torstai 8. marraskuuta 2007

The whole fucking world is just too frustrating

Eilen illalla tuli ensimmäinen tekstari, jossa kehotettiin sytyttämään kynttilä keittiön ikkunalle Jokelan koulusurmien uhrien muistolle ja viettämään hiljainen hetki. Mikäpä siinä, sytytetään – ja ollaan hissuksiin minuutti pari. Samalla tekisi mieleni sytyttää myös liekkimeri niiden muistolle, jotka sekoavat. Helppoa ei liene heilläkään. Kenelläkään ei ole.

Mielenkiintoista on, että tuskin savu on ehtinyt hälvetä ja ruumiit saatu korjattua pois, kun aletaan jännittää, mitähän kukkahattutädit tästä oikein sanovat, mihin suuntaan lakattukyntinen sormi tällä kertaa sojottaa? Onko kukaan enää turvassa?


PÖÖ! ja toinenkin PÖÖ!

Menikö paskat housuun? Oi voi, eikä siinäkään vielä kaikki.
(Nyt se Ohari perkeleen kukkahattumussukka kuitenkin aloittaa väkivaltaviihteestä! Eih! Modernin tabun ronkkiminen on niin epäviileää! Noloa! Voi myötähäpeän määrää!)

Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä, että ihminen näkee televisiosta vähintään yhden murhan päivässä. Eikä tietenkään ole mitään merkitystä silläkään, että ihminen voi – ja sen täytyy ehdottomasti saada itseään toteuttaakseen – harjoitella tappamista pelikonsolilla oman kotinsa rauhassa. On ihan turha kuvitellakaan, että viihteen väkivaltaistuminen vaikuttaisi mitenkään. Jotkut poikkeusyksilöt nyt vaan kerta kaikkiaan naksahtavat päästään, eikä sille voi tai kannata tehdä mitään, sillä suurin osa tajuaa, että kysehän on vain leikistä – ja suurimman osan mukaan tietenkin mennään, demokratiassa kun ollaan. Väkivalta on välttämätöntä kivaa. Kun väkivaltaan yhdistetään jaloja, perinteisiä aatteita – ja voi pojat että esimerkiksi irc-galleriasta löytyy hyvä joukko kirkassilmäisiä rotevarintaisia nuoria patriootteja Suomi-leijonat kaulassa kimallellen – on oikeastaan ihme, ettei tällaisia näkökulmasta riippuen joukkomurhia tai puhdistuksia tapahdu useammin.

Paha on silti mennä ketään tai mitään syyttelemäänkään, vaikka kuinka kukkahattu puristaisi päässä, sen minäkin myönnän, enkä sen paremmin käy ensimmäisiä tai muitakaan kiviä heittelemään. Teollisuus tuottaa sitä, mitä ihmiset haluavat. Ihmiset käyttävät sitä, mitä teollisuus tuottaa. Vanhempien, vaikka niin haluaisivatkin, on käytännössä mahdoton valvoa, mitä heidän lapsensa puuhailevat median äärellä, sillä väkivaltaviihde ei haise hengityksessä vaan näkyy korkeintaan silmien demonisena kiilumisena ja silloin tällöin tapahtuvina pikku ylilyönteinä.

Mieleen hiipii inhottava ajatus, että tämä on vallitseva, hallitsematon ja varsin haluttu asiain tila. Asiain näin ollessa on syytä heittää marinat pois ja hyväksyä se tosiasia, että tällaiset tapaukset ovat hinta siitä, että ihmiset ovat järjestään hulluja ja maailma on paha. Huomenna se voin olla minä tai sinä, jommallakummalla puolella liipaisinta.

Näillä mennään, turhaumia miten kuten väistellen ja hilpeä optimismi säilyttäen.

11 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Niinpä, kukkahattutätien kauhistelu tässäkö se kaikkein pahin asia on. Kyllä saa taivastella ja pohtia, eihän se sitä tarkoita että ainakaan heti oltaisi vaatimassa jonkin kieltämistä.

Anonyymi kirjoitti...

"[...] ihmiset ovat järjestään hulluja ja maailma on paha."

Kyllä. Helpottaa huomata etteivät kaikki voivottele ja vello yhteisöllisessä surussa. Ja osoittele. Syyllistä ei ole. Hirviö on meidän kaikkien sisällämme.

kiiruna kirjoitti...

En mäkään menisi väittämään, että ajanvieteväkivalta ei vaikuttaisi. Se mikä huolestuttaa, on joidenkin johtopäätösten nopeus: poika pelasi pelejä ja teki siksi tekonsa. Siinä jää aika monta asiaa miettimättä, ja tämä nyt voisi kuitenkin olla ajattelun, ei tunnepohjaisen melskaamisen paikka.

Siitä en ole lainkaan varma, että juuri kukkahattutädit olisivat näiden nopsien päätelmien lähde. Saattaa se syyttävä sormi osoittaa yhtä lailla vaikka tuulipuvun hihasta...

annareetta kirjoitti...

miksiköhän minä en saanut yhtään sellaista tekstaria?

Ohari kirjoitti...

Helen, kukkahattutädit ovat kaikkein pelottavimpia. PÖÖ!

Anonyymi, hyvin tiivistetty. Jokin maailman rakenteessa ja ihmisissä on perusteellisesti pielessä. Ehkä oman mielenrauhan vuoksi on parempi kääntää vain kylkeä ja tuhahtaa. Kaikelle.

Kiiruna, kai se on jotenkin aika yleisinhimillistä, että ihan ensimmäiseksi katsotaan näkikö kukaan ja seuraavaksi huudetaan: "Ton vika, toi aloitti!"

Annareetta, ehkä olet yli-ikäinen (tuo tekstari tuli 14-vuotiaalle) tai muuten epäsopiva kynttilänsytyttäjäksi. Olen tietenkin vainoharhainen/kyyninen [tarpeeton yliviivataan], kun arvelen, että tämmöisten nyyhkytekstareiden takana on paha teleoperaattori. Oli tai ei, se kuitenkin hyötyy.

Vanhempi teini juuri ihmettelee, miksi täällä pitää olla "joku hiton kriisikirkko, missä ensin kuullaan jumalansanaa ja sitten avaudutaan?" Jumalakin hyötyy, hei hurraa.

/mek kirjoitti...

Meillä poika alkoi kaksivuotiaana itkemään kun näki vahingossa telkkarista pätkän leffaa jossa tapeltiin.

Nyt kahdeksanvuotiaana se katsoo innoissaan piirrettyjä murhamysteerejä,

Tätä tuskin pystyy kukaan muuttamaan. Mutta miten käy niille kahdeksanvuotiaille jotka eivät pääse kainaloon silloin kun kaikki nähty alkaa liikaa pelottamaan?

Saara kirjoitti...

Hö, ajattelin koko päivän ihan samaa ja minun piti siitä postata, mutta onneksi sinä teit sen, eikä minun enää tarvitse.

Siis ihmisten kaikkein suurin pelko on se, että ne saavat kukkahattutädin maineen, ei se, että tämmöistä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, kun kukaan ei paskankaan välitä. Paitsi tietty siitä, että joku sanoo kukkahattutädiksi. Ou diö. Sou ooful.

Tässä tullaan siis siihen lopputulemaan, että siihen tarvitaan aika tavalla munaa pystyäkseen olemaan ilman kyynistä ja välinpitämätöntä asennetta.

Eikö se tässä jokin aika sitten nuorisotutkimuksesta käynyt ilmi, että nuoria huolestuttaa eniten aikuisten välinpitämättömyys. Niinhän ne olivat Jokelassakin nuoret ihan rehtorille asti käyneet jo aiemmin sanomassa, että koulun ilmapiiri on onneton ja että se jätkä pimahtaa kohta. Mutta rehtorin mielestä koulun ilmapiirissä ei ollut mitään vikaa.

Saara kirjoitti...

(Hahhah, ai niin, kiiiiitos niistä jutskista. En osaa vastata niihin ollenkaan.)

tiina kirjoitti...

Hesarin uutisissa sanottiin, että tyypin koulukaverit olivat sanoneet hänen olleen "tosi koulukiusattu".
Myös Petri Gerdt taisi olla koulukiusattu. Joskus Raumalla -89 koulukiusattu ampui kaksi kiusaajaansa. Columbinen ampujiakin on epäilty koulukiusatuiksi. Näitähän riittää.

Väkivaltapelit ja muut varmasti omalta osaltaan vaikuttavat asioihin, mutta on näissä selkeästi joku muukin yhteys, kuin pelaaminen...

Zepander kirjoitti...

Inttternetin syytä kaikki.

Ohari kirjoitti...

/mek, samaa mieltä tuosta, että millään lapsia ei varjele väkivallalta, eikä varjele aikuisiakaan. Jotenkin sen kanssa on vaan opittava elämään ja pitämään se fiktion puolella.

Saara, pahus. Ensi kerralla kirjoitan vasta sun jälkeesi (nyt lienee kannoillani paljon vihaisia Saara-faneja) :-) Mutta joo, siis ehdottomasti kaikkein kauheinta kauheutta on, jos mennään sitä ampujaa ymmärtämään, tai edes yritetään. Hyvä ihme! Kaikki on sen omaa vikaa ja saunan taakse se pitäisi viedä ja vastata väkivaltaan väkivallalla ja tällä tavalla nätisti siirtää ongelma syrjään, laittaa kädet korville, silmät kiinni ja toivoa, ettei tällaista enää tapahtuisi. Ongelmat on paljon helpompi hyssytellä näkymättömiksi ja kiertää. (Eikä kestä kiittää :-)

Tiina, arvelen tässä nyt ihan summamutikassa, että kiusaaminenkin on lähtöisin väkivaltamyllystä.

Oomme koko jengi niin väkivallan läpikyllästämiä, ettei sitä edes tajuta enää kaikissa yhteyksissä. Jopa kaikkein fiksuimmat ja terveimmät yksilöt, ne jotka jaksavat toistella, että "Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttyä", hyväksyvät sen vähintään hiljaisesti, kun se tarjoillaan viihteenä. Minä katselin viikonloppuna täysin vapaaehtoisesti reilut kuusi tuntia elokuvia: väkivaltaa alusta loppuun. Ei sitä pääse karkuun, eikä meistä juuri kukaan edes halua.

Vaan olisipa hienoa, että jonain kauniina päivänä väkivallasta tulisi vanhanaikaista ja tylsää paskaa, joka ei kiinnostaisi ketään. En usko, että väkivalta on ihan välttämätöntä ongelmien ratkaisussa. Ihmiset ovat laskeutuneet puista, oppineet käyttämään työkaluja ja ajattelemaan käsitteellisesti. Luulisi, että sillä olisi palikat myös tämän asian ratkaisemiseksi, mutta tahdon kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Ehkä kuitenkin sadantuhannen vuoden päästä joku katsoo historiallisia uutisia ja päivittelee: "Ajatella, ennen ratkottiin asiat lyömällä. Ja sitten ne torvet vielä katselivat tuota tappelunmäiskettä vapaaehtoisestikin! Yäk."

Zepa, no hei, jos tapetaan Inttternetti?