tiistai 22. tammikuuta 2008

Melkein venkoilematon mielipide Yleisradion rahoituksesta

Aamulehti uutisoi sunnuntaina 20.1.2008, että moni Yleisradion hallintoneuvoston jäsenistä on valmis hyväksymään yhtiön rahoituksen mainostuloilla. Sainko siitä akuankkaraivarit? No sainpa tietenkin.

* * *

Piti kuvailla, millaista ruohonjuuritasolla on, kun mainoksilla rahoitetaan uutisointia. Piti arvioida, miten edes Ylen kaltainen jättiläinen sellaisesta voisi selviytyä menettämättä itsenäisyyttään. Piti pohtia Ylen merkitystä yleisesti ja itselleni. Piti hehkuttaa mummulassa vietettyjä kesäisiä iltapäiviä, joihin kreivi Carl-Erik Creutzin ääni toi turvallisuutta. Piti olla liikoja liikuttumatta. Piti pyydellä anteeksi sentimentaalisuutta, mutta piti kuitenkin myöntää, että Yle on instituutiona minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä – ja että pidän sen harjoittamaa toimintaa tärkeänä, ei vaan välttämättömänä yleisestikin.

Nyt on kuitenkin sen verran työhoppu, että skippaan koko pitkän jaarituksen luottaen mielikuvitukseenne ja menen suoraan asiaan:

Mielestäni Yleisradio tulisi rahoittaa suoraan valtion budjetista. Yleisradion taloutta ja toimintaa valvomaan sekä budjettineuvotteluihin osaa ottamaan tulisi asettaa Julkisen sanan neuvoston tapainen asiantuntijaryhmä (journalisteja, juristeja, ekonomeja, opetusalan ihmisiä, tavallisia pulliaisia ja luonnollisesti Kari Lehtola). Ministereitä ei ole hyvä sotkea tiedottamiseen*.

Mainosrahoitusta ei tule edes harkita, kun pohditaan Ylen tulevaisuutta. Sen sijaan esimerkiksi: Kiskokaa enemmän veroja. Ostakaa vähemmän rynnäkkökonetuliasepistooleja. Antakaa vähemmän maataloustukea Nalle Wahlroosille. Sammuttakaa puolet moottoriteiden valoista, verottakaa kirkkoa kuten mitä tahansa muutakin yritystä... konstit on moninaiset.

Yle on säilytettävä yleisenä radiona. Sitä ei saa myydä eikä antaa markkinoiden johdettavaksi.

* * *

*) Anteeksi vaan, hyvät ministerit, mutta ette kuitenkaan malta pitää näppejänne erossa uutisoinnista ja ohjelmatarjonnasta, vaikka juuri teidän pitäisi.

5 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Aplodeja! Suosionosoituksia! Kiitoksia! Juuri tuon minäkin olisin halunnut sanoa! Ja sit vielä: tismalleen, syleillään!

terv. täällä ulkomailla on Ylen ikävä.

/mek kirjoitti...

Viime laskuni mukaan Suomessa on eduskuntavaaleissa ehdolla 27 maaseudunpuoluetta eri nimilla joten ainakaan tuo maataloustuki ei kylla vahene. Ennen vaikka lahetetaan Ylen aikamerkki savumerkkeina.

Saara kirjoitti...

Näin se on, Ohari. Vaikka kyllähän nää meitsien mielipiteet tässä taitavat jäädä businessin jalkoihin.

Yleä morkataan aika rajusti, paljonkaan ajattelematta sen osuutta vähemmistöille tuotetuista ohjelmista, joita kukaan ei sitten koskaan enää tuota. Tietysti moni voi kysyä miksi helvetissä vähemmistöille pitäisikään mitään ohjelmia tuottaa, mutta kun pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen demokratia tässäkin suhteessa. Kun kaikki eivät sitä amerikkalaista soopaakaan tuutin täydeltä kestä. Tosin on Ylekin alkanut kosiskella vastaavalla tuuballa lupamaksujen maksajia, jotteivät ihan käy Jungnerin kimppuun.

Ja entäpä sitten niin, millaiset representaatiot mahtavat olla mainosrahalla maksetuissa uutisissa, dokumenteissa, tutkivan journalismin tuotoksissa... Huhhuh. Kyllähän ne toimittajat aina sanovat, ettei mikään mihinkään vaikuta. Vaan kukapa sitä kuitenkaan ruokkivaa kättä sitten alkaa purra. Vaikea kuvitella.

Mutta jooh, Ylen rahapula on krooninen ja Tanskassahan paikallisen yleisradion toiminta on mainoksilla ylläpidettyä. En tiijä miten on toiminut.

kukkis kirjoitti...

Loistavaa! Just näin!

Ohari kirjoitti...

Tuuli, Kukkis, shyleillään!

/mek, tuet nyt ovat aina vähän beballaan, minkäs sille tekee, mutta kai niissäkin nyt hyä ihime jotain harkintaa voisi käyttää. Nalle! Wahlroos! Maataloustuki! Jessus! Ja muut pyhät!

Saara, meitsien pitää pitää äläkkää nyt, ennen kuin on myöhäistä. Mulla menee hermo, jos Yleltä menee itsenäisyys. Ja tämä *on* uhkaus, hyy!

Pitänee vielä sanoa, etten pidä mainontaa minään isona pahana peikkona. Sillä on paikkansa (mutta se paikka ei ole Ylellä). Esimerkiksi sanomalehdissä se toimii kohtalaisen ok, ja ne asiat joista sanomalehti ei voi mainonnan vuoksi puhua, tiedottuvat sitten tavallisesti yleis- eli puskaradion kautta. Toimittajien syyllistäminen tuosta on a) turhaa ja b) typerää, sillä aina joutuu laulamaan sen lauluja kenen leipää syö ja etenkin periferiassa valinnanmahdollisuudet ovat kyllä kovin heikot.

Minä olen seurannut tuota ihan läheltä, viereisestä huoneesta. Lievimmillään se voi olla: "Jos teette jutun meidän avajaisista, me laitetaan ilmoitus lehteen", äärimmillään Jotain Ihan Muuta [TM]. Tuommoiseen ei saa altistaa Yleä.

Olisi tietysti naiivia väittää, että uutistoiminta koskaan voisi olla täysin objektiivista, taloudesta ja poliittisista kytköksistä vapaata, mutta hittolainen, pitääkö kansallinen tiedotusjärjestelmä ehdon tahdoin ängetä siihen tilaan, että jo oletuksena on sanoman olevan sponsorin sanomaa? EI! PRKL!

Ja juu-u, ihmisiä näyttää Yle kiinnostavan kovin vähän, paitsi milloin sitä pitää sättiä. Toivottavasti ei kuitenkaan jouduta siihen, että sen arvo arvataan vasta, kun on myöhäistä.