maanantai 10. maaliskuuta 2008

Paniv vähär ruakaa

Ohjeet:
– silppua sipuli ja inkivääri
– laita pannuun öljyä ja mustapippuria kuumenemaan
– heitä sipuli ja inkivääri öljyyn, suolaa perään
– kuori ja paloittele porkkanat
– nakkaa porkkanat kattilaan ja perään vähän vettä (vähän!)
– hetken päästä heitä sinne vielä valkosipulia ja kermajäljitelmää
– hauduta kypsäksi

Toteutus:
Inkiväärin kuoriminel lusikalla on kyllä aika kiva keksintö – jaa mutta mää laitankin nyt ton öljyn jo kuumiaan, niin on sitten kuumaa, kun tää ov valmis. Onpas inkiväärissä kuori tiukalla! Aah, ihana haisu [tarmokasta nuuhkintaa]. Kauheen tikkusta tää kyllä on, veistäkin saa oikein kunnolla heilauttaa ennenkun katkeaa. No, ei kai se niin tarkkaa oo. Ja sitten sipuli. Eikun ton inkiväärin saakin jo heittää öljyyn. HUU! Sehän kuumaa oli! Äkkiä sipuli, äkkiäää... Miten tää kuori on tämmöinen hiton nahka. IRTOA NY HELVETISSÄ! Enkä kerää nyn noita lenteleviä sipuleita, täällä nääkkäm mitään kuv vesi lentää silmistä. Eikun kattilaan vaan sipulitkin. Oho. Kuuluikohan ton inkiväärin ruskistua? No, sama se. Ja sittem porkkanat. Näissä on ituja! Hihii! Ihan kun oransseja hattivatteja! Söpöjä! Jos vaikka neljä kuoris. Jaa, mutta nys saa laittaa riisiveden kiehuun. Mikähän siinä on, että porkkanan kuoret lentelee ihan ittekseen ties minne? Kauhee sihinä tua kattilassa. Kuuluikohan ton sipulinkin ruskistua? Onpa järjettömän kovia porkkanoita! NYT SITTEN PALASIKSI TÄSSÄ OO KOKO PÄIVÄÄ AIKAA ja kolme saa kyllä riittää.

Trallalaa, nyt on kaikki kattilassa. Riisivesikin kiehuu, eikun nakkaan häneen jyvät. Onpas hella tänään nopee, hitto, hyvä ettei silmille tullu noikin. Jos kävis tässä välissä vaikka kurkkaamassa työmeilit. Jaa, katos, tanskalaiset o heränny viimein. Hyvät hajut tulee keittiöstä, vaikka vähän kyllä arveluttaa ne ruskistuneet inkiväärit. Ei kai ne oo ollu ruskeita kun Toi ol laittanur ruokaa? Em muista ainakaan. Enempi semmosta vaaleen kellertävää ruokaa toi porkkanahyvä ov vissiin ollu. Kai.

ÄH! Se vesi! Ja vaav vähä. NO ei ny noiv vähä, otetaas oikeen isompi mitta. Oho. No kyllä se haihtuu varmaan. Valkosipuli pitäis kai silputa ny. Kiinalainen on sittev viksu, tämmöset ykskyntiset on näppäriä! - - - Paitti miten tämmösem pallon nym muka järkevästi silppuaa?! [Otsa kurtussa muistelua millaisia palasia Toi niistä on tavallisesti leikannut.] Ja joukkoon huiskis. Hups. Sormet tuppaa kärventyä sipuleita hellalta koukkiessa, niin että olkoon ny toistaseks. Kerään sitten myöhemmin. Kissa ehkä tykkää valkosipulista ja syö noi lattialle lentäneet.

[Hajanainen ajatus siitä, että hella pitäisi vetää irti seinästä ja siivota sen tausta. Lisäksi mielessä häilähtää epätietoisuus siitä, paljonko kello oli silloin, kun riisit alkoivat kiehua. Epätietoisuuden puuskassa heitän kermajäljitelmänkin kattilaan ja poistun paikalta hetkeksi, ikään kuin rauhoittumaan.]

Tässä ehtii vähän nyl latoo ennenkur ruoka ov valmista. Jos ny vaikka viis minuuttia ja sitten kävis kattomassa, joko ne riisit olis kypsiä.

[Havahdus joidenkin minuuttien päästä, vaikea sanoa tarkalleen monenko, koska unohdin katsoa kelloa, jälleen.]

Oho! Kylläpä aika rientää, kun om mukavaa ja vaikkei niin oliskaan. Ups, nappaspas riisit lujaa kattilanpohjasta kiinni. Noo, mutta onpa ainakin kypsää eikä turpoo enääv vattassa. Onneks joku teineistä on näköjään sammuttanu soosikattilal levyn, justiinkin aldente om porkkanat.

Koemaisto:
Uhhuh, onpas piukkaa soosia, oikein hiki pukkaa nenämpielestä. Suolaa sais kai siltikin olla vähän enemmän, vaikka eihän se niin terveellistä ole. El lisää siis. Ei tää kyllä maistu yhtä hyvältä kun Ton tekemä. Jotenkir rouskahtaa väärin suussa. Höh. Syön hänet pois kumminkin kuleksimasta. Vaikka paniv vaan kolme porkkanaa, saan syödä häntä kuleksimasta huomenna ja ylihuomennakiv vielä, ja sittenkin saattaa vielä kuleksia. Ei ehkä hetkeen tee mieli porkkanamukavaa täj jälkeen.

* * *

Sitä mää en kumminkaal lakkaa ihmettelemästä, että kuinka näinkim muuten kätevä ihminen onnistuu joka ikisen kerran sohlaar ruuan jotenkiv vähäj jossei ny iham pilalle mutta omituiseks kumminkin.

Taito se on tietty sekin.

7 kommenttia:

violet kirjoitti...

Sää et oo ihanv viä oikee tamperelaine kus sulla kiehuu eikä kiahu;-)

Ohari kirjoitti...

Violet, arvaas kuuntelinko mää pitkään ja hartaasti, että onko mun diftongit avartunu kuinka paljon, ja tulin siihen tulokseen, että ie ei oo niin selvästi iä tai ia ainakaan aina, että sen vois kirjottaa, enkä ruvennu (vaikka mieli teki :-D) kaivaan erikoismerkkejä ja oisko ne ollu vähän turhan hankalia lukeekkin. Sama homma muuten ton d:n kanssa: emmää ihan puhdasta d:tä varmaan lausu ihan aina, muttei se missään nimessä oo ärräkään.

Omalla kielellä kirjoittaminen on vähäm piruv vaikeeta! Monta kohtaa sai kirjottaa uudestaan ja kattoo, ettei tulis liioteltua eikä kirjakielistettyä sem paremmin.

Mää oon syntyny ja eläny ensimmäiset vuodet Tampereella ja sej jälkeenkin ihan kupeessa, että kai mun puhe kokolailla nyky-tamperetta kumminkin muistuttaa. Vanhemman väen diftongit on kyllä selvästi avarammat kun nuorten, ne sanoo ihar reilusti esimerkiks justiin "mum miälestä toi kiahuu" :-)

violet kirjoitti...

No tää ny ol tällanen vinoilu...mutta on tosi että tamperetta on vähä pirun vaikee kirjottaa.
oonksmää muutenny sitte vanhempaa väkee kummää sanon just noin että"mummiälestä toi kiahuu"???;-))

Toi ruoka vaikutti aikalailla mielenkiintoiselta!

TTU kirjoitti...

Mä ehdin lukea pelkän otsikon ja siinä sanottiin, että pan.... Kauheeta.... mulla ihan pöxyissä hötkähti, mutta siinä oli sitten se ruokakin mukana. Puuh.. mikä helpotus...

Ohari kirjoitti...

Violet, joo mää hihitin ihan kauheesti tolle sun kommentilles, kum mää olin justiin sitä asiaa pohtinu pitkään – oon kattos kielihörhö (jolla on justiin takana murrekurssikin) ja sen takia tosta tommonen oikein ajatusryÄppy tuli. Sää oot vissiin vanhempaa väkee sitten, taikka sittem mää kuulev väärin, taikka sittem mää oov vaav vähän niuho siitä, missä kohtaa voi ä-kirjainta käyttää :-D Mutta joissain sanoissa ja yhteyksissä määkin sanon kyllä selvästi iä, vaikka ny "no en tiä". Huomasin taas tossa kirjotuksessa vaikka kuinka monta kohtaa jokka tars korjata, mutta olkoon ny. Porkkanasoosi on kauheen hyvää kyllä, sitä syödään meillä aika usein.

TTU, en sunkaam mää ny mistään intiimiasioista ala kirjottaa sentään. Vai alkasinko? Aika intiimiä toi mun ko(h)kkaaminenkin on kumminkij jo.

oblomv_jr kirjoitti...

M'oon pohojalaanen ja sen takia en ota kantaa tuahon Tompereen kiälen ortograffiahan.

Sulla on täs kokkaustarinas mukana Tomperelaasten kumma tapa vähätellä ittiänsä ja tekemisiänsä.

Pohojalaaselle tämä on käsittämätööntä!

Ja tulihan tuaki ruaka sentähän syätyä, notta piäni omakehaasu olis tarpehen.

S'oon kuule niin, nottei sitä kissin häntää nosta muut ku kissi itte ja eläinlääkäri!

Ohari kirjoitti...

Oblo, toi vähättelyajatus on kyllä kaunis noim muuten, mutta mun kohdalla se ei taida pitää oikeim paikkaansa :-D Kyllä mää ihan kätevä muissa hommissa tuppaan olla, mutta toi ruuallaitto ei oikein yleensä onnistu. Leipoo osaan! Ainakij joskus ja jouluna. Köh.

Pohojjammaam murre on hianoo! Hianoo!