lauantai 29. marraskuuta 2008

Jargonryöppy ja kuinka se selätetään

Aloinpa tuossa aamupuhteinani räpläämään esseeaineistoa: yksitoista litteroitua nauhoitetta kirja- ja puhekielen välistä, edelleen niitä säätiedotuksia, kiitos vaan kauheasti kysymästä¹, 435 predikaatillista lausetta, joista 140 valikoitui aineistoksi sillä perusteella, että niissä on olla-verbi.

Tähän asti kaikki oli helppoa. Tottahan minä nyt erotan vilkaisulla predikaatit ja niistä vielä ympyriäisellä o:lla alkavat olla-verbit, on tässä sen verran tullut opiskeltua sentään ynnä muuta pullistelua. Osaan erotella myös vähäisellä järkeilyllä pois perfektimuodot (pluskvamperfektejä ei ole) ja progressiivirakenteet. Huomasin ottaa mukaan modaaliset predikaatit, lähinnä siis voi olla:t. Laskin prosentit kultakin puhujalta ja keskimäärin. 32 %:a niitä on, ettäs tiedätte, jos joku kysyy.

Sitten aloin miettiä, miten ryhmittelisin aineiston helpoiten, kun tavoitteena on tutkia, mitkä ovat predikatiivi-, mitkä eksistentiaali- ja mitkä tilalauseita. Ha. Näppäränä kekkasin, että minähän teen kysymyksiä, ja eikun laatimaan:
Mikä on millaista?
Missä on millaista, mitä tai mikä?
Mikä, millainen tai mitä on missä?

Ja voi, eikö vain mennytkin kieli keskelle kämmentä juurikin tässä kohtaa. Kun kieli on puhuttua, prosodia, se mitä vastauksessa painotetaan (= prominenssi), vaikuttaa kysymykseen. Katsokaas nyt:
Länsi-Suomessa on aurinkoista.
vastaa kysymykseen Missä on aurinkoista? kun taas
Länsi-Suomessa on aurinkoista.
vastaa kysymykseen Millaista on Länsi-Suomessa?
Propositio pysyy samana:
Länsi-Suomessa on aurinkoista.

Ah ja voi, sanoo Hietasen Paavokin (kuka lienee). Kumpi oli ensin? Kana-kysymys vai muna-vastaus? Tarvitseeko väitelauseisiin edes olettaa kysymystä, kun sitä ei reaalimaailmassakaan meteorologille aseteta, mitä nyt Urpo Martikainen tai joku muu Pirjo Nuotio joskus anelee aurinkoista säätä? Millä minä sitten nuo lauseet toisistaan erotan? Voiko teemapaikkaan, lauseen alkuun, huoleti olettaa prominenssin vai pitäisikö (oivoi) kuitenkin kuunnella aineisto läpi? Ehtiikö siinä prominenssia paljon huomata, kun Matti Huutonen panee parastaan? Liekö kyseleminen ihmiselle miten vahingollista? Voiko siitä kasvaa esimerkiksi ontelosyyliä tai tulla hilsettä?

Tässä tuskassa raastoin vaatteet yltäni ja porhalsin suihkuun. Suihkussa hämmästytin itseäni, ja arvatenkin naapureita myös, päräyttelemällä ääneen hataria lauseita, joista veden kohinan alta kuului lähinnä pärisevät propropreproopprreeprrooosss.

Toivottavasti pärinä meni ilmavaivojen syyksi. Oletan, että noin yleismaailmallisesti on normaalimpaa piereskellä suihkussa kuin höpistä ääneen lingvistisiä kummallisuuksia.

* * *

Sitten keitin räväkät kahvit uudella Moccamasterilla² ja pohdin, että näin sitä vaan meilläkin provarillistutaan ja pitäisikö alkaa primuroida. Jostain kumman syystä imuroinnin ajatteleminen aina palauttaa järjen päähän.

Niinpä tulin siihen tulokseen, että kaikkein hyödyllisintä on juuri nyt oikaista sohvalle ja ajatella silmät kiinni mukavia asioita. Kuten orkideoja.

* * *

¹) Kunhan teeskentelen kyllästynyttä. Oikeasti olen edelleen aika innoissani sääkielestä, ja sen saa lähipiiri tuta jatkuvasti. Onneksi lähipiiri (no okei, Toi) on myös kiinnostunut sekä kielestä että säästä (kuka ei ole?!) , niin kärsimys ei kasvane sietämättömäksi sentään.
²) Mm on ihana ja ansaitsee siksi tulla mainituksi omalla nimellään, vaikka menisi vähän mainoksen puolelle.

16 kommenttia:

/mek kirjoitti...

No nih! Nyt täällä käydään jo suihkussakin parhaaseen lastenkatseluaikaan. Ja vielä ilman vaatteita!!

Ohari kirjoitti...

Pahus, vaikka kuinka yritin hämätä predikaateilla ja propositioilla, olennainen löytyi kuitenkin. Okei. Olen eksistentiaalihibitionisti, myönnän, kun en muutakaan voi.

Zepa kirjoitti...

Muistinkin juuri, miksi vaihdoin suomen yleiseen kirjallisuuteen.

Ohari kirjoitti...

Zepa, hihi, eikö oo pervoa, että mää oon aina vaan yhtä touhuissani tästä oudosta ja kiehtovasta yhteisestä kielestämme?

Sirokko kirjoitti...

Passiivisen olotilan voi hyödyntää ajattelemalla orkideoiden sijaan vaikkapa suomen passiivin katoamista. Supposen että englanti on sen nielaissut ja tehnyt siitä sinuttelumuodon. Melkoista propositiointia sekin.

Anonyymi kirjoitti...

Olet taas saanut uuden pokaalin. Ko. pysti noudettavissa ja sen myöntämisen perusteet luettavissa osoitteessa www.vesslagatan.suntuubi.com

Ohari kirjoitti...

Sirokko, nyt en ihan onnistu seuraamaan tuota passiivi-juttua. Antaisitko esimerkin?

Ida, kiitos! Päivitänkin pystiosaston oitis.

Sirokko kirjoitti...

Suomessa käydessäni pistää korvaan se kun kaikki nykyään käyttää passiivimuotona sinä-pronominia, vaikka ihan yleisesti puhuttaessa. Esimerkkikeskustelu:
(on kyse vaikka asuinpaikasta)
- missäs päin semmonen paikka on?
- no menet ensin sinne ja sieltä käännyt sinne jne..
- no en minä ole menossa minnekään
- ei kun siis yleensä, sit kun tulet sinne...
- en ole tulossakaan, sori vaan.
- ??
- aloitetaanko alusta, passiivilla?

Siis tätä sinä-muotoa käytetään ihan aina ja joka paikassa, enää ei sanota mennään, käännytään, tullaan...vaan sinut (you) laitetaan tekemään kaikki.
Kukaan ei enää edes muista että suomen kielessä on olemassa passiivikin.Sitä kuitenkin käytettiin ennen puhekielessäkin.
Enkä muuten ole ainoa joka on tämän englantisointumisen huomannut.

Tällä ei tietenkään ollut mitään tekemistä kieroutuneitten propositioittesi kanssa, mutta tämmöinen yksinkertainenkin kielellinen muutos muistuu mieleen vaikka pelkästään passiivista sohvalla loikoilua väläyttämällä.

Ohari kirjoitti...

Sirokko, ah juu, sinä-passiivi tosiaan! Passiivihan on puhekielessä aktiivikäytössä markkeeraamassa monikon 1. persoonaa ("me mennään, tullaan ja voitetaan"), ja jotenkin eksyin tähän ajatukseen. Tuo sinä-passiivi on sinänsä (hihi) jännä ilmiö, että suomessa perinteisesti ollaan vältetty ensimmäistä ja toista persoonaa puhekielessä ja puhuttu sekä passiivissa että geneerisessä kolmannessa persoonassa ("täällä kuulee kaikenlaista"). Sinä-ilmiö saattaa olla samaa (jenkki)tendenssiä, joka pistää ihmiset hokemaan toistensa etunimiä. Ollaan niin kauhean henkilökohtaisia, että joskus tämmöiselle perusyrmylle tulee ihan iholletunkemisen tunne.

violet kirjoitti...

Nytpä mulla onkin oiva paikka kysyä sääpuheesta!
OSaatko kertoa mulle miksi Suomen tv:n säätiedotuksissa sanotaan että
sää on aurinkoista, sää on tuulista, sateista...jne.
Miksi, oi miksi se ei ole sää on aurinkoinen, tuulinen, sateinen????
Hiukseni repeytyvät päästä tämän takia joka kerta Suomessa visiteeratessani.

Ohari kirjoitti...

Violet, perusta koko hommalle on, että suomessa partitiivia käytetään silloin, kun puhutaan rajaamattomista tai keskeneräisistä asioista. Vrt.:
rakennan talon / rakennan taloa
opettelen kiinan kielen / opettelen kiinan kieltä

Joskus partitiiviobjektista kirjoitti joku (muistaakseni Roman Schatz vaan varma en ole) ja ihmetteli, miten suomessa ei rakasteta objektia kokonaan vaan vain osittain sinua. Kalevi Wiik vastasi siihen hauskasti, että ehei, siitä ei ole kyse vaan siitä että suomessa rakastetaan rajaamattomasti, ikuisesti.

Samaan tapaan toimii ainesanojen predikatiivi. Hämärärajaisina ainesanat saavat partitiivipredikatiivin, esimerkiksi maito on kylmää.

Sää, mielestäni aika perustellusti, käsitetään usein semmoiseksi, että sen olemassaolo on epämääräinen niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Sää vertautuu siis ainesanaan ja siksi sen predikatiivikin pyrkii partitiiviin.

Jos voidaan sanoa ihan varmaksi säästä jotain jonain kokonaisuutena jossain paikassa, lausahdus muotoillaan tavallisesti käyttämällä korvaavaa subjektilauseketta ja silloin nominatiivimuotoinen predikatiivikin on mahdollinen. Esimerkiksi:
Huominen päivä on aurinkoinen.
Koko Suomi on poutainen.

Joskus kuulee kyllä sanottavan myös "Sää on aurinkoinen", mutta harvinaisempaa se tosiaan lienee ja silloinkin saanee usein jatkoksi täsmennyksen "koko Suomessa."

Partitiivin käytöstä suomessa voipi lukea VISK:istä. (Iso suomen kieliopin verkkoversio.)

Oh, hupsista. Tulipa pitkä ja polveileva vastaus! Tämmöistä se on kun lapselle syöttää liikaa makeaa: sokerihumala seuraa :-)

violet kirjoitti...

Kiitän kovasti!
Ei vastauksen pituus eikä perusteellisuus pelota, päin vastoin.

Niin, suomen kielessähän muuten tosiaan sanotaan rakastan SINUA mutta
pidän/tykkään SINUSTA....

/mek kirjoitti...

Arvoisa vihtaanottaja,

haluaisimme kysyä jotta jos tällä hetkellä kirjoitettuna on "Tapahtumat edelliseltä vuodelta eivät ole tällä hetkellä saatavana" niin sehän tarkoittaa tietty vuoden 2007 tapahtumia vai katkesiko verisuoni päästäni sittenkin ihan turhaan?

Ohari kirjoitti...

/mek, luulisi näin, kyllä. VAAN voi se tarkoittaa jotain muutakin. Leipätyössä ollaan tästä joskus (köh, aika usein) käyty vääntöä, ja onpa edessäni juurikin kässäri, jossa lukee "ks. edellinen ilmoitus". Viereen on ystävällisesti täsmennetty mistä ilmoituksesta oikeastaan on kyse.

En käsitä, miksi noin vaikeita sanoja on ylipäätään käytettävä, kun täsmällisiäkin ilmaisuja olisi olemassa?! Miksei tuossa voi lukea:
"Tapahtumat vuodelta XXXX eivät ole tällä hetkellä saatavana"?! Tieto pysyisi silloin oikeana, olisi tarkastelupiste mikä hyvänsä.

Näitä kun miettii epätietoinen ihminen, ei ole ihme, jos ratkeaa suoni päästä.

Samansorttinen ja erinomainen esimerkki näistä sekaisista ilmaisuista on nämä puolet ja kaksi kertaa enemmän/vähemmen -horinat. Meinasin laittaa tähän linkin Tiede-lehden (9/2008) juttuun "Hämääkö 'kaksi kertaa enemmän'?", jossa haastateltiin HY:n matematiikan ja tilastotieteen laitoksen tutkijaa Jukka Kohosta tästä sumeasta aiheesta. Pitäisi kuitenkin olla tilaaja, jotta sen voisi lukea, niinpä laitankin linkin tähän Kohosen omaan: Tietoja lehtijutusta "Havaintoja kertaa-komparatiivista".

Ei pidä ahdistuksen ihmiseltä kielen äärellä loppuman.

/mek kirjoitti...

Suuri salaisuus on ratkennut! Ja verisuoneni siis ihan turhaan. Tuo tarkoitti TIETENKIN, että tapahtumat ajalta 7.12.2007-7.12.2008 eivät ole saatavilla sillä jos tarkastelupisteenä on nimenomaan 7. joulukuuta 2008 niin tuohan on EDELLINEN vuosi.

Tähän ei voi muuta todeta kuin, että niskalaukauksia jaellaan nykyisin tarpeeseen verrattuna aivan liian vähän.

Nyt minustakin tohkeena on ihan oikea sana, sillä juuri nyt siltä tuntuu!

Onneksi edes tuo kertaa-juttu oli juuri niin kuin sen olen aina ajatellut; vaikka meillä matemaatikoilla onkin Odysseus-vartalot emme halua, että meitä pidetään pelkästään seksiobjekteina!

Ohari kirjoitti...

/mek, TIETENKIN. Miksei se ole "viime vuosi"? Sekin olisi helpompi ymmärtää kuin tuommoinen epämääräinen edellinen.

Minun mielestäni kertaa on kertaa ja puolet on ½, siinä ei ole ongelmaa, kaikki on kirkasta kuin pässin liha. Ongelma tulee vasta sitten, kun joudun pohtimaan, onko se vastapuolen mielestä samoin. Pannaanko armon ohjeen mukaan leipään puolet vai kaksi kertaa enemmän petäjäistä?

Hauska kuulla kuitenkin, että olet ihan tohkeena Odysseus-vartaloinesi *pökr*