keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Kesäduuniblues

Raahustan pitkän työpäivän jälkeen grillin kautta hiljaiseen hotelliin. Käynti sisään omilla avaimilla, respaa ei ole, ja hetken on tunne, ettei talossa ole ketään muutakaan. Huone on siisti niin kuin aina, pyyhkeet ja lakanat ojennuksessa.

On hiljaista ja haikeus. Irrallinen olo niin kuin olisin elämän offlinessa. Tekisi mieleni soittaa Tolle, tyttärille, kavereille, mutta kello on paljon enkä halua herätellä ihmisiä ihan vain kuullakseni heidän äänensä. Paikallisessa varmaankin olisi tuttuja juttuseuraksi. Niitä, jotka ilahtuvat hillittömästi nähdessään minut pitkästä aikaa ja ovat kaivanneet kovasti, mutta eivät niin kovasti, että olisivat jaksaneet pitää yhteyttä. Selälletaputtelijoita ja kaljantarjoajia, ihan parhaita ystäviä puolenyön aikoihin. Vaan huomenna on edessä vielä rankempi työpäivä, joka vie mehut ilman minkäänlaista krapulaakin. Eikä paikallisessa ole enää tarjolla edes Kilkennyä, jota minä olen kaivannut kovasti (mutta en niin kovasti että olisin jaksanut pitää yhteÄH

Niinpä heitän farkut jalasta, rojahdan sänkyyn ja nautin ylivuotisten naistenlehtien kera grilliltä ostamani iltapalan, puoli litraa keltaista jaffaa ja kaksi tuplapatukkaa.

Lehtiä selatessani havahdun taas kerran siihen, että käytän liikaa turvottavia, rypistäviä ja väsyttäviä ja liian vähän terveellisiä, virkistäviä, heleyttäviä ja kiinteyttäviä aineita. Ahdistun miettiessäni millä kaikilla tavoilla olen pilannut parisuhteeni ja mitkä keinot ovat vielä kokeilematta. Olenko ollut elämässäni tarpeeksi rohkea, antanut tilaa itselleni ja muille, jättänyt murehtimatta, hoitanut sieluani, jumpannut, humpannut, pumpannut, veivannut ja vatkannut? Tuskinpa vain. Selluliittiakin on, ja mikä häpeällisintä, minulla ei ole pienintäkään aietta tehdä sille yhtään mitään, vaikka kaikenlaisia hemmotteluhoitoja* olisi olemassa.

Päätän, että naistenlehdet eivät ole haikeutuneelle, keskiäkäiselle, väsähtäneelle ja kaikin puolin puolustuskyvyttömälle naiselle sopivaa yölukemista. Eikä sitä ole mukaan tarttunut romaanikaan, Knut Faldbakkenin Paha poika, jossa keski-ikäinen miesminäkertoja tuntuu painivan samanlaisten ongelmien kanssa. Paitsi selluliitin. Miehillä ei ole selluliittiä eikä maailmassa oikeutta. Sammutan valot ja eksyn pimeässä murheellisiin uniin.

Aamulla varhain havahdun käytävältä kuuluviin miesääniin, käännän kylkeä ja juuri ennen uudelleennukahtamista ehdin miettiä, onkohan flunssa tulossa vai olenko nielaissut vahingossa takiaisen.

* * *

Aamupalan jälkeen ihmettelen, missä kumman varjomaassa yöllä olinkaan, mikä minut sai niin haikeaksi. Minkä takia kaipasin niin kovin, kovin kovasti omaa sänkyä ja järjen ääntä selkäni takaa Sää oot mun rakas? Arvelen, että en suinkaan ihan vielä ole tullut vanhaksi, vaan minussa kieppuu joko hormoni tai flunssavirus. Ehkä molemmat (vaikka kummastakaan ei ole minkäänlaisia todisteita, takiainenkin on painunut kurkusta alas).

Helpotus on silti, että reissutöitä on enää ensi viikolla. Töihin kävellessäni tällään eetteriin lämpimiä ajatuksia kaikille niille, jotka säännöllisesti keräävät leipänsä maailmalta, kaupparatsuille, artisteille, keikkatyöläisille. Ehkä reissutöistä joku osaa nauttiakin, ja hyvä niin, mutta arvelen silti, että lukuisten hiljaisten hotellien yllä leijuu etenkin öiseen aikaan haikeus kuin väsähtänyt matalapaine.

* * *

*) Hemmotteluhoito on sellainen sana, että iholle nousee kihelmöiviä näppyjä, kun lasken sen näppäimistöltä maailmaan. Yök. YÖK!

7 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Jeps, olisi varmaan haikeaa joutua pitemmäksi aikaa tien päälle! Kuukausittaisia parin yö Turun-keikkojani tosin melkein kaipaan jo.

Onkos sulla muuten kylpyammetta? Meillä on kohta hemotteluhoitotehdas avautumassa, kun Spöget löysivät kylpypallojen reseptin netistä. Muuten alkaisivat ainekset olla kasassa, mutta vielä pitää hankkia maissitärkkelystä ja sitruunahappoa. Voitaisiin lähettää sulle terveellisen, virkistävän, heleyttävän, kiinteyttävä koepallo!

Ohari kirjoitti...

Äitis, typerintähän tässä minun keikkaduunibluesissani on se, että etukäteen ajattelen, että on peräti kivaa lojuskella ihan itsekseen rauhassa, lukea naistenlehtiä ja syödä suklaata JA kuitenkin käytäntö on aina se, että en tykkää naistenlehdistä, suklaansyönti yksin on tylsää ja kaipaan kotiin! Siitäkin huolimatta, että näitä reissuja on hyvin harvakseen, vuodessa vain muutama. Höhhöh.

Kiinteyttävä hemmottelukoepallo kuulostaa niin ihanan hemmottelevaiselta, että sitä varten olen valmis tunkeutumaan kaverin kylpyammeeseen (omaa ei ole) vaikka puoliväkisin. Laittakaa tulemaan vain, osoitteen supisen yksityisesti.

matlis kirjoitti...

mä tykkään, kun reissuilla ehtii iltaisin lojumaan kylvyssä, viilaamaan kynsiä, ajelemaan sääriä ja hoitamaan puutarhaa.

Ohari kirjoitti...

matlis, joo, toi kuulostaa kyllä kivalta – noin teoriassa :-) Mun työt yleensä kestää tonne puolille öin eikä hotellissa oo kylpyammetta (siis daa!) ja suihku on liian äänekäs siihen aikaan yöstä. Tosin puutarhanhoito ja viilaus onnistuvat aika pienellä metelillä, etenkin jos käyttää moottoroimattomia raivureita ja suukapulaa. Ehkä jo ensi viikolla kokeilen! Taidanpa sortua myös kynsilakkaan, tuskinpa se vielä extremeksi menee...

--KATA-- kirjoitti...

Heihei ihanainen! Luin ihan kuola suusta valuen sun merkinnät. Ihanaa että muutto on ohi! Eläköön selluliitti ja ittensä hemmottelu, ainakin karpalomehuvotkallaja sen semmoista!
Suukkoja!

(Odotan raporttia Sun Äitis kiinteytys"wellness"palloista)

--KATA-- kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
--KATA-- kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.