perjantai 7. maaliskuuta 2008

IDOOTTI!

Kävin tänään humanististen tieteiden tiedekunnan kansliassa kuulemassa, että hakemukseni pääaineen vaihtamiseksi on neljä päivää myöhässä, eikä asialle nyt voi voi sentään ja valitettavasti mahda enää yhtään mitään.

En osannut päättää, pyörtyisinkö vai purskahtaisinko hillittömään itkuun, niinpä hortoilin tympeässä, kuvottavassa hiljaisuudessa autolle ja karautin kotiin. Harmittaa niin paljon, että on paras kieputella itse tiukasti jeesusteipin sisään kuin muinoinen marsu* ikään, jotta en räjähdä aivan atomeiksi.

Kuinka kukaan, kukaan, voi olla niin ei vaan näin tyhmä, ettei tarkista, tuplatarkista, triplatarkista, kiljoonatarkista tuollaista asiaa vaan luottaa muistikuvaansa, joskin kirkkaaseen, siitä, että anomuksen viimeinen sisäänjättöpäivä on maaliskuun lopussa?

Olin asennoitunut niin, että ensi vuonna olen humanististen tieteiden kandidaatti, ja sen ajatuksen muuttaminen on vaikeaa. Nytpä sitten paininen koko kukkean kevään itseni kanssa, vaihtaako pääaine pääsykokeiden kautta ja sillä tavalla tärvellä jonkun toisen opiskelupaikka ja yliopiston vähäiset varat vai tehdäkö surutta niin kuin moni muukin ja kakkat nakata moisista.

Molskilla on odotettavissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mahdollisesti myös saksalaista iskelmähumppaa – ja lujaa.

* * *

Otsikko on teinin lanseeraama solvaus, joka kuvaa oivallisesti solvaajan omaa kelpoisuutta arvioida solvattavan järjellistä kapasiteettia.

Inhoan lanseerata-sanaa, inhoan. Mikä olisi parempi?

* * *

*) Jos et jo ole törmännyt tähän internet-legendaan, en suosittele sen esiin kaivamista, on se sillä tavalla äklöisä. Jos olet, voi sentään ja pahoittelut ikävien mielikuvien tunkemisesta päähän.

18 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Pyrokraatia iskee eli silloin vastakeinojenkin on oltava rankkoja: Ei muuta kuin pääsykokeisiin ja niitten jälkeen opinto-ohjaajalle tahi vastaavalle joka sitten huomaa saman eli sen että viet jonkun toisen paikan ja vaihtaa pääaineen sujuvasti...

Ainakin itse vaihdoin aikoinaan tällä tavoin yliopistoa kun ei muuten millään meinannut onnistua. Ja perustelin itselleni sen niin, että jos joku saa valinnassa minua vähemmän pisteitä niin ei se sitä opiskelupaikkaa edes ansaitse...

Mikko kirjoitti...

Vähän kuin oma painajaiseni toteutuneena... Näin opiskeluni alkuaikoina silloin tällöin unia, joissa olin unohtanut ilmoittautua johonkin tärkeään tenttiin tai muuhun tilaisuuteen ja menetin sitten tietysti kokonaan opintoviikkoni ja seuraavan vuoden opintotukeni. Kahden tai neljän markan saldo tilillä taisi olla pahaksi mielenrauhalle.

Otan osaa!

Lilith kirjoitti...

Lanseerata. Sen voisi korvata vaikka sanalla "brändäämä". Se on niin ärsyttävä että on lähes hoettava.

Tarinasta tuli mieleen oman inssityöni häviäminen. Puoli vuotta sai sujuvasti tolkottaa ihmisille jotka opiskelun sujumisesta kysyivät, että inssityötä tässä kuule.
Ja sitten se hävisi ohjaajan kera kuin tuhka tuuleen!
(Inssityöni oli siis niin mielenkiintoinen että ohjaaja karkasi sen kanssa Sveitsin kautta Bahamalle. Hmm. Jännittävä käänne mutta valitettavan epätosi. Bahamaosuus siis).

No joka tapauksessa. Siinä oli sellaista legendaarista matto alta-fiilistä. Järjestyi se asia sitten myöhemmin mutta epätoivo ei ihan heti hellittänyt. Eikä tarvikaan! Epätoivossa pitää saada velloa riisin tullen. Polvilleen pitää heittäytyä ja huutaa että kaik on mänt, kaik! Koska se ihan oikeasti helpottaa. Sitten voi housunpolvet pussilla, tupakan ja punaviinin voimin miettiä että miten ratkaisisi.

Ohari kirjoitti...

/mek, onhan se tietysti noinkin noin. Kurjinta tässä on se, että tämä oli ihan ikioma mokani, jota ilman kaikki olisi sujunut kuin tanssi ja josta olen itselle ihan luokattoman vihainen, raivoisa suorastaan. Niin raivoisa, että purisin itseä, jos se ei sattuisi hitosti.

Mikko, näin juuri! Tuollaisia painajaisia on myös minulla jatkuvasti, ja nyt tuntuukin siltä, että jos vain hetkeksikin tarkkaavaisuus herpaantuu, hommat tosiaan menee ihan päin [Oharin sensurointiosasto puuttui tähän]. Kiitos osanotosta, lämmittää.

Lilith! Senkin! Olin ensin pyörtyä kauhusta inssitarinasi vuoksi ja sitten jouduin vielä pahempaan vaaraan: olin kuolla nauruun tuon epätoivokuvailusi kanssa. Bloggaus vaarantaa totisuutesi vakavasti! Herrajesta joo ja *snort*, taidankin toimia juuri näin. Punkkua! Tupakkaa! Päihteitä! Mies! Laulua! Ei, ei laulua vaan mietintää! No, ensin laulua ja sitten mietintää! Tai toisinpäin! Huutomerkki!

Hyvät ihmiset, olette onnistuneesti pilanneet huonon tuuleni. Hyi teitä.

/mek kirjoitti...

Ohari: mutta ajatteli nyt, ihan ikioma moka! Ei kukaan auttanut ja silti sait sen aikaan! Nykyisten ryhmätöiden aikaan tuollainen on ihan sankariteko! Mutta ei mieslaulua!

Lilith: ruuan kanssa ei saa leikkiä!

(Hitto kun mun näppiksessä on tänään noita huutomerkkejä!)

Varapygmi kirjoitti...

Anlaki. Yliopisto on mullen läpikotaisen ahdistava paikka, paitsi jos saa olla vain huoltomiehenä.

En lanseeraisi tätä ihan synonyymina, mutta käykö toisin paikoin korvikkeeksi 'markkinoida'? Silloin kun ei käy, pelkkä 'esitellä' voi viedä ainakin puolitiehen.

Ohari kirjoitti...

Pygmi, tosi hyviä ehdotuksia sekä molemmat että, ja varmasti toimivat siinä kuin lans^GRÄÄHK^ Haluan ehkä huoltomieheksi kanssa. Paljonkohan siitä saisi opintopisteitä ja mihin ne kaikki sijoittaisi?

Lilithin brändäämä on muuten myös mainio, siinä mennään jo ärsyttävyyden toiselle puolelle, ja pitkälle.

Zepander kirjoitti...

Tässä maassa saa lain mukaan käydä yliopistossa kuuntelemassa mitä vaan luentoa. Lisäksi sulla on opinto-oikeus utaan, eli sä voit suorittaa siellä ihan oikeasti opintoja, opintopisteitä. Aika harvaa opettajaa kiinnostaa, onko luennolla tai harkoissa 30 vai 31 ihmistä. Eli sekaan vaan.

Vois tieteysti yrittää silleen, että sen sun toive-pääaineen laittais nyt ihan virallisesti sivuaineeksi. Vai onko se jo? Kuitenkin, saahan niitä opintoviikkoja siirrellä miten lystää, kun vaan sopii laitosten ja opinto-ohjaajan kanssa. Jokainen ov/op joka ei ole kiinnitettyna jo johonkin tutkintoon, on vapaa käytettäväksi toiseen tutkintoon. Kyse on vaan siitä, miten teidän laitosten ihmiset hoitaa asiat. Korvaavuudet jne. mikä termi tässä nyt onkin kohdallaan.

Sitäpaittee aika hanurista ettei muka 4 pv myöhästymistä voi painaa villaisella. Meiltä ei valmistuisi ikinä ketään jos me ei koko ajan joustettais sojona joka suuntaan. Mitä siinä teidän neljässä päivässä muka ehti tapahtua, ne hakemukset varmaan laminoitiin ja lähetettiin maata kiertävälle radalle? Tuskin, siellä ne pinossa makaa edelleen. Mä tiedän.

Ohari kirjoitti...

Zepa, en tiedä, mikä on virallinen sivuaine - käsittääkseni kaikki sivuaineet ovat ihan yhtä virallisia. Joka tapauksessa seminaariin voi osallistua ja kanditutkielman tehdä vain pääaineopiskelija.

Selitys joustamattomuudelle oli se, että "Mitäs me sitten muille myöhästyjille sanotaan? Jos vaikka maanantaina tulee joku hakemuksen kanssa, niin menee kamalan hankalaksi." Juu, tietysti. Paljonkohan myöhästyjiä vuosittain on; kuinka isosta ongelmasta on kyse? Kymmeniä? Satoja? Tuhansia?

Odotin htdk:n dekaanilta kahta opintopistettä neljä kuukautta, että sikäli olen vähän ärtynyt, kieltämättä. Mutta maailmanloppuhan tämä ei ole, VAIKKA KAIK ONKII MÄNT, KAIK!

Varapygmi kirjoitti...

Joo, huoltomiehiksi meemmä! Mun erikoisaloja on ollut noin kolme: ikkunanpesu, lampunvaihto ja muuttourakat, esimerkiksi lehtivaraston pakkaaminen lavoille, kuskaaminen kellarista tilapäisvarastoon ja vuoden päästä takaisin hyllyihin asti.

En tiedä mikä oli pääaine tai paljonko kertyi ovaarioita, kuten leikillisesti kutsun niitä ov-touhuja.

Tänään on niin paska keli, että joutuu ehkä hakeutumaan illalla paariin. Jos saa ensin tehtyä älyttömän määrän töitä.

Ohari kirjoitti...

Pygmi, joo! Mää tykkään ikkunanpesusta, osaan vaihdella lamppuja, lisäksi oon kätevä availemaan viemäreitä ja säätämään kaikkea muutakin enkä pelkää korkeita paikkoja. Että ihan kävisin huoltomiehestä (no joo, universaali huoltomieheys räjähti juuri jossain kumeaan hohotukseen). Jos siitä mitä opintopisteitä tienaisi, niin niistähän voisi askarrella jotain kivaa esim. pujottelemalla sievään nauhaan tai maalaamalla ne keltaisiksi ja asettelemalla vaikka raidruohoon. Ovaarioista en niinkään välitä, että jos niitä pukkaa, saat pitää kaikki.

Nyt on tosiaan ihanteellinen sää istuskella savuisan pubin nurkassa siemailemassa tummahkoa olutta ja täyttelemässä laiskahkosti ristikkoa väärin. Jos huomenna ei olisi vielä tämänpäiväistäkin isompi työrupeama, saattaisin jopa ängetä seuraan. Nyt voit kyllä huokaista helpotuksesta. (Hitto.) (Eikä pubeissa ole enää edes savuista, mikä on helvetin väärin.) (Savuton pubi on kuin rasvaton juusto.)

/mek kirjoitti...

Tuo lilithin lanseeraama (no taas!) huudahdus on kylla ihan maailman parhautta. Kokeilin tanaan kun ei mopo suostunut kaymaan puskematta bensoja kengille. Heti helpotti.

Vaikka kylla vitutus on silti mahtava voima, silla pelkastaan sen ja harjanvarren avulla taisin korjata moponkin. Saatto naapurit kylla vahan ihmetella kun ukko hakkaa harjalla niin etta mopo heiluu. Tarkeinta on etta pelkaavat.

--KATA-- kirjoitti...

Voi ei! Kävin lattiaraossa häpeämässä sun puolesta. Palasin taas tänne maanpinnalle, ei enää hävetytä, kevät tulee ja ehkä tämä on merkki siitä, että asioitten piti just nyt mennä näin...voisko ehkä olla näin?
Saksalaista iskelmähumppaa...? Meinaako tää sitä, että olet tulossa tänne?! Voitaisiin humpata huolettomina Huldina jee jee!

Lilith kirjoitti...

Jee, hokemasta on siis muillekin apua!
Savuttomat pubit on kamalia. Se on ihan karseaa istua oluella, lukea lehteä tai täytellä ristikkoa, kerätä romunsa ja mennä ULOS tupakalle.

/mek, riisillä saa aina leikkiä! Mutta vain jos siitä pystyy jättämään koon pois.

Ohari kirjoitti...

/mek, ihan älyttömän kätevä parkaisu on tuo! Siinä on maagista voimaa ja siksi toimii se varmaan joka kulttuurissa.

Kata, uskomme kohtaloon, koska sitä on helpompi syyttää kuin ihanaa itseä. Tosiaan! Saksalaista humppaahan kuulisi siellä teillä kaikkein kätevimmin, eikä välttämättä varmaankaan tarvitsisi edes painia. Ooh, hmm, jne!

Lilith, hyvä hokema on se ja jää varmasti elämään. Savuttomat pubit voisi seuraavaksi kieltää lailla. Tai ehkä sitä ennen voisi kieltää lailla kuljettelemasta koiranpentuja yleisillä paikoilla ja täten altistamalla viattomia kansalaisia kaikenmaailman söpöelukoille.

(Eilen oli koiranpentu kaupan edessä. Voi herrajjesta ja oli järki lähteä päästä, oli se niin nätti ja suloinen ja ponteva pikku vintiö.)

Otetaanko vielä kerran yhteen ääneen:
KAIK ON MÄNT, KAIK!

Zepander kirjoitti...

Kaik on mänttejä kai, siellä teidän laitoksella. Oikea proseduurihan on sanoo alahuuli pitkällä (konttoritäti sanoo siis, oma alahuulio pitkällä) "no, mää nyt hoidan sulle tään, MUTTA IKINÄ ET PERKELE SANO KELLEEN ETTÄ SAIT ARMOJA TAI MUUTEN!" jolloin opiskelija poistuu pelosta ja kiitollisuudesta hikoilleen jne. Eikä uskalla puhuu kellekään mitään moneen päivään, ja sittenkin valikoi kovasti mitä sanoo.

Vitsi ne on tyh-mii... Opiskelijoista voi saada NIIN paljon hupia!

Ohari kirjoitti...

Zepa, noin minäkin olisin toiminut ihan miettimättä. Laitoksessa ei kuitenkaan ole moittimista: tiedekunnan kansliassa tämmöistä voi näköjään tapahtua, mutta laitoksilla (niillä joissa olen asioitani hoideskellut) on aina löytynyt joustoa ja hyvää tahtoa. Eikä laitoksilla ole tietääkseni mitään sanomista pääaineen vaihtoon, siitä päättää tiedekunnan dekaani.

Noh, mutta olen päässyt onnellisesti asian yli ja pitkälle sittenkin :-)

Anonyymi kirjoitti...

Mä täällä lipastolla kamppailen joka ikinen vuosi sen kanssa, että opiskelijat ei tule pääsykokeeseen ajallaan vaan esim päivän, kahden päivän tai viikon päästä mitä ihmeellisimpien selitysten kanssa. Usein selitykset ovat aivan tuulesta temmattuja, mutta joskus myös todella hyviä. Kokemuksen kautta olen kuitenkin oppinut, etten enää IKINÄ sääli ja anna uutta mahdollisuutta, koska sitten tulee AINA joku toinen parin päivän päästä ja mitäs sille sitten sanot?!? Että juu tänne vaan? Entäpä sitten sitä seuraavalle, joka kuulee kaverin kaverilta (koska ne AINA kuulee sen jostain) että ei sinne kokeeseen tartte just sinä päivänä mennä?

Kaikkein eniten epäreilua säännöistä joustaminen on niitä opiskelijoita kohtaan, jotka todella näkevät vaivaa, siirtävät menojaan ja matkojaan, menettävät työtulojaan ja hoitavat asiansa niin, että ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos sitten joku muu saakin ihan vaan oman huolimattomuutensa tai (ja tämä on muuten
todella yleistä) lomamatkan takia deadlinen anteeksi, niin se ei totisesti ole reilua.

On tietysti niin, että joskus voi joustaa ja pitää joustaa, ja teen sitä päivittäin, mutta isoista deadlineista ei pidä.

Virkaa ei voi saada, jos jättää hakemuksen myöhässä eikä ylioppilaaksikaan pääse jos myöhästyy liikaa pakollisesta kokeesta, eikä se ole byrokraattien vika. Enkä minä sitäpaitsi ole edes byrokraatti! Nih!

Harmi silti, ettet saanut kanslistia heltymään! :-)