torstai 27. maaliskuuta 2008

Elämme mielenkiintoisia oi niitä aikoja

Kun ajoin Bilteman pihaan, aurinko paistoi kuin hullu. (En tosin tiedä, kuinka hullut paistavat. Varmaan niin kuin muutkin: tavallisesti jossain keittoastiassa, mieluiten pikalevyllä ja yleensä kypsäksi asti, etenkin sianlihan koska siinä on se, se bakteeri tai jokin... ai niin. Asiaan.) Kävelin sisään, morjestin tuttua, kysyin myyjältä, missä heillä on tulppa-avaimet, hain sopivaksi katsomani avaimen hyllystä ja maksoin. Toimitus kesti noin 46 sekuntia. Kun astuin liikkeestä ulos, satoi kuin aika paljon. Kun pääsin kotipihaan noin 24 minuutin päästä, aurinko paistoi taas kuin hullu (ks. ed.) Kun havahduin 1,37 tunnin päästä viltin alta – ja älkää kysykö miten sinne päädyin, hupsista vaan – lunta satoi taas kuin aika paljon. Nyt juuri ei sada, ja kohta varmaan taas paistaa. Kyllä maailma on ihmeellinen.

Kannan säästä täyden vastuun; minun vikanihan se on. Koska minulla on Nisuun uudet tulpat, tulpanjohdot, virranjakajan kansi ja hieno uutuuttaan kiiltelevä tulppa-avain, mutta en saa aikaiseksi konepellin avaamista, ilmankosteus pysyttelee vakaassa 347 prosentissa. Autoa joutuu sahaamaan käyntiin painavan märän ilmamassan alla ja kun se lopulta käy, käy se miten sattuu. Tiedän, että heti kun osat on vaihdettu, aurinko alkaa paistaa, kukat kukkia ja linnut laulaa – ja Nisu käydä kehrätä kuin kastraattikissa, mitä se tekisi muutenkin, jos sää olisi valmiiksi kaunis. (Nyt sataa.) Tätä kutsutaan myös Oharin vakioksi, ja se toimii ihan samalla epäkeskoperiaatteella kuin sateenvarjon mukana kantaminen. Vai kuinka usein teillä muka on ollut sateenvarjo mukana silloin, kun sataa? No nii-in!

Kevät ei koskaan petä siinä, että se pettää aina. Kevät saa minut vuosi toisensa jälkeen yhtä happamaksi kuin pihlajamarjat. Voisin tietysti oloani kohentaakseni syödä hyvin, ulkoilla raittiissa ilmassa ja levätä riittävästi, mutta en viitsi. Marisen mieluummin, tulee vähemmän hiki. Maksimoidakseni kurjuuden tartun nyt viimein ja jälleen kerran Yleisradion historiaan. Aion tenttiä kirjan toukokuussa, tuli mitä tuli.

Joka vuosihan muistaakseni on toukokuu siitäkin huolimatta, että kevät olisikin peruttu. Ja joka vuosihan se joka tapauksessa perutaan muutamaan kertaan, ei vaiska.

15 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Teoriasi on pätevä, mutta sivulauseena siinä on vielä, että jos sateella sattuisikin olemaan varjo mukana niin sen unohtaa metroon.

Täällä kirsikankukat kukkii. TAAS! Kun just mielestäni viime viikolla. Kuka jumlauta varasti multa koko vuoden?

Anonyymi kirjoitti...

Uhh, Yleisradion historia on aika heviä kamaa. Onnistuin kerran reputtamaan tentin kyseisestä opuksesta, kun en vaan jak-sa-nut edes kannatella kirjaa, saati sitten keskittyä sen sisältöön. Toisella kerralla sisulla pusersin tentin läpi. Tsemppiä!

-bella

Tiina kirjoitti...

Oharin vakio. :D

--KATA-- kirjoitti...

Täällä kirsikankukat ovat kohta (TAAS) jo kuolleet, koska nyt niitten päällä onkin lunta! Ei tästä ota selkoa.
Ja toisekseen, mulla on AINA sateenvarjo mukana.

Äippyleitä YLE:n historiaan!

annareetta kirjoitti...

mulla ei ole ikinä sateenvarjoa mukana, koska (seuraavaksi nolo paljastus) en osaa käyttää sellaista :( tai siis saanhan mä sen auki ja jotenkin tuohon pään yläpuolelle nostettua siinä missä muutkin taliaivot, mutta silti lopputulos on aina märkä kuin kyläkaivo, ja kyläkaivo on aika märkä.

annareetan vakio that is?

mut kiva, kun sulla on jotain tollaisia autotarvikkeita. olispa kiva ostaa jotain tollaista teknistä tilpehööriä, kun se saa kaiken aina näyttämään jotenkin niin paljon pätevämmältä.

murska kirjoitti...

Tänään tepastellessani kauppaan ulkona satoi hulluna lunta JA paistoi hullusti aurinkoa. Samanaikaisesti. Koita tässä nyt päätellä vuodenaika sitten nii. Hullua touhua.

Ohari kirjoitti...

/mek. Niin. Kirsikankukat, Nisu, hmm, Nippon, salaliitto, tai sitten veitsi ja haava. Tai sitten suola ja haava! Mun mielestä just oli joulu ja taas kohta on joulu. Aina on synkkää ja ikävää, hip hei.

Bella, mitä ne kyseli siitä? Oon sivulla ~120 ja tähän mennessä juoni on käsitellyt lähinnä sitä, että jätkät suunnitteli jotain, minkä ne hylkäsi sitten kumminkin eikun ei hylännytkään vaan lykkäsi eikun hylkäsi sittenkin. Sekä Yleisradion touhu että minun Yleisradion historian lukemiseni muistuttaa jotenkin kovasti kevättä.

Tiina, no nii-in! Perskule.

Kata, tui tui! Selälle kanssa.

Annareetta, that is. Minen millään tahtois murskata sun pätevältänäyttämisteoriaa, mutta valitettavasti on pakko. Nainen tulpanavaimen kans saa välittömän tiedäksää-tyttö-kulta-edes-mikä-toi-on-ja-mihin-se-työnnetään-reaktion aikaiseksi useimmiten ja useimmissa miehissä ja useimmiten tekee mieli silloin työntää se^^AhhahhaHHaaa^poistua paikalta parkuen. Epistä that is, tietenkin, mutta luonnonlaki siinä kuin keskipakovoima tai joku.

Murska, ja sulla oli tennarit jalassa vielä! Kävin kurkkaamassa blogiasi (menkää oitis muutkin!) ja ilahduin oudosti tiedosta, että jonkin muunkin nilkat väsyy, vaikka en tietenkään ilahtunut, että sulla kipuun asti. Mulla ne vain nukahtelee ja voi veljet että se tuntuu jännältä. Samoin kuin se, kun sääret pyörtyy.

Sateenvarjoista yleisesti: ne ovat esineinä suloisia pikku narttuja. Unohtuvat ties minne ja milloin eivät unohdu, temppuilevat ainakin. Ja torjuvat tehokkaasti sadetta, minkä vuoksi kannattaa yrittää pysyä niiden kanssa väleissä.

Varapygmi kirjoitti...

Saanko kertoa yhden hullun tavan paistaa. Nimittäin kalapuikkoja pannulla, nimittäin paarista tultua.
Jos kotia jaksaa kävellä suoraan, käymättä nakkarin kautta, tietäähän sen, että on näljä. Alkuinnon jälkeen vaan iskee myös väsy.
Ei ou kiva herätä palohälyttimen huutoon ja sankkaan savuun. Eikä niistä litteiden lakupötköjen näköisistä neegerkaloista edes lähde se näljä.
Kokeiluistani on aikaa, mutta pitäisin universaalina totuutena, että näillä keinoilla tulos ei ole paras.

Ohari kirjoitti...

Jumaliste Pygmi! Varovasti fisujen kanssa nukkuessa, muista nyvvaikka Luca Brasia! Ei käynyt hyvin hyvin sille.

Tästä voidaan kuitenkin vetää Varapygmin kalapuikkovakio, että sikäli universumi hyötyi tuostakin kokeilusta.

ulkopuolinen kirjoitti...

"Kevät saa minut vuosi toisensa jälkeen yhtä happamaksi kuin pihlajamarjat. Voisin tietysti oloani kohentaakseni syödä hyvin, ulkoilla raittiissa ilmassa ja levätä riittävästi, mutta en viitsi. Marisen mieluummin, tulee vähemmän hiki."

Ah, sukulaissielu :D

Ohari kirjoitti...

Ulkopuolinen, ah, yläviis ja eiku umpihankeen! (Ja äkkiä. Taas paistaa ihan hulluna.)

Anonyymi kirjoitti...

Termos! Soitin Biltemalle. Lupasivat ottaa kevään valikoimaansa. Ensi vuonna jokainen saa haluamansalaisen (..mikä sana vai onko se sana) kevään."Hyvää laatua halvalla? Kyllä, näin on" "Bilteman uusi kevätkuvasto ilmestynyt" ..Yks tulpanavain ja kivakevät kiitos.

-kopsi :-)

Ohari kirjoitti...

Kopsi, tshihi, Biltemassa on kyllä ihan kaikkee. Tunsitko tänään teletappisia värähdyksiä muuten? Liikuskelin naapurustossa pikaisesti ja ohimennen :-)

kukkis kirjoitti...

Kevättä vois joku vähän käsitellä tulppa-avaimella (mikä se sitten onkaan, toivottavasti kuitenkin painava).

Sateenvarjon mukana kantaminen toimii aina, ja siksi en koskaan kannakaan sitä mukana. Ensinnäkään siitä ei ole mitään hyötyä, koska kun täällä satamakaupungissa sataa, aina myös tuulee. Toiseksi luonto tykkää sateesta. Agendani on maailman pelastaminen. Jos sen teen, saanhan olla lukematta YLEn historiaa, saanhan?

Ohari kirjoitti...

Kukkis, lupa myönnetty. Itseasiassa myönnän täten kaikille, joiden ei varsinaisesti ole pakko, luvan olla lukematta YLEn historiaa. Oikeastaan sen voisi samantien laittaa reseptitavaraksi, sillä se on väärinkäytettynä tosi vaarallinen, painava ja äärimmäisen unettava.