aika usein on), näytän mieluummin sitten siivottomalta siivottoman vanhalta kurpalta kuin pirteältä edustusrouvalta. Mieluummin Irwin Goodman kuin Riitta Uosukainen, ihan totta hei.

Tuota voi tietysti olla vaikea tajuta, mutta niin se vaan on. Saan allergisen ahdistuskohtauksen kampauksista, jakkupuvuista ja helminauhoista.

Kun alan olla siinä määrin mummo, että kaupoista ei löydy enää mitään järjellistä päällepantavaa – ja voi veljet että se päivä ei ehkä ole kaukana (ks. alempana) – teen niin kuin oma mummuni, joka teetti riemunkirjavat paitansa, yhdisteli niihin tosi innovatiivisesti verkkareita ja hiippaili kaiket päivät aina trendikkäillä kusluistimilla². Koko komeuden hän kruunasi piukealla (koti-)permanentilla, joka minun silmääni edelleenkin näyttää paremmalta kuin blondattu, raidoitettu ja ihan helvetin kuohkea ja pirullisen pirteä kampaus.

* * *

Sitten fäshöniin.

Ostoshelvetissä hortoillessani ihmettelin hiukan tätä nykyistä muotia. Vaikkakin ilmastonmuutos on tosiasia, jonka mitätöiminen ja vähättely kiistämällä on auttamattomasti myöhäistä, on täällä villissä Pohjolassa silti talvella niin kylmä, että vaatteissa saisi olla hihat (siis niissä vaatteissa vain kuitenkin ja tietenkin, joihin ne luontevasti kuuluvat – kalsarit saavat mieluusti jatkossakin olla hihattomia).

Mitä tekee muotisuunnittelija? Kehittelee paksuja, korkeakauluksisia puseroita ja muita yläosia, joista jättää hihat kokonaan pois, tai ainakin lyhentää ne ulottumaan korkeintaan kyynärpäähän asti. Selkä ja vatsa ovat sitten tukalasti hiessä, kun taas käsivarsikarvoitus sojottaa hysteerisessä kylmäshokissa. Höh & hämmästys.

Aikani töllisteltyäni sinänsä sieviä mutta auttamattoman hiharajoitteisia vaatteita hoksasin, että niitähän kuuluu tietenkin pukea monta, monta päällekkäin. Kerrospukeutumisen ilosanoma on ilosanoma etenkin kauppiaille: onhan hirmu kivaa myydä monta ohutta ja hiharajoitteista puseroa yhden kaikenkattavan sijaan! Kassakone kilisee ihanaisen tuplasomasti, kun asiakas ostaa kerralla vähintään kaksi puseroa.

Minähän toimin kiltisti ja odotuksenmukaisesti juuri niin kuin päänmenokseni viriteltyyn juonilliseen suunnitelmaan kuuluu ja ostin peräti neljä yläosaa. Ohhoh! Ostin jopa yhden hihattoman mekontapaisen, jota voi käyttää housujen kanssa ja joka on – noin järjellisesti ajatellen – kohtuullisen järjetön vaatekappale. (Mutta kun se riivatun tekeles imarteli niin ihanasti vartaloani. Kun vedän sen ylleni, näyttää jopa siltä, että minulla on vyötärö. Pöyhkeän tukan kanssa sopii tosi hyvin vyötärö. Ihan kuin oikeilla naisilla! Vapise Barbie!)

* * *

Summa summarum:
Törsäsin tänään ihan hillittömästi itseeni. Loppulasku ei ole suuri rahallisesti mutta suhteellisesti³ on. Nyt on sellainen olo kuin olisin syönyt liikaa suklaata: tavallaan aika onnellinen, joskin hiukan ällöttää. Puolustelen ostiskelua sillä, että kun kerrankin kykenen siihen, on tilaisuus käytettävä välittömästi. Kaikki vanhat puseroni ovat enemmän tai vähemmän hajalla, kutistuneita tai kokonaan lakanneet olemassaolonsa. Talvi tulee. Jne. Jne.

Sisäänrakennettu ostostorjuntaohjelmistoni kirkuu perustelluista selityksistä huolimatta punaisena, mikä tuntuu epäreilulta. Kytkenkin sen pois täksi illaksi ja huomiseksi päiväksi tekemällä muun muassa tuntikausia opiskelutehtäviä (tienaan opintotukea) ja erinäisiä ladonta-askareita (tienaan palkkaa).

Jos huomenna on kovakin ostoskrapula, saatan mennä jopa niin äärimmäisyyksiin, että imuroin.

Mutta tuskin sentään.

* * *

¹) Vaipuvatko rakkaat kanssaveljet parturitranssiin? Voiko nainen vaipua tasa-arvoiseen parturitranssiin, jos ottaa miesten hiustenleikkuun? Jos mies ottaa naisten hiustenleikuun, vaipuuko hän ehkä sitten myös kampaajatranssiin? Onko maailmassa oikeutta? [HS] Näitä voi joskus pohtia unettomina öinä epätietoinen.

²) Kusluistimet = Nokian Kontio-saappaiden tuunattu, kevennetty versio, jossa varret ja osa jalkaosaakin on leikattu pois jalkineen sujakamman jalkaansijoituksen vuoksi. Käytännöllisyydessä, ekologisuudessa ja kauneudessa pesevät Crocksit mennen tullen.

³) En ala opiskelijan tuloista ollenkaan, älkää pelätkö. Tympii aihe itseänikin.

20 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Mää en käy kampaamossa koskaan :) (juu, siltä näytänkin...), mutta tässä vaivuin kyl transsiin. Ihana posaus... hehe ... no, postaus.

Varapygmi kirjoitti...

En ehdi yleensä vaipua transsiin turparissa, mutta linkin takainen tasa-arvovaade hätkähytti. Oman sulokkaan pottakampaukseni vartin lyhennyksestä ei nähdäkseni ole syytä periä samaa rahaa kuin monivaiheisemmasta hiusmuotoilusta.

Eikö ole syytä nimetä halvemmaksi jokin perusleikkaus, mikä monille miehille riittää ja johon toki pitäisi olla oikeus samaan rahaan myös naisilla?

Metroseksuaalien aikakaudella voi toki olla saumoja periä miehiltä enemmän rahaa ulkonäön huollosta, mutta eivät hinnankorotukset minua ilahduta, kun en suuria kaipaa.

Ohari kirjoitti...

Saara, soot soma, niin että älä edes yritä. Mutta kiitos, kauheesti :-)

Pygmi, tuo kai ajatuksena onkin, siis ettei sama leikkaus saisi maksaa enempää, jos asiakkaalla on nicetissit (manboobseista ei kai rangaista yhtä paljon yleensä ja tavallisesti). Luullakseni metrosketsitukan leikkaaminen on jo nyt kalliimpaa kuin tavallisen miespulin, ja jos ei ole, niin huutava vääryys.

Aamulehdessä olisi ollut asiallisempi selostus tästä päivänpolttavasta aiheesta, mutta sitä ei löydy enää arkistosta. Toimineeko Googlen välimuistilinkki tässä? Ainakin hetken, toivottavasti.

Tuuli kirjoitti...

Täälläpäin on se vaara, että vaipuu kampaamotranssiin ja näkee seuraavaksi peilistään Matti Nykäsen. Täällä kun tuntuu etupystäri-takatukkayhdistelmä olevan ikuisesti muotia. Myös naisilla.

Zepander kirjoitti...

"Sisäänrakennettu ostostorjuntaohjelmisto"? Tä mitä tä tä mikä toi on se?

Ihana postaus. Mut hei, jos haluat koklata semmosia tyttöjä tahi poikia joiden pää(PÄÄ)tarkoitus ei ole tehdä keski-ikäisistä Uosukaisen näköisiä, niin täällä meidänkin kulmilla on pari semmost putiikkia. Tervetuloa vaan! Yöksikin pääsee!

Kriisi kirjoitti...

Rahalla maksetut kampaamokatastrofit pitää aina vähintään kännykuvata ennen kuin ne siistii, koska pitäähän meidänkin saada hyvät naurut (sen lisäksi, että kuulin kampaamotranssiajatuksesi Ranuan kummien Sinikan äänellä).

Elma kirjoitti...

Rakkaani, onko tarkoituksesi tappaa nauruun tälläinen viaton bloginlukija???
Tiedätkö, että Riitta Uosukais-kampaustakin pahemmin olisi voinut käydä, olit siis kuitenkin onnekas...
Ajattele, jos susta ois luotu Nylppä-Riitan kopio!!??
Niin!
Hyvää yötä nyt kuitenkin, terveisin nimimerkki "ektoplasmaa näytöllä takianne"

Ohari kirjoitti...

Tuuli, takatukan uusi tuleminen näkyy täälläkin. En ymmärrä, miksi nuorison on väenvängällä toistettava vanhempiensa virheet. Onneksi yhtä aikaa ei voi olla sekä täti- että takatukkauhri. Se olisi liikaa kenelle hyvänsä.

Zepa, painetaan mieleen mainio ehdotuksesi. Minulla on ärsyttävä tapa vetkuttaa kampaajallemenoa kuukausitolkulla ja sitten yhtenä kauniina aamuna päättää, että ny. Heti. Ehkä tuota voisi yrittää vähän säätää, ja luullakseni sillä viisiin välttyisi uosukaisilta ehkä muutenkin (tuttu kampaaja jne.). Ostostorjuntaohjelmisto toimii liian tehokkaasti tätä nykyä. Mitään ei hotsita ostaa enää. Siitä on tietysti hyötyäkin, mutta myös tukalat puolensa.

Kriisi, oo, mainio idea ja ensi kerralla tartunkin hetkeen ja nappaan kuvan.

Elma, sinä se osaat asettaa asiat mittasuhteisiinsa. Hyvä ihme! Nylppä-Riitta-tukka! Kohta olisi kimpussa ollut kaikki läänin Pyrvi-Jormat! Huutomerkkejä täpärän pelastumisen kunniaksi vielä muutama!!!!!!!! (Anteeksi ektoplasmasta.) (Mutta ittepä roiskit.) (Ja itte nauratat!) (Niin!)

--KATA-- kirjoitti...

No olet kyllä tottakai enemmän 100% irvini kun mikääm riitta.jessus sentään.

Kauheeta kun toi nuoriso käy ryyppyileen noilla kakskolmasosa hihoilla!

Ohari kirjoitti...

Kata, tietenkin olen, helevetti. Luulin ostaneeni täyshihapitkäisen eiku täyspitkähihaisen paidan ja nyt saan olla koko ajan nykimässä hihaa (& toista) alemmas. Mitä tää tämmöinen nyt on, hei? Onko kangas kortilla, häh?

Ärsytys. Nuoriso! Köppiä ansaitsisivat!

Helen kirjoitti...

Kampaajilla on joku salaliitto, jos erehtyy sanomaan että föönataan, niin tuloksena on sitten kypärä kampaus. Sehän ei sovi kellekään. Joskus sitä tietysti ittekin saa oman tukan huonosti ja tätimäisesti, mutta oma vika.

Mun koti- ja piha-asut ovat monesti varsin värikkäitä yhdistelmiä. Mutta permanentti en silti hanki, en enää koskaa! En ikinä!

kukkis kirjoitti...

Ihan selvästi on kyse kampaajien salaliitosta. Mulle käy myös AINA samalla tavalla (ehkä siksi en kovin usein kampaajalla käykään). Olen miettinyt, mistä ne oikein sen tätityylin tempaisevat - onko siinä joku ikäraja vai laitetaanko se poikkeuksetta kaikille? Normaalisti ainakaan minä en ole pukeutunut tätikampauksen edellyttämällä tavalla (vai onko joku muka nähnyt Uosukais-Riitalla rähjäiset farkut, mustan t-paidan ja puukkarit tai jotkut muut enämpi epäsovinnaiset kengät?).

kiiruna kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen viime kuukaudet miettinyt, pitäisikö katkaista 12 vuoden putki ja mennä kampaajalle. Paranin oitis hulluudestani ja päätin, että en mee :)

Ohari kirjoitti...

Helen, kypärä justiinkin oli päässäni sen föönauksen jälkeen. Kerrankin olisi saanut huoleti juosta otsaa seinään. Salaliitolta tosiaan haiskahtaa vahvasti.

Kukkis, varsinaisesti en ollut jakkupuvussa minäkään, vaikka tietenkin yleensä olehköhKKkööhhhHKKÖÖH korkean ikäni mukaan asiallisesti pukeutunut, ja tämä on varma.

Kiiruna, hyvä jos auttoi päättämistuskassa :-D Silti tahdon kysyä teiltä rakkaat kansalaiset, jotka ette käy kampaajalla:

Miten tukan saa nyrhittyä ilman ammattiapua, tai ilman kätevää siskonlikkaa tms.? Vai onko teillä niin kestävä tukka, että se ei kulu hampuksi sitten millään vaan kasvaa aina yhtä tömäkkänä päästä eikä muistuta esim. pitbullin raatelemaa moppia? Jos on niin mitä te oikein syötte ja onko jo liian myöhäistä saada onnelliset geenit?

minh kirjoitti...

Vastaan kysymykseesi, rakas Ohari: kampaajalle ei meitsiä saa kirveelläkään enää sen yhden nöyryytystukkakauden jälkeen. Ystäväni ja hänen kampaajansa olivat suunnitelleet kaiken valmiiksi: ensin kypärä(kun sitä perinteistä polkkaa pyysin), josta sitten luontevasti sujahdettiin Tutteli Hammerman-lookkiin, kun en kestänyt sitä palloa. Näytin muutaman kuukauden homolta ja sitten jäi kampaamot lopullisesti.

Tästä on nyt aikaa n. kuusi vuotta. Tällä hetkellä on tyylinä suomenhevosen talvihäntä(Katan ilmaus), vyötärölle asti ulottuva poninhäntä, joka on täynnä haaroittuneita ja katkeilleita hiuksia sekä valtavia takkuja. Vielä ei haittaa eikä häiritse, mutta sitten kun alkaa ahdistamaan, otan fiskarsit kouraan ja vedän ponnarin poikki. Joku metroseksuaali poikakaverini saa sitten viimeistellä ja leikata ylimääräiset haituvat pois(pojat leikkaa paremmin kuin tytöt, yleensä). Ei paljon geenit tai muut kiinnosta, ponnarille vaan aamuisin ja jos on oikein pahan näköinen niin nuttura käy aina.

Tämä siis on vastalauseeni nöyryyttäjä-kampaajille jotka tuhoavat saksillaan ihmiselämiä ja siitä pitäisi vielä maksaakin itsensä kipeäksi! No fucking way!
-minh-

kiiruna kirjoitti...

Mun hiukseni pysyvät kohtuullisessa kunnossa leikkaamatta. Kaksihaaraiset (ja 9-haaraiset) ovat melkein kadonneet sen jälkeen, kun olen lakannut käyttämästä hiustenkuivaajaa ja muotoiluaineita, pesemästä päivittäin, kampaamasta hiuksia kosteina tai turhan usein kuivinakaan...

Tietty mulla ei ole vaatimuksetkaan kovin korkealla, koska tukka on käytännöllisesti katsoen aina ponnarilla :)

TTU kirjoitti...

Mä olen aina ihmetellyt naisten "hiusasennetta"! Mikä NIISSÄ karvoissa on nyt niiiiiiiin tärkeää? Mä olen tehnyt valintani ajamalla joka he*vetin karvan YLÄpäästä joka aamu. Tai ainaskii melkein joka aamu. Mä odotan muotirintamalla sitä päivää, että kaljuus tulee muotiin myös naisille!

TTU

Otonashi kirjoitti...

Hillitöntä!! Elman kanssa ihan samaa mieltä, että tässä ihan ratkeaa nauruun :)
Miun mielipide on kyllä sellainen, että ostoskierrossyyllisyydentunne on ihan turha tunne. Naisenhan kuuluukin kuluttaa liikaa aikaa ja rahaa kaupoissa pyörien. :p
Ja muuten, vaikka ihan naiseksi lukeudun, en tiedä mikä on kampaamotranssi. (olenkohan tässä menettänyt jotain?) Minulla on pitkät hiukset jotka käyn vain tasaamassa suht. säännöllisesti. Anyway, tasaus ei vie niin paljon aikaa että ehtisi unohtaa vahtia kampaajan liikkeitä - onneksi - eihän sitä tiedä mitä sellainen saksienheiluttaja saattaa yhtäkkiä keksiä viritellä päähäsi...

Ohari kirjoitti...

Rakkaat, ihanaiset kommentoijat!

Minh, Kiiruna: Minun päästäni pukkaa rotanharmaata hiusta, jota on pakko värjätä, jotta en katoa seinään (se ei ole kivaa). Kun hius on surkeaa lirua, se hajoaa niille sijoilleen värjäyksessä. Siksi minulla ei koskaan ole oikeaa pitkää tukkaa, vaikka kovasti sellaisen haluaisin, vaan yleensä sinnittelen sietorajoilla ponnarin voimalla. Tätä kauhun tasapainoa on jatkunut koko ikäni eikä loppua näy. Tässä kohtaa täytyy tietenkin olla onnellinen siitä, että ongelmat ovat näin kovin pieniä :-)

Otonashi, tajun säilyttäminen kampaajalla on mainio taito, pidä sitä yllä! Älä anna periksi transsille!

TTU, universumissa vallinnee onnellinen tasapaino, sillä minä ajelen melkein joka aamu ALA- - - hups. Ei mitään.

Anonyymi kirjoitti...

lupaavasti