keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Busy Lizzzzzzie

Tänään minuun meni perkele. Aika pieni, mutta meni kuitenkin. Tiesin luennon loppupuolella, että kun luennoijan kalvosulkeiset (ah!) ovat ohi, hän alkaa tehdä tikusta ja tikun takusta asiaa. Olin jo nousemassa paikaltani ja lähtemässä kohti seuraavaa luentoa, kun tuo alussa mainitsemani iloinen perhetapahtuma – ööh – tapahtui ja päätin jäädä paikalleni ivallis-pilkallisessa tarkoituksessa. En tullut laskeneeksi, monellako eri tavalla hän tällä kertaa selitti saman asiansa, mutta voi pojat että monta niitä oli. Minä vääntelehdin ja kääntelehdin (kuten kurssitoverinikin) mutta pysyin sinnikkäästi paikallani. Kun luennoija lopuksi totesi: "Näistä asioista voisi puhua hyvinkin paljon", kiskaisin itsestäni jopa kuivahkon hymyn irti.

Kun päivä on jo valmiiksi täynnä ja vielä jatkettu loppupäästä, alkaa käydä kärsimättömäksi. Yhtään turhaa jaaritusta ei jaksaisi kuunnella, yhtään höttöistä diipa-daapa-läpä-läpää ei sietäisi. Oviaukoissa ja rappujen edessä seisoskelevat ihmiset ärsyttävät; liikennevaloissa torkkujat kiukuttavat. On (olevinaan kamalan) kiire ja jokainen ylimääräinen minuutti tuntuu suunnilleen samalta kuin hyvin ansaittu suklaapatukka hereilläpysymistarkoituksessa tarpeellisen kahvimukin seurana. Luxus.

* * *

Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että stressi se taas kiristää pipaa. Enää ei taida riittää narujen löysyttäminen vaan täytynee heittää hetkeksi naulakkoon koko homburg. Ottaa hyvä asento ja kuunnella kaikessa rauhassa kuinka hauki on kala on kala on kala on kala on kalakalakalalalalaaaaaaaaa...

Näin tulee harjoiteltua meditatiivisesti itsehillintää ja kunhan tämä periodi on pulkassa, saattaa hyvällä tuurilla havaita olevansa apaatt tyyni kuin toissavuotinen viilipytty.

* * *

Ja kun puhuu itsestään kolmannessa persoonassa tarpeeksi pitkään, huomaa ikään kuin etäältä ehkä ja toivottavasti jokapäiväisten toimiensa ja hermoilujensa typeryyden. Kiire lisää kiirettä, joka rakentaa stressiä, joka lisää kiirettä, joka lisää kiirettä, joka rakentaa stressiä, jonka rakentaa Ohari – ja josta myös kärsii ihan omaa älyttömyyttään.

Jos on pakko itseään piinata, nyppisi ennemmin vaikka kulmakarvansa, tuo hölmö nainen.

PS.

Edit myös täällä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Nova, nogo, ei vaan kulje

Minusta on oikein hyvä idea, että alkoholia sisältäviin pulloihin (ja muihin astioihin kuten kanistereihin) lisätään varoitustarra aineen humalluttavasta vaikutuksesta. Aiheellista on myös ottaa käytäntöön sellainen käytäntö (ahhahaah), jossa alkoholia myyvä myyjä (aahhaahhaah) tiedottaa asiasta joka ikisen drinkin, oluen, lonkeron, ja mitä-niitä-nyt-onkaan ostohetkellä ja varmistaa, että asiakas varmasti tietää humaltuvansa joka ikisen drinkin, oluen, lonkeron ja mitä-niitä-nyt-onkaanin jälkeen enemmän ja enemmän.

Krapulaisuus seuraa humalaisuutta. Siitäkin seikasta puhutaan mielestäni aivan liian vähän.

* * *

Lasin kilinää, laulua, yleistä hulinaa ja halailua.

Olli, Sun Äitis, Kukkis, Helen, Kriisi, Hestia, Suvi, Annareeta, Joonas, Wilis ja Timo. Kiitos ja anteeksi: teidän kanssanne oli kauhean kivaa! Enenevässä määrin humalaista ainakin minun istumakohdassani, mutta kivaa. Kaupungilla remutessa kadotin ääneni – tai ehkä se karkasi Joonaksen mörinän, joka on kuulkaa hyvät ihmiset siis tosi vuh-vuh, kanssa jonnekin muhinoimaan – ja kun se aamulla rämpi kotiin nolona ja piestynä, se kuulosti siis niinku niin tosi käheältä.

Partitiiviobjekti, joka on tänään jakanut kanssani monenlaista krapulariemua (joista ette halua kuulla, arvaan), on sitä mieltä, että se on seksikäs. Siis raakkuva viskibasso on seksikäs? Miehet!

* * *

Tarinan mukaan General Motorsissa sommiteltiin Chervolet Nova kansanautoksi ja sen myynti suunnattiin erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan. GM:n myynti- ja markkinointigurut ihmettelivät huonoa menekkiä espanjankielisissä maissa, kunnes hoksasivat, että Nova tarkoittaa no go, ei kulje. Kyseessä on tietenkin urbaanilegenda: Nova on eri asia kuin no vá ja Chervoletia myytiin ihan mukavasti.

Mitä sitten? Ei mitään. Minulla on krapula, eikä mikään kulje. Ajatus, joka ilmeisesti häipyi päästä samoihin aikoihin äänen kanssa, ei vieläkään ole vaellellut takaisin. Odotan mielenkiinnolla, mitä matkamuistoja sillä tällä kertaa on tuliaisina.

(Huomenna on työpäivä. Saisi kyllä jo palata.)

perjantai 7. syyskuuta 2007

Opiskeluonni

On tämä kanssa yhtä, kun ei ehdi edes blogia päivittää. Jos tuo kuulosti marinalta, onnistuinpa hämäämään! Lukuvuosi alkoi eikä hetkeäkään liian aikaisin. On mukavaa taas hiippailla lipaston käytävillä, tutkailla kursseja, lounastaa kavereiden kanssa ja opiskella. Päivissä tuntuu olevan jopa välillä jonkinlainen järjenhäivähdys kesäisen hortoilun jälkeen.

Lukujärjestyksen ja kurssien sumpliminen on tietysti yhtä tuskaa, mutta toisaalta en varmaan koskaan, toivottavasti, lakkaa hämmästelemättä sitä ystävällisyyttä ja joustavuutta, mikä opettajista irtoaa ihan vain nätisti pyytämällä. Asiat sujuvat, kun niitä tarpeeksi järjestelee, tai ehkä siitä huolimatta.

Ensimmäinen periodi on niin piukkaan ängetty kursseja – survoin jopa kaksi päällekkäin – että hiukan hirvittää, mutta toisaalta nyt tuntuu siltäkin, että kylläpä kyllä niistä taas jotenkin selviää. Optimismi, tuo opiskelijan paras ja pahin apulainen. Itseni tuntien arvelen kuitenkin joulun tullessa olevani niin piipussa, että joulupukki joutuu tulemaan edelleenkin talouteen suomalaiskansallisesti ihan vain ovesta.

No, jouluun on vielä (muka) viljalti aikaa; sitä ennen suomen kieltä, kirjallisuutta ja kieliteknologiaa sekä hieman hei hulinaa.

Syksy on aina tarmoisan onnellista aikaa.

* * *

Muistuttaisin bloggaavaa kansaa, kommentoijia ja lukijoita vielä blogimiitingistä: kello 18.00 lauantaina 8.9. (kyllä! huomenna!) panimoravintola Plevnassa ta-vat-aan vimmaisasti! Sinä myös siellä, alahan järjestellä lapsenpiikaa, kyytiä, majoitusta, vaihda pois jo arkipaita ja jotain kiiltävää sä päälle laita. Tai no, arkipaitakin käy (jos se kiiltää). (Ei vais, ei tarvitse edes kiiltää.)

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Olen istunut hilpeää ja haikeaa sekä hieman ehkä alkoholinhuuruista iltaa -t:llä. Kuten kunnon nettiriippuvaiset ainakin, pyysin pääsyä verkkoon. Noh. Mihin minä silmäni panisin, kun tosiasiat tyrkylle lyödään. -t:n kirjanmerkeissä kohdalla "Skeidaa" on ensimmäisenä Oharin paluu.

Hittolainen.

Kaveruussuhde pannaan nyt telakalle ja jäljellä olevat tupakat ja kaljat jaetaan kuule hei takana lurkkija harvinaisen epäkristillisesti. (Joku huutaa, että pitäisi ottaa huomioon, että kyseessä on hänen veppiselaimensa, minkä huomion OP:n toimitus jättää noteeraamatta.) Vetää mun viimeisen röökin, nyt pitää mennä...

* * *

Tulin takaisin ja huomautan, että "Hirveetä skeidaa" osastossa on mm. ENFJ profile, Kuinka käytän strubg-alushousuja luovasti ja Äiti olenko aivan vaurio.

* * *

-t ehdotti otsikoksi Girl u cyk. On se 1 hulu. Nyt se nuuhkii mun kainaloo. I rest my case.