torstai 28. helmikuuta 2008

Hame- ja viiksiniekkoset

Ärsyynnyn ihan helvetisti siitä, että kun miestä halutaan rienata, siitä halutaan tehdä naurettava ja vetää sen maine lokaan, kipaistaanpa kaupasta kukallinen kangas, puetaan mies hameeseen ja tehdään siitä nainen. Toinen ihan yhtä hyvä – ja ärsyttävä – keino on vihjata, että mies ehkä sittenkin on kiinnostuneempi omasta sukupuolestaan kuin tisseistä. Homo! Hahaa! Knapsu, ämmä ja tavan turhake!

* * *

Vuosia sitten ravintolapöydässä hermostutin erään kaverilleen hamekangasta halamoineen miehen kysymällä, millä tavalla hänen mielestään nainen on huonompi kuin mies. Ei kuulemma ole. Eikä hameeseen pukeminen merkitse naiseksi tekemistä. Hame ei hänen mielestään ole ollenkaan naurettava vaate vaan päinvastoin erittäin viehko ja naisellinen.

Epäselväksi jäi lopulta – ilmeisesti hänelle itselleenkin päätellen keskustelun nostaman raivon määrästä – miksi hänen kaverinsa sitten olisi huonon käytöksen vuoksi pitänyt pukea tuollaiseen viehkoon ja naiselliseen vaatekappaleeseen. Mitä hameeseen pukeminen sitten merkitsee, jos ei naiseksi tekemistä? Naiset ovat niin kauhean yhtä hyviä kuin miehet ja yhtä vakavasti otettavia ja hame on fiksu vekotin eikä miehen hameeseen pukeminen tai ämmittely tarkoita yhtään mitään, mutta silti naisellisuus lankeaa miehelle rangaistuksena, ei palkintona eikä kiitoksena.

Öh & hämmennys.

* * *

Pitkäpartaiset liuhulettiset äijät valtaavat mediaa. Motörhead ja motor saw huutavat kilpaa televisiossa ja railakas miehinen nauru raikaa. Sikoja paloitellaan ja muuta yltiömiehistä suoritetaan. Sohvalla istuvaa keskiäkäistä naista ei naurata vaan puistattaa koko vastenmieliseltä tuntuva ilmiö.

Onko äijähuumorissa tippaakaan itseironiaa mukana? Kanava vaihtuu.

* * *

Rähinäremmit, pussihousut, nahkasaappaat sekä modernimmat vastineensa armanit, vagabondit, kravatit ja muut työvaatteet aamuin illoin arkena pyhänä ympäri vuoden ovat ok. Omituiset päähänpinttymät, rasvaiset vitsit, kuolemaauhmaava liikennekäyttäytyminen ovat ok. Väkivalta on ok. Päällepäsmäriys, pomottaminen ja jyrääminen ovat ok. Kalapuikkoviikset ovat ok – mutta hame ei. (Voi ihme!)

Homppelille ja ämmälle voi naureskella toisin kuin tosimiehelle. Homo-ämmä-hempula kun ei juuri uhkaa miehistä hegemoniaa, joka on nostettu niin korkealle kaapinpäälle, että melkeinpä mitä tahansa, mikä miehisyyden leiman onnistuu ansaitsemaan, suojelee harras totisuus.

Hepsankeikkuudelle voi aina vähän hihittää, mutta pompöösiys ei paljon naurata. Kaapinpäälle ei kurkotella, kaappia ei kaadeta eikä ainakaan avata. Kaapissa voi luurankojen lisäksi olla homoja ja kuinkas sitten uskottavuuden käy.

* * *

Tarvitseeko miehiä sitten ylipäätään pilkata? Tarvitseeko tuollaista ylipäätään kysyä!?* Kysytään ennemmin, onko reilua, että naiset ja homot joutuvat maksajiksi silloin, kun heteromiestä, alfaurosta ja äijien äijää, rienataan? Onko kakkosluokan kansalaisten joukossa aina tilaa yhdelle, joka ajetaan pois omasta laumastaan ja alennetaan vähempiarvoisten sekaan? Haluammeko me tosiaan ottaa hempulajengiin yhtään rähinäremmillistä kalapuikkoviiksikkoa?

Jos minulta kysytään, kiitos ei. Jossain menee kukkahattutädinkin suvaitsevaisuuden raja.

* * *

Pakolliset rajaukset ja selitykset:
En ole nähnyt Katariina Lillqvistin Uralin perhosta. Tämä ei ole kannanotto siihen, vaikka tekstissä Mannerheim-viite luettavissa onkin.
• En puhu tekstissä yksittäisistä miehistä vaan niistä miehisistä piirteistä, jotka saavat jatkuvasti jäädä törkkimättä ilmeisestä ärsyttävyydestään ja naurettavuudestaan huolimatta. Ei niistä piirteistä ole kukaan täysin vapaa, mutta jostain kumman syystä ne näyttävät useimmiten kasautuvan yli kolmekymppisiin miehiin.

* * *

*) Kaikkea pitää pilkata.

maanantai 25. helmikuuta 2008

Suutarin lapsilla ei ole sukkahousuja

Uusi lyhyt tukkani on, joskin kuulemma soma, valitettavan sojo, joka pyrkii tarmokkaasti nenään. Ei sentään omaani vaan Ton, joka makaa öisin selkäni takana ja nuuskuttaa niskaa (minun). Ehdotin hiusverkon virittelyä, koska tukka nenässä ei ole kiva sen paremmin tukan kuin nenänkään kannalta. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että verkon rei'istä tukka sojottaisi ja pyrkisi nenään ehkä jopa vielä tarmokkaammin.

Miehethän tunnetusti ovat oikeita elämän innovaattoreita, kirjaimellisesti hirvittävän kekseliäitä ongelmanratkaisijoita. Minä ehdin jo haaveilla sievästä taivaansinisestä uimalakista, jossa olisi kivoja kumisia päivänkakkaroita, kun Toi ehdotti, että: "Hei, pannaan sun päähäs sukkahousut!"

No hiphei tosiaan! Kieltäydyin ystävällisesti, mutta kuitenkin, kun kuvittelin itseni pötköttämässä sängyssä sukkahousut päässä, harmittelin, ettei makuuhuoneessa ole mustavalolamppua. Pimeässä leveä virnuilu meni kyllä ihan hukkaan.

* * *

Pitikin mainita viime merkinnässä sukkahousut! Suutarin lapsilla ei ehkä ole sukkahousuja päässä mutta nixikkäiden epeleiden muijilla voi hyvinkin olla, sillä omat koirat kuolaavat aina pahiten.

(Sukkahousut! Päähän! Ennemmin tukka nenään.) (Ja eihän se tosiaan minun nenäni ole.) (Ehdotankin, että tunkee korvatulpat kärsäänsä.)

maanantai 18. helmikuuta 2008

Ääretön näppäryys

Oharin nixigornerista morjens! Mää kekkasin viime viikolla, että kun hiireen, siis tohon tietokonehiireen, kaataa kahvia, sen rullausrulla lakkaa rapisemasta inhottavasti. Vähänkö oli kuulkaa hienoo rullailla, kun sivu sujahteli ääneti ja pehmeesti ylös-alas-ylös-alas-ylös-alas-jne.

Tosin taitto-ohjelman kans tuli vähän ongelmia, kun siinä toi rullaustoiminto myös suurentaa (ja toiseen suuntaan tietty pienentää) ja kun hiiren rullausrulla ihan tärähtelystäkin liikahtelee, on se ny niin sujakka, niin yllärinä oli ruudulla silloin tällöin ties mitä. Esimerkiks kerran ihan hiton iso Mikko Alatalon pää ja säikähdinkö jumaliste melkein tolkuistani. Kyllä hikka lähti.

No annas olla. Yhtenä päivänä tässä teini oli käyny rämpläämässä koneella vastoin varsin kieltoa – ja eikö hiiri pentele siltä jäljiltä rapissut taas. Rap-rap-rap-ylös ja rap-rap-rap-alas. Ottiko päähän? No otti tietysti! Olin jo jupisten lähestymässä kahvipannun kanssa hiirtä, kun teini huomautti, että saman asian ajais, jos painais vaan siitä rullasta. Että niinku rapina loppuis niinkin ja kahvit vois vaikka juoda sen sijaan, että kaatelee niitä pitkin pöytiä ja lattioita.

Ihme homma. Näin justiin kävi! Kyllä on kätevää. Tosiaan voi kuulkaa valita ihan tosta rullaa painamalla, että rapiseeko se vai ei. Nyt rapisee, nyt ei rapise. Nyt rapisee. Nyt ei. Hohoo!

* * *

Jos teillä on mitään yhtä hienoja, tai vaikka vähän huonompiakin, nixejä, mää kuulisin niistä kauheen mielelläni. Ainahan sitä voi ihminen nääs oppia uutta. Mutta pidetään ne sukkahousut jalassa kumminkin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Murder, she wrote

Minut on MURHATTU!

Palaanhan kummittelemaan kylläkin, joten älkää toki vielä huokaisko helpot vaipuko epätoivoon, rakkaat lukijat.

lauantai 9. helmikuuta 2008

Haastemies koputtelee loputtomiin

Obeesia haastoi tähän meemiin, jonka säännöt kuuluvat näin:

1) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla.

1) Perhe
2) Ystävyys
3) Rakkaus
4) Minä itse
5) Mitä tahansa

2) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

Rappiotäti
Lilith
Saara
Violet
Helen

3) Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

* * *

Tämä oli vaikea tehtävä. Huomaan, etten ole kirjoittanut mistään kunnollisesta juuri mitään, tai ainakaan asiallisesti, venkoilematta ainiinku milloin ja missä muka olisin.

Vitsailu on helppoa ja juttua pukkaa, kunhan ei tarvitse olla kovin tosissaan. Ettäkö minä ikinä julkisesti kävisin kertomaan vakavissani, miten kovasti huolestunut olen joskus teineistä? Tai kuvailemaan miten rakkaus hulahtaa ylle lämpimänä autuutena, kun lapsilikat nyhjäävät kyljessä tai Toi pussaa yllättäen niskaan? Juttelisinko oikein asiallisesti siitä, miten surullista on, kun ihmiset silloin tällöin katoavat elämästä ja miten iloisaa on, kun ystävyyksiä uudistetaan ja hellitään. Kertoisinko haircutin sijaan oikeasta itsestäni, toiveistani ja peloistani, paljastaisinko arkuuteni, herkkyyteni ja epävarmuuteni?

Hui.

perjantai 8. helmikuuta 2008

Tullapuska

Elämässä täytyy joskus tehdä kauhean vaikeita ja kipeitäkin päätöksiä. Nyt esimerkiksi tuskailen sellaisen asian kanssa, että mieleni tekee kahvia ja pulla, ihan kamalasti, siis tosi pahasti. Mutta jos nyt syön kahvia ja pullaa, ei tunnin päästä tee mieli ruokaa ihan kamalasti tai ollenkaan ja ties koska sitten taas tekee. Jos en syö ruokaa ennen kuin lähden lipastolta kotiin, minulla on ehkä nälkä heti kotona ja siitä seuraa raivari (koska myös PMS).

Että istunko tässä nyt ja pähkin pullatuskissani ja vietän raivottoman iltapäivän? Vai annanko periksi paakelsihimolle ja skippaan lounaan? Vai – ja hähää huomioikaa tämä sumean looginen oveluus – menenkö nyt pullalle ja kahville ja syön silti lounaan noin tunnin päästä?

Parempi se on syöneitä syöttää kuin kuolleita viroottaa, sanoi mummuni muinoin. Se oli hyvin sanottu. Kahville! Pullalle!

torstai 7. helmikuuta 2008

Kurssi kohti kaakkoa

"Ideoi 5–10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua."

1. Optimismin alkeet 3 op.
Kurssilla analysoimme maailmanlopun merkkejä jälkimodernissa kontekstissa. Tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet suunnitella tulevaisuutta käyttäen siihen soveltuvia työkaluja, kuten kalenteria.
Perusvaatimuksena PESS01-kurssi (Pessimismin perusteet). Vanhojen opintovaatimusten mukaan opiskelevat suorittavat lisäksi kurssin Kiirastuli (2 ov.)

2. Käytännön anatomian opintokokonaisuus 6 op.
– selkärangan löytäminen
– suuna, päänä ja kätenä olemisen problematiikka
– lisäksi otamme käsittelyyn aiheita opiskelijoiden toiveiden mukaan
(paitsi "sotkuisain aivoin selvittely", sitä on jumaliste hinkattu viime vuosina kyllästymiseen asti ja nyt riittää, ei ne selviä, myöskään "kättä vetämisen illatiivina eli sisätulennon anatomiaa" ei tutkita ja turha on muutenkaan yrittää siellä sortua omaan näppäryyteen tai "menee herne nenään", yritetään nyt vaan pysyä asiallisuuksissa, isot ihmiset, t. kurssin vetäjä)
Opettelemme tunnistamaan keskeiset ruumiinjäsenet ja niihin liittyvät toiminnot.

3. Hypnoosia huviksi ja hyödyksi
Hypnotisoinnin opettelua pienryhmissä. Tavoitteena oppia manipuloimaan ihmisiä ja hallitsemaan maailmaa pienehköjä, vaikeuksissa kamppailevia sosiaalisia yksiköitä, kuten teinien sortamia kotitalouksia.

4. Saara: Krapulaton känni.
Ei kursikuuvasta _e . KUrsillee otn van 156 ensmistä jonlain mukan.h,

5. Saara: Paljastelun alkeet nykypäivänä.
Jatksurssi edddseeN: Läsnöolo pakolklinen.

6. Jospa: Opi ranskaa itsestään!
Osaatko lausua Franzuaa Mitterraaand? Entä Valerii Siskaadestään? Innostaako eroottinen pulputus; haluatko oppia rakkauden kielen? Voidaan yhdistää opintokokonaisuutena kursseihin 4 ja 5.

Haastan saunakaljan hinnalla kurssitarjonnan suunnitteluun mukaan kaikki, jotka siihen eivät vielä ole osallistuneet!

* * *

Mitä? Tässä kuulemma ei haasteta millään hinnalla. Höh. Pienenä koin suunnattomia onnenhetkiä kuunnellessani radiosta Sävellahjaa, jossa haastettiin tuttavuuksia mitä omituisempien asioiden hinnalla.

"Kerviset Iisalamesta haastavat Gård-Yli-Putkolat Jyräänkoskelta mukaan vaseliinipurkin hinnalla. Toivekappaleena Kisun Juustossa löytyy."