maanantai 14. tammikuuta 2008

| | | | \ _ _ _ _ _ _

Kehittelin juuri Oharin vakion, joka menee näin: Kun yksi kodinkone hajoaa, seuraa domino-efekti ja joka ikinen vimpain telkkarista perunanuijaan sanoo sopimuksensa irti toinen toisensa jälkeen ilmeisesti silkasta myötätunnosta¹ tai mistä lie luonnonvoimasta johtuen. Tästä tiedosta ei sinänsä ole paljon hyötyä, sillä tuolle ilmiölle ei kukaan mahda juuri mitään (ks. alempana), mutta onhan se mukavaa etukäteen tietää, että kun hiustenkuivaaja kärähtää, seuraavaksi hajoaa hieromas nypynpoistin, kahvinkeitin, pesukone...

Teorialle on olemassa konkretia ainakin meillä. Loppukesästä se alkoi ja siitä lähtien on kodinkonerintamalla menetystä seurannut menetys, rusahdusta rusahdus ja synkkää hiljaisuutta synkkä hiljaisuus.

Ensin possahti televisio ja veljeni, ylin auktoriteetti meillä televisioasioissa, ilmoitti, että vainaja se on, kualakaput, ja kepeät mullat, ei kannata korjata. Veljellä onneksi oli jemmassa parikin eri televisiota, joista toinen oli vallan kelvollinen, eikä siis tarvinnut ostaa uutta. Siinä määrin kun telkkarista pukkaa silkkaa sitä ihtiään pihalle, olisi ehkä jäänyt ostamatta vallan. (Enkä kiihdytä itseäni nyt tämän enempää uusinta- ja tosi-tv-ajatuksilla.)

Sitten videonauhuri alkoi pitää kummallista, tuskaisaa ratinaa ja sen kuunteleminen kävi kärsimykseksi. Kuvakin katosi tyystin. Videonauhurin tilalle ei ole hankittu korvaavaa vempelettä, mutta alamme kärsiä jo niin kovista Palmu-vieroitusoireista, että luultavasti se on vain ajan kysymys. Palmuja saa kylläkin dvd-nauhoituksina. Saakohan Niskavuoria? Ja tarvitseeko minun välttämättä enää ikinä katsoa kuinka marssin pitkin kirkon käytävää miehen käsipuolessa maha pystyssä alttarille? (EI! Se rikos on jo vanhentunut! Olen oppinut läksyni! Vannon!) Dvd:stä puheenollen: esikoinen omistaa talouden ainoan dvd-soittimen ja uhkaa kuljetella sen muassaan ensi kesänä toiseen talouteen. Että jos ne eivät hajoa, ne kuitenkin jollain tavalla häipyvät vimpainvahvuudesta. Video tai dvd-soitin on joka tapauksessa hankittava, ehkä molemmat peräti, siitäkin huolimatta että taidan näyttää häävideolle viimein kirvestä. Raja se on horrorillakin.

Videonauhurin jälkeen vaikeni imuri. Luulisi äkkiä, että olisin ollut siitä seikasta pelkästään iloinen, mutta niin paljon kuin imurointia vihaankin, tajuan sen hyvät puolet, kuten näennäisen roskattomuuden. Päätin kotona, että ostan kaupasta vain kaikkein yksinkertaisimman ja edukkaimman imurin, mutta tapani mukaan olin kaupassa hyllyjen välissä hortoillessani tulla hulluksi runsauden pulassa. Hiljainen vai näppärä? Merkkituote vai hilavitkutin? Pussiton vai pussillinen? Hinta-laatusuhde? Oi tuskaa.

Samoin oli käydä tänään, kun mikrouuni pysyi maanitteluista huolimatta sinnikkäästi mykkänä ja jouduin nöyrtymään kodinkonekauppaan jälleen kerran. Ostaako nyt sitten elektronisella vai perinteisellä kieputettavalla kellolla varustetun mikron? Pitääkö sen olla pyöriväalustainen? Pitääkö olla muita toimintoja? Grilliä ei ainakaan tarvita, mutta olisipa kätevää jos se esimerkiksi siivoaisi itse itsensä ja viereisen jääkaapin siinä samalla ja täyttäisi tiskikoneen... Sellaisia mikroja ei kuulemma ole, mikä on huutava vääryys, koska kuussakin on jo käyty².

* * *

Mitä tästä opimme? Emme mitään. Ne penteleet hajoavat lopulta kuitenkin ja yleensä valitsevat sellaisen hetken, jolloin se on mahdollisimman epätoivottavaa. Joskus hajoamiskierrettä voi hämätä ja osallistua itse särkemistoimeen. Esimerkiksi minä tuuppasin ruuvimeisselillä pari vuotta sitten pesukoneen sen rajan yli, että se ei enää toiminut – ja hankin uuden. Sen jälkeen meni kokonainen vuosi, ennen kuin kahvinkeitin lopetti yhteistyön.

Ilmeisesti olen nyt kuitenkin joutunut sen verran tiukkaan kierteeseen, että parasta olisi ehkä kantaa suosiolla kaikki vielä ehjät kodinkoneet hyötyjätekeräykseen ja hankkia uudet tilalle.

Paras ei ole aina mahdollinen; tili huutaa hoosiannaa jo mikron jälkeen, joten otan käyttöön kikka b:n. Teeskentelen, etten tarvitse koneita lainkaan. Sähkövatkain, leivänpaahdin ja cd-soitin saavat tylsistyä tekemisen puutteessa, en koske niihin kiusallanikaan, imurista puhumattakaan. Haha, hajotkoon sitten!

* * *
¹) Niin, niin. Koneilla ei ole tunteita ja koneiden inhimillistäminen on typerää.
²) Kuussakäyntiin on nyt vaan niin kätevää aina vedota, vaikkei asia mitenkään varsinaisesti liittyisi kuussakäyntiin tai oikeastaan yhtään mihinkään.

17 kommenttia:

Zepander kirjoitti...

Niit hieromas..paahtimia on toki ihan tommosia manuaalis-agraarisia malleja myös, ei mee virtajohto sökkeliin eivätkä vältt. hajoo jonossa.

Muuten tunnistan kyllä kuvion. Pienempimuotoisena sitä edustaa hehkulamput el kun yks menee, loput matkii...pops, pops, pops, pops... (edusti: ei enää, koska on eSäästölamput)

Terveisiä Pertti-kultsulle! Joko se on Olavin kaltainen tuhti poika?

--KATA-- kirjoitti...

Tähän teoriaan liittyvät myös kosmetiikkatuotteet. Kylppärissä huomaa naamanpesuaineen loppuneen, sen leikkaa (ainakin clinique hintaisen) auki (kestää vielä 2 viikkoa)ja tarttuu kasvoveteen, mistä tippuu vika tippa ulos. Samalla tajuaa että se kallis poskipuna ei enää punaa (olet käyttänyt samaa kuusi vuotta, todettu hyväksi, merkki lopetettu). Sitten shamppoot, hoitoaine ym. ym. Lähdet markettiin. Ostat kaikki kosmetiikat ja huomaat olevasi pa (hoosianna!!). Tämän tajutessasi alat vuotamaan verta ja juokset himavessaan, kakkakin tulee (olen kotoisin Groteskiasta). Tamppoonit, siteet loppu ja kas vaan wc paperikin. Alat itkeä ja kas vaan ei nenäliinoja. Pyyhit paidankulmaan, ei haittaa kun olet lihonut/laihtunut sata kiloa ja se on muutenkin väärää kokoa ja heität sen roskiin.
Tämmöinen oli mun päivä.
Terkkui imurille!

Wilhelmiina kirjoitti...

"Saakohan Niskavuoria [dvd:llä]?"
- Saa. Esim. täältä.

Mä en muuten kyllä nyt millään hyväksy tuota dominoteoriaa. Lähinnä koska läppäristäni hajosi ulkoinen kiintolevy. Ja hiiri. Se oli vain sattumaa.

Se oli vain sattumaa.

Se oli vain sattumaa.

Eiks niin?

Äh. Pitäisköhän ryhtyä päivittämään suosilla vaan niitä varmuuskopioita? Kerpele.

matlis kirjoitti...

huh. imurit on vieä aivan ylihinnoiteltuja ja hinta ei takaa mitään. lähipiirissä on ostettu eräskin lähemmäs 200e imuri, joka ei ime/on ergonomialtaan suunniteltu 120cm mittaiselle/letkuliitokset hajoo/ harjasuutin ei luista millään pinnalla jne.

sen sijaan kelvollisia dvd-vehkeitä saa nykyään kolmella kympillä.

Ohari kirjoitti...

Zepa, aika monia vispilöitä on manuaalisversioita, ja niihin meinaan nyt keskittyä. Yks tommoinen mielikuvituksellinen on vanha kunnon kirja, paperikirja, joka pesee useimmat dvd:t tosta ja tosta.

Pertti Peruseunukki yrittää turvota ja minä yritän estää turpoamisen. Se on melko Paxu-Aki, Paxu-Aki-Aki, muttei niin paxu kuin haluaisi. Hähä. Kivemmaksi tuntuu kyllä käyvän ikääntyessään Pertti.

Kata, hoosiannaa! Taivahan tosi, näin justiin! Samaan aikaan risahtaa kaikki tissiliivit ja sukat palasiksi, kengät menevät muodista, lautasliinat, suodatinpussit ja suola loppuvat, tulee maailmanloppu ja kauhee hiki siinä hommassa. Imuri kiittää terquista ja käskee sanoon moro sun poskipunalle.

Wilis, Oharin vakio on nimenomaan sattumien summa potenssiin laitteiden määrä * n. Ja yksi vakion säännöistä on, että mitä enemmän otat varmuuskopioita, sen takuuvarmemmin kapineet pysyvät ehjinä – niin että kaipa niitä kannattaa ottaa. Varmuuden vuoksi ja noin.

Matlis, minähän olen jo valmiiksi vakuuttunut siitä, että imuriteollisuus on vain pahan akselin masinoima salaliitto ihmisten suistamiseksi järjiltään eikä näin ollen asiallista imuria voi olla. Dvd:itä sen sijaan on sellaisiakin hienoja virityksiä, joilla voi videon nauhoittaa dvd-levylle ja siten kätevästi säilöä vähän kestävämpään muotoon (mutta häävideoille ei voi tehdä niin, koska kirves). Vaikka ehkä vähän hintavampi kuin 30,- semmoinen olisi hieno! Ooh! (Ainakin niin kauan kun pysyy ehjänä ja toimii.)

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon NIIN samaa mieltä siis Matliksen kanssa.
Meillä on ollut suurkallis superimuri (oli oikeesti aivan hiton kallis) ja sit on ollut halpoja rimpuloita ja sit varmaan oikeesti 20 sellasta keskitasoista- ja hintaista imuria. Eikä YKSIKÄÄN niistä ole sen kummempi kuin toinenkaan..

Katan jutulle nauroin ihan kippurassa ja Zepan kommentin viimeiseen lauseeseen viitaten: Olavin uus hellittelynimi on Pullea Poika. Se ei siis ole haukkumanimi, vaan hellyysrakkausnimi, niin.

Ja jotta tämä kommentti olisi yhtä sekava kuin kirjoittajansa niin Wilhelmiinalle vielä:
Se oli vain sattumaa ! Oli se. Vain sattumaa se oli. !

Moi kaikille. O/

Terquin Elma

minh kirjoitti...

Hohhoo, nyökyttelen täällä 165-kiloiseksi yhtäkkiä lihottuani ja huomattuani, etten mahdu enää yksiinkään farkkuihin. No, eipä tarvitse ostaa vessapaperia vähään aikaan ja farkuista voi myös leikellä raivopäissään rätei punakapinan varalle.

Minulla on uudehko 40€ maksanut pölynimuri, taattua Clas Ohlsson-laatua. Kun joskus hakkasin sillä (ihan kevyesti, kuten imurilla hakataan) jotain lattialistaa, suutin hajosi ihan käsittämättömällä tavalla ja nyt säästän rahaa uuteen suuttimeen. Voi hyvä tavaton tätä elämää. Mikro puhaltaa kylmää ilmaa ja ulvoo tuskaisasti, telkkaria saa ronkkia tulitikulla äänen toimimiseksi ja hiustenkuivaaja haisee kuolleelle rotalle kun sen käynnistää. Että samassa veneessä jne. Myötätuntoa!
-minh-

Helen kirjoitti...

Voi elämän kevät teidän kanssanne, taas on satsuman mehut näppiksellä!

Mutta joo, ilmiö on tuttu, kodin elektroniikassa, kosmetiikassa ja etenkin niissä PAPERIHOMMISSA! Ostat samalla kerralla tai erikseen, säästöpakkauksina marketista tai huoltikselta kalliisti kaksi, niin aina lopppuu peräperää vessapaperit, talouspaperit, nenäliinat ja kaikenmaailman puhd.pyyhkeet (ai niin, niitähän ei limakalvoille tietenkään muutenkaan koskaan), hyvä ettei Hesarin tilausmaksun unohdus samalla...

kukkis kirjoitti...

Mitä! Saako imureita noin halvalla! Mä just ostin syksyllä imurin, maksoi 250 e eikä edes ollut kaupan kalliimmasta päästä. Ostopäätöksen tein samalla perusteella kuin aina kun jotain hajoaa ja pitää ostaa uusi: Tekniikan Maailman testitulosten pohjalta. Vai oliko se Kuluttaja-lehti? No joka tapauksessa. Olen median johdateltavissa oleva tahdoton sätkynukke.

Noin muuten epäilen, että meidän huushollissa joku syö terveyssiteitä. Ei niitä täällä minun lisäkseni kenenkään pitäisi käyttää, mutta ovat silti aina loppu. Tamponit eivät sille maistu, siteet vaan.

Anonyymi kirjoitti...

No voi hyvänen aika. On kyllä totta että kaikki paha tapahtuu ketjuissa, sehän on selvää, mutta ainakin pölynimuriasioissa on sentään mahdollista tsekkaikka mitä ostaa! Hyvä suodatin ja hyvät tehot niin a vot, ja eron entiseen huomaa aivan varmasti.

Ja käyttäkää hyvä naiset KUUKUPPIA ja unohtakaa ne siteet ja tamponit! forever! jos ne kivutkin vielä sais pois yhtä kivuttomasti niin helppoa ois elämä, lalalaa!

--KATA-- kirjoitti...

Jee kerrankin jossain puhutaan asiaa: KUUKUPPI!!!
Mutta en usko eetä ekään auttaa tähän kokonaistilanteeseen. Miettikääs nyt, huomaat kuukupin hajonneeen! Siitä seuraa tapahtumien vyöry: pesupähkinät lopussa, korvakynttilä loppuun palanut ja nenäkannu vuotaa! damned.
Terkkui pullealle pojalle!

Ohari kirjoitti...

Elma, moi <3 ...ja nyt lohduttaa, etten sentään ostanut superkallista imuria.

Minh, myötätuntoa! Pahaa karmaa vastaan ei auta näköjään välttämättä edes kodinkoneen uusinta: sehän hajoaa tuliteräkin edes osittain käsiin, jos on hajotakseen. Huoh!

Helen, oi satsumamehua. Ja paperiahdistus kans.

Kukkis, minä en ehtinyt vertailla koska askar kesken, niinpä olin tulla kaupassa hulluksi. Mietin kyllä hetken ihan tosissani, että soitan Tolle ja pyydän sitä katsomaan netistä, mikä merkki ja malli olisi paras. Ryhdistäydyin kuitenkin viime tipassa (kun teini talutti minut ja yhden satunnaisen imurillisen pahvilaatikon ulos).

Anonyymi, vanhaa sanontaa mukaillakseni: kun oikein kunnolla menstruloidaan niin siinon KUUKUPIT vain tiellä. Meinaa että niin isoa KUUKUPPIA en saa tungettua itseeni etteikö sitä tarvitsisi lappaa tyhjäksi koko ajan. (Tämän halusitte varmaan tietää? Olen kotoisin Katan naapurista Groteskiasta. Groteskian kansallislaulu menee näin että... jaa, olkoon nyt tämän kerran.) Universumi on sikäli reilu, että ilmeisesti korvaukseksi tästä en juurikaan kärsi kuukautiskivuista, mutta kuulemma niihinkin saa apua gynekologilta – kannattaa kysyä, lalalaa!

Kata, näin juuri. Turpeesta vanutetut pyllynpyyhkimälaput on kuluneet riekaleiksi ja... eiku joo. Terkkuja kaikille!

kukkis kirjoitti...

Oi ihana Ohari! Mahtavaa, että vihdoin joku uskalsi lausua ääneen tuon kuukuppien puutteen! Mutta sähän oletkin aina oikeassa kaikissa asioissa, olisi pitänyt kuunnella sua jo monta vuotta sitten :)

Poijat kansan urhokkaan, ja tytöt kans! (Meniskö se noin?)

Helen kirjoitti...

Sitä vaan että kuukuppi rules ok täälläkin. Pesupähkinöihin en ole vielä sekaantunut, mutta huuhteluaineita en enää käytä, vaan laitan siihen lokeroon pari tippaa jotain eteeristä öljyä JOITA MUUTEN MYYDÄÄN AIVAN LIIAN PIENISSÄ PULLOISSA! Ovat aina loppu silloin kun tarve on suurin (=jollekin tullut vahinko housuun, ja huom! ei sille kuukupin käyttäjälle)!!

Ohari kirjoitti...

Oi ihana Kukkis, tuo nyt oli vain semmoinen henkilökohtainen huomio, josta ei kannata sen isompia yleistyksiä rakennella. Kuten yleensäkin laukomani "totuudet" :-)

Helen, hienoa että toimii :-) Huuhteluaineisiin en ole seonnut koskaan minäkään. Enkä sekoa. (Ja sen kyllä huomaa.)

Obeesia kirjoitti...

Elämä on opettanut, että jos hankkii laitteet lähes samoihin aikoihin (muuton, remontin tms. yhteydessä), ne myöhemmin myös hajoavat yhtaikaa tai ainakin lyhyin väliajoin. Josta seuraa, että joutuu taas hankkimaan monta vehjettä samaan aikaan.

Toinen huomio: kodinkoneet kestävät entistä vähemmän aikaa.Tuskin enää saan mistään sellaista astianpesukonetta, jollainen minulla oli ennen tätä nykyistä. Se nimittäin hajosi vasta 24-vuotiaana.

Ohari kirjoitti...

Obeesia, pohdin tuota ensimmäistä teoriaasi myös yhtenä hyvänä ja järjellisenä selityksenä mutta hylkäsin sen, sillä talouteni kodinkoneet ovat hyvin eri ikäisiä (mikro 16 vuotta, imuri 4 vuotta) – paitsi tietenkin tämän uusintakierroksen jälkeen – ja tyydyin sitten vaan tuohon Oharin vakioon.

Toisen teoriasi sen sijaan allekirjoitan täysin. Kodinkone on nykyään auttamattoman vanha 5-vuotiaana, eikä edes uudehkoa konetta kannata korjata, sepä vasta närästää.