perjantai 30. marraskuuta 2007

Oih, mitä nyt?

Nyt on juuri oikea hetki päivittää blogi!
sanoo Kata edellisen postauksen kommenteissa. Juuri tuota kaipaankin elämääni: selkeitä ohjeita mitä pitäisi tehdä ja milloin. Niinpä päivitän nyt, halua|-n |-tte tai e|-n |-tte.

Olen säätänyt vimmaisasti opintoja, ja ne etenevät. Eivät ihan suunnitelmien mukaan, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin, jotta en ihme kyllä tänä syksynä ihan valtaisia stressejä ole niistä, ennakkoarveluista huolimatta, repinytkään. Osasyy opintostressittömyyteen voi tietysti olla se, että hölmö kroppani on syksyn mittaan aiheuttanut päänvaivaa samaiselle keholle. Mitäpä niitä opintopisteitä kovasti suremaan silloin, kun ei ihan varmaksi tiedä onko niistä enää iloitsemassa vuoden, parin päästä. Lääkärin hutkinnan ja tutkinnan jälkeen selvisi, että kehooni, tai paremminkin kehostani eksynyt yksi hormoniparka se vain jumpittelee, eikä tilanne ole ollenkaan paha vaan kohtalaisen helposti hoidettavissa. Tällä tietoa olen siis laskemassa opintopisteitä jatkossakin, joten sen puolesta voisin alkaa taas panikoida tenttejäkin.

Opintopaniikki luultavasti lykkääntyy kuitenkin, sillä ajatuskapasiteettia varaa tieto siitä, että vajaan puolen vuoden päästä minulla on edessäni yksi elämäni suurimmista muutoksista. Yritän ajatella asiaa järkevästi ja tutkailla erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopputulema on toistaiseksi ollut jonkinasteinen salavihkainen kyyneleinen huoli – ja haikeus, suru. Tiedän, että kaikki järjestyy kyllä. Tiedän, tiedän. Vaan kun en ole koskaan laajalti niittänyt kuuluisuutta kärsivällisyydelläni, ei odottelu ole ihan helpointa.

Näiden lisäksi näytän sairastuneen jonkinlaiseen post-post-post x n-pubertanttiseen maailmantuskaan. Tällä hetkellä esimerkiksi pohdin kiivaasti, ehdinkö joulun alla pienoiseen hyväntekeväisyystyöhön vai olenko niin läsähtänyt länsimainen kermaperse, etten kykene irrottamaan paria tuntia niiden hyväksi, jotka viruvat vankiloissa kidutettavana tai kuolevat hämärissä olosuhteissa. Hurskastelu tympii enemmän kuin koskaan teini-iässä ja haluaisin tehdä jotain konkreettista, mutta kyyninen keskiäkäinen itsessäni ihmettelee ivallisesti, onko mistään mitään hyötyä.

Lisäksi olen ärsyyntyneempi Matti Vanhaseen kuin koskaan aiemmin.

* * *

...mutta vielä ihanteena on Beatles ja George Harrison.

perjantai 9. marraskuuta 2007

Meemeemee

Perjantai-illan ratoksi, baaria väistellen, jne. jne. meemiä pukkaa.

1. Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
En. Enkä keksi vaikka kuinka miettisin, eikä ne ole edes kovin eksoottiset.

2. Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?
Tiedän. (Vastaan vaikkei kysytä: yhdellä kirjailijalla on.)

3. Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?
Olla joku toinen? Jumaliste, itsessäkin on joskus tekeminen. No... ääh. Varmaan joku vastuuton löperöjulkkis, etten vahingossa sotkisi Isoja Asioita ja jolla on isot tissit. Mielellään nainen.

4. Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?
En tietenkään. (No olisin varmaan tietenkin.) (Ehkä.)

5. Ota päiväkirjastasi (jos sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?
Tämän blogin 6. postaus sisältää lauseen "Nyt on huono olo ja suussa maistuu kakka." Lisäksi toivon lisää hippejä teiden varsiin.

6. Mitä kappaletta kuuntelet parhaillaan tai minkä kappaleen kuulit viimeksi?
Ballad of Hollis Brown (Bob Dylan)

7. Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?
Kaljapullo Suomi-viro-suomi-sanakirja.

8. Mitä näet, kun katsot (juuri nyt) oikealle takaviistoon?
Sähköurut. Hillittömässä pölyssä, mutta ehkä vielä joskus.

9. Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?
Silmälaseja. Olen kyllä harkinnut piilolinssejäkin, koska niiden kanssa olisi varmaan mukavampi pötkötellä sohvalla kyljellään televisiota katsomassa. Rillin sangat painavat inhasti päähän.

10. Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)
Antaa. Menen aina jotenkin vähän typerästi hämilleni, kun minua lahjotaan. Onneksi sitä ei tapahdu usein. Toisaalta silloin, kun tapahtuu, kivaa sekin on ja totta puhuakseni ilostun hämistyksestä huolimatta.

11. Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten: Idols, Haluatko miljonääriksi? vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?
Haluatko miljonääriksi. Ihan varmasti pärjäisin, sillä minähän ennen muuta haluan miljonääriksi.

12. Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?
Häh? Miksi kukaan maksaisi sellaisesta? Sitä paitsi minulla on harvinaisen lommoinen kallo, joten on kaikkien mentaalihygienian kannalta parempi, että se on peitetty karvalla.

13. Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?
Olen syönyt mustekalaa, eli varmaan etanoita sitten.

14. Tulet kouluun ja huomaat, että tänään on koe, jonka luulit olevan huomenna ja johon et ole lukenut lainkaan. Mitä teet?
Itken katkerasti, hyperventiloin ja pyörryn. No äh, sävellän tietenkin sen perkeleen kokeen miten kuten.

15. Avaatko banaanin ylhäältä (se osa, mistä se on tertussa kiinni) vai alhaalta?
Ylhäältä, paitsi jos on veitsi kourassa.

16. Ottaisitko mieluummin lävistyksen kieleen vai napaan?
Kieleen. Yäk. Silti.

17. Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?
En varmaan. Miksi olisin niin tehnyt?

18. Milloin ja miksi itkit viimeksi?
Menee vähän liian intiimiksi. Haluatte varmaan ennemmin kuulla, pyyhinkö edestä taakse vai takaa eteen? (En tunnu pystyvän itkemään, vaikka aihetta olisi. Ja hyvät naiset, pyyhkikää edestä taakse; miehillä ei ole niin väliä.)

19. Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?
Hajuaistista. Käykää tupakoimattomissa baareissa, niin tiedätte miksi.

20. Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisenä?
Tuntoaistista, olenhan niin kauhean fyysinen.

21. Oletko ikinä ollut ihastunut / rakastunut opettajaasi?
Olen. Voi sentään. Hänkin kai tunsi minua kohtaan jotain. Oh. Hän oli hieman minua nuorempi ja niin, niin, niin.

22. Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?
En yleensä, mutta myönnettävä on, että aina silloin tällöin kävelen, aja en koskaan.

23. Puhutko tai laulatko itseksesi usein?
Kyllä.

24. Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?
Setelit, kuitin ja kolikot.

25. Kuinka monella kielellä osaat sanoa "minä rakastan sinua"?
Muutamalla vähintään auttavasti ja kansainväliset eleet päälle.

26. Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?
Kasvot.

27. Oletko ikinä uinut alasti?
Olen ja usein. Se on kivaa, suosittelen.

28. Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?
Kuolinmainokset ja kulttuurin.

29. Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?
Pitäisi olla "kaikkein tyytyväisin", sillä tänään vaihteeksi en ole mihinkään erityisen tyytyväinen. No, tykkään kyllä naamastani silloin, kun hymyilen. Pitää hymyillä useammin.

30. Oletko ollut ikinä koulussa / töissä krapulassa?
Olen. Voi että se on kamalaa. Kamalaa. Huonous & epävarmuus. Älkää helvetissä katsoko päin tai hajoan! -tunne.

31. Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?
En. Jos tv:ssä esitettäisiin jne. sanoisin televisioluvan irti ja heittäisin television alas parvekkeelta. Asenteeni kuolemantuomioon on... oh. Enpä ala nyt siitä.

32. Olisitko valmis tappamaan viattoman ihmisen, jos sen avulla nälänhätä poistuisi maailmasta?
Luultavasti olisin. En tiedä, miten siihen pystyisin tai sen kanssa eläisin, mutta silti varmaankin olisin.

33. Jos sinulla tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?
Yleensä joudun jättämään molemmat väliin, mutta jos aikaa jää, niin aamupala on tehtävälistassa ennen meikkiä. (Yleensä, paitsi jos ja kun onhan niitä kaikkia syitä ihmisellä joskus pynttäytyä mieluummin kuin syödä. Köh.)

34. Valitse jokin lempi-tv-sarjoistasi. Ketä sen hahmoa muistutat eniten?
Vikatikki. Hassua kyllä, Carolineen on kovin helppo samastua, mutta en ole lainkaan niin - tai ainakaan samalla tavalla - viehättävä kuin hän. Ehkä olen kuin Karen: hissukka, joka tarpeeksi pudotessaan kaivaa itsestään selkärangan. Tai jotain.

35. Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?
Tiskaan ja pesen ikkunoita oikein mielelläni. Suhteeni imurointiin lienee aika selvä. Viimeksi vaivalloisesti ja tuskaisasti toimeen uhrautuessani imuri alkoi haista ja päädyin imuroimaan imuria tulipalon pelossa sähköiskun uhallakin. Imurit ovat syvimmästä helvetistä. Jotain perusteellista niillä on ihmiskuntaa vastaan. (Oho, kyse olikin lattianpesusta. No silti järjestys on sama, joskin on myönnettävä, että suhteeni lattioihin on kaikkiaan hyvin kompleksinen.)

36. Mitkä ovat huoneesi hallitsevimmat värit? Ovatko ne lempivärejäsi?
Punainen, on lempivärini siinä missä muutkin värit.

37. Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?
Nilkoista ristittynä, vasen oikean päällä.

38. Jos saat matikan kokeesta kasin, miten reagoit?
Jumaliste! Huutava vääryys! Ope on varmasti laskenut nyt väärin! KUOLEN!

39. Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?
Minä itken vaikka testikuvaa, jos satun sille päälle. Onhan siinä niin riipaisevat värit ja katkera kontrasti.

* * *

Tämä lähti Tiinalta. Nyt menen lukemaan hänen vastauksensa. Jännittää oikein, olemmeko samiksia vai eriksiä.

torstai 8. marraskuuta 2007

The whole fucking world is just too frustrating

Eilen illalla tuli ensimmäinen tekstari, jossa kehotettiin sytyttämään kynttilä keittiön ikkunalle Jokelan koulusurmien uhrien muistolle ja viettämään hiljainen hetki. Mikäpä siinä, sytytetään – ja ollaan hissuksiin minuutti pari. Samalla tekisi mieleni sytyttää myös liekkimeri niiden muistolle, jotka sekoavat. Helppoa ei liene heilläkään. Kenelläkään ei ole.

Mielenkiintoista on, että tuskin savu on ehtinyt hälvetä ja ruumiit saatu korjattua pois, kun aletaan jännittää, mitähän kukkahattutädit tästä oikein sanovat, mihin suuntaan lakattukyntinen sormi tällä kertaa sojottaa? Onko kukaan enää turvassa?


PÖÖ! ja toinenkin PÖÖ!

Menikö paskat housuun? Oi voi, eikä siinäkään vielä kaikki.
(Nyt se Ohari perkeleen kukkahattumussukka kuitenkin aloittaa väkivaltaviihteestä! Eih! Modernin tabun ronkkiminen on niin epäviileää! Noloa! Voi myötähäpeän määrää!)

Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä, että ihminen näkee televisiosta vähintään yhden murhan päivässä. Eikä tietenkään ole mitään merkitystä silläkään, että ihminen voi – ja sen täytyy ehdottomasti saada itseään toteuttaakseen – harjoitella tappamista pelikonsolilla oman kotinsa rauhassa. On ihan turha kuvitellakaan, että viihteen väkivaltaistuminen vaikuttaisi mitenkään. Jotkut poikkeusyksilöt nyt vaan kerta kaikkiaan naksahtavat päästään, eikä sille voi tai kannata tehdä mitään, sillä suurin osa tajuaa, että kysehän on vain leikistä – ja suurimman osan mukaan tietenkin mennään, demokratiassa kun ollaan. Väkivalta on välttämätöntä kivaa. Kun väkivaltaan yhdistetään jaloja, perinteisiä aatteita – ja voi pojat että esimerkiksi irc-galleriasta löytyy hyvä joukko kirkassilmäisiä rotevarintaisia nuoria patriootteja Suomi-leijonat kaulassa kimallellen – on oikeastaan ihme, ettei tällaisia näkökulmasta riippuen joukkomurhia tai puhdistuksia tapahdu useammin.

Paha on silti mennä ketään tai mitään syyttelemäänkään, vaikka kuinka kukkahattu puristaisi päässä, sen minäkin myönnän, enkä sen paremmin käy ensimmäisiä tai muitakaan kiviä heittelemään. Teollisuus tuottaa sitä, mitä ihmiset haluavat. Ihmiset käyttävät sitä, mitä teollisuus tuottaa. Vanhempien, vaikka niin haluaisivatkin, on käytännössä mahdoton valvoa, mitä heidän lapsensa puuhailevat median äärellä, sillä väkivaltaviihde ei haise hengityksessä vaan näkyy korkeintaan silmien demonisena kiilumisena ja silloin tällöin tapahtuvina pikku ylilyönteinä.

Mieleen hiipii inhottava ajatus, että tämä on vallitseva, hallitsematon ja varsin haluttu asiain tila. Asiain näin ollessa on syytä heittää marinat pois ja hyväksyä se tosiasia, että tällaiset tapaukset ovat hinta siitä, että ihmiset ovat järjestään hulluja ja maailma on paha. Huomenna se voin olla minä tai sinä, jommallakummalla puolella liipaisinta.

Näillä mennään, turhaumia miten kuten väistellen ja hilpeä optimismi säilyttäen.