lauantai 13. lokakuuta 2007

Oharin heökat- et fäshönkornerista morjens vaan pitkästä aikaa...

Järkyttäviä uutisia: olen ilmeisesti saavuttanut sen ikääntymisen pisteen, jossa kansalaisen täytyy todistella (oletettua) nuorekkuuttaan – vaikka sellainen toimi minua suunnattomasti puistattaakin.

Katsokaas. Tänään menin viimein kampaajalle. Päästä roikkui viitisentoista senttiä sellaista hiusta, jonka hautajaiset olisi pitänyt järjestää jo ajat sitten. Sovimme nuoren kampaajan kanssa, että karva katkeaa tosta ja tosta. Ja että saa laittaa muotoilutuotteita ja että neiti on muutenkin hyvä ja tekee miten parhaaksi näkee jakausten ja sen sellaisten kanssa, ammattilainen kun on. Otin ja vaivuin sitten kampaamotranssiin. Tiedättehän, rakkaat kanssasisaret¹, siihen jossa ajatukset singahtelevat vailla loogisia tulo- tai lähtökulmia sellaisten aiheiden välillä, jotka liittyvät tai eivät liity toisiinsa tai mihinkään.

"Täytyy muistaa, että koskaan, ei koskaan, saa tulla kampaajalle meikittä. Ikinä! Jessus. Eikä mielellään meikissäkään ennen puolta päivää. Silmäpussiahdistus."

"Ostaisikohan tänään pizzaa?"

"Hetkinen, jos saanti on 100 %, sehän on erittäin hyvin ellei täydellisesti! Hölmöä, että jotenkin nyt vasta hahmottuu ne tiedonhakupelin lukemat – mutta kai siinä oli niin kiire vaan tehdä niitä hakuja..."

"Harmi etten sittenkin ostanut niitä tissiliivejä eilen. Olivat hintaansa nähden hyvinkin sievät ja sopivat."

"Huhhuh. Onpas siinä lävistelty lapsukainen!"

"Tralalaa ~~~ piupau ~~~ jepjep ~~~ vuokranmaksupäivä ~~~ Dave Grohl ~~~ hiton näyttö kun sekosi ~~~*"

Kun havahduin transsista, oli nuori kampaajariivi pentel tar neitok tyyppÄH istuttanut harteilleni Riitta Uosukaisen pään. Hyvä ihme kumminkin! Ensin säikähdin, sitten nauratti ja sitten maksoin mukisematta totisuutta imitoiden tosi hienon kampauksen. En jäänyt ostoshelvetin käytävälle haalimaan opetuslapsia ja perustamaan uutta kykypuoluetta, vaikka siihen olisi nyt ollut mitä sopivin hius päässä, vaan painelin vessaan ja suin kostein sormin suortuvat miten kuten edes kohtuullisen luonnollisen näköisiksi.

Harmitti vähän, että nuori neiti teki kovan työn föönin ja kihartimen kanssa ja minä kiittämätön täti-ihminen tärvelin kuohkean luomuksen parilla rotevalla kouraisulla. Tosi vähän.

* * *

Hyvä on. Lusikka – tai ehkä paremminkin kävelyköppi – kauniiseen käteen: ensi kerralla täytyy muistaa mainita kampaajahenkilölle, että joskin saatan näyttää vanhalta kurpalta, en halua näyttää sellaiselta. Ja jos on pakko näyttää vanhalta kurpalta (aika usein on), näytän mieluummin sitten siivottomalta siivottoman vanhalta kurpalta kuin pirteältä edustusrouvalta. Mieluummin Irwin Goodman kuin Riitta Uosukainen, ihan totta hei.

Tuota voi tietysti olla vaikea tajuta, mutta niin se vaan on. Saan allergisen ahdistuskohtauksen kampauksista, jakkupuvuista ja helminauhoista.

Kun alan olla siinä määrin mummo, että kaupoista ei löydy enää mitään järjellistä päällepantavaa – ja voi veljet että se päivä ei ehkä ole kaukana (ks. alempana) – teen niin kuin oma mummuni, joka teetti riemunkirjavat paitansa, yhdisteli niihin tosi innovatiivisesti verkkareita ja hiippaili kaiket päivät aina trendikkäillä kusluistimilla². Koko komeuden hän kruunasi piukealla (koti-)permanentilla, joka minun silmääni edelleenkin näyttää paremmalta kuin blondattu, raidoitettu ja ihan helvetin kuohkea ja pirullisen pirteä kampaus.

* * *

Sitten fäshöniin.

Ostoshelvetissä hortoillessani ihmettelin hiukan tätä nykyistä muotia. Vaikkakin ilmastonmuutos on tosiasia, jonka mitätöiminen ja vähättely kiistämällä on auttamattomasti myöhäistä, on täällä villissä Pohjolassa silti talvella niin kylmä, että vaatteissa saisi olla hihat (siis niissä vaatteissa vain kuitenkin ja tietenkin, joihin ne luontevasti kuuluvat – kalsarit saavat mieluusti jatkossakin olla hihattomia).

Mitä tekee muotisuunnittelija? Kehittelee paksuja, korkeakauluksisia puseroita ja muita yläosia, joista jättää hihat kokonaan pois, tai ainakin lyhentää ne ulottumaan korkeintaan kyynärpäähän asti. Selkä ja vatsa ovat sitten tukalasti hiessä, kun taas käsivarsikarvoitus sojottaa hysteerisessä kylmäshokissa. Höh & hämmästys.

Aikani töllisteltyäni sinänsä sieviä mutta auttamattoman hiharajoitteisia vaatteita hoksasin, että niitähän kuuluu tietenkin pukea monta, monta päällekkäin. Kerrospukeutumisen ilosanoma on ilosanoma etenkin kauppiaille: onhan hirmu kivaa myydä monta ohutta ja hiharajoitteista puseroa yhden kaikenkattavan sijaan! Kassakone kilisee ihanaisen tuplasomasti, kun asiakas ostaa kerralla vähintään kaksi puseroa.

Minähän toimin kiltisti ja odotuksenmukaisesti juuri niin kuin päänmenokseni viriteltyyn juonilliseen suunnitelmaan kuuluu ja ostin peräti neljä yläosaa. Ohhoh! Ostin jopa yhden hihattoman mekontapaisen, jota voi käyttää housujen kanssa ja joka on – noin järjellisesti ajatellen – kohtuullisen järjetön vaatekappale. (Mutta kun se riivatun tekeles imarteli niin ihanasti vartaloani. Kun vedän sen ylleni, näyttää jopa siltä, että minulla on vyötärö. Pöyhkeän tukan kanssa sopii tosi hyvin vyötärö. Ihan kuin oikeilla naisilla! Vapise Barbie!)

* * *

Summa summarum:
Törsäsin tänään ihan hillittömästi itseeni. Loppulasku ei ole suuri rahallisesti mutta suhteellisesti³ on. Nyt on sellainen olo kuin olisin syönyt liikaa suklaata: tavallaan aika onnellinen, joskin hiukan ällöttää. Puolustelen ostiskelua sillä, että kun kerrankin kykenen siihen, on tilaisuus käytettävä välittömästi. Kaikki vanhat puseroni ovat enemmän tai vähemmän hajalla, kutistuneita tai kokonaan lakanneet olemassaolonsa. Talvi tulee. Jne. Jne.

Sisäänrakennettu ostostorjuntaohjelmistoni kirkuu perustelluista selityksistä huolimatta punaisena, mikä tuntuu epäreilulta. Kytkenkin sen pois täksi illaksi ja huomiseksi päiväksi tekemällä muun muassa tuntikausia opiskelutehtäviä (tienaan opintotukea) ja erinäisiä ladonta-askareita (tienaan palkkaa).

Jos huomenna on kovakin ostoskrapula, saatan mennä jopa niin äärimmäisyyksiin, että imuroin.

Mutta tuskin sentään.

* * *

¹) Vaipuvatko rakkaat kanssaveljet parturitranssiin? Voiko nainen vaipua tasa-arvoiseen parturitranssiin, jos ottaa miesten hiustenleikkuun? Jos mies ottaa naisten hiustenleikuun, vaipuuko hän ehkä sitten myös kampaajatranssiin? Onko maailmassa oikeutta? [HS] Näitä voi joskus pohtia unettomina öinä epätietoinen.

²) Kusluistimet = Nokian Kontio-saappaiden tuunattu, kevennetty versio, jossa varret ja osa jalkaosaakin on leikattu pois jalkineen sujakamman jalkaansijoituksen vuoksi. Käytännöllisyydessä, ekologisuudessa ja kauneudessa pesevät Crocksit mennen tullen.

³) En ala opiskelijan tuloista ollenkaan, älkää pelätkö. Tympii aihe itseänikin.