torstai 24. huhtikuuta 2008

So you can run a mile faster than Einstein

Tiistaina on tentti, ja siihen pitäisi lukea jo kiivaasti. Koska kuulun reilukerhoon (ainakin) itseni kanssa, lupasin, että jokaista tenttilukemaani tuntia kohden saan lukea tunnin Theodore Sturgeonin novelleja. Aloitan tietysti Theodorella. Kirja osui vahingossa käteeni valtaisasta taannoin kotiin roikottamastani scifi-paketista, ja alankin uskoa onnellisiin sattumiin ihan tosissani. En muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä innostunut kirjailijasta!

Varmaan se oli alkuvuodesta, kun luin Iain M. Banksin Pelaajan. Vai olisiko ollut sittenkin Valtaojan trilogian aikoihin? Toisaalta touhotin melkoisesti myös Bradburyn Fahrenheit 451:stä.

No hyvä on, ehkä minä innostun tämän tästä milloin mistäkin kynäniekasta, joskus epäilemättä jopa kohtuuttomasti. Aina se on kuitenkin yhtÄH

* * *

Pidän kovasti otsikkoon nostamastani sitaatista, ja aloin tutkailla Googlesta, olisiko joku muukin kiinnittänyt huomiota tuohon viistoon kommenttiin (toiselle miehelle novellista The other man). Ja taas onnellinen sattuma: törmäsin Googlen teoshakuun (sama suomeksi). Tiesittekö te tuosta? Minä en tiennyt! Siellähän on ihan kaikkea! Arvosteluja, viittauksia ja ohhoh jopa laajoja tekstinäytteitä! Mieletöntä!

Ensin karttoja, nyt kirjoja. Seuraavaksi varmaan laaja, maailman tai ehkä jopa universumin kattava kasvisto. Pökr.

Google laajenee nopeammin kuin ilmastonmuutos. Epäilemättä siitä seuraa kaikenlaista ikävyyttäkin, esimerkiksi kaupallisuuden suhde luotettavuuteen tulee pyytämättä mieleen, mutta silti. Mitä oli elämä ennen internetiä? Mitä oli internet ilman Googlea? Mitä me syötiin ennen kuin oli Floraa?

* * *

Who was it once said humanity will evolve into a finger and a button, and every time the finger wants anything, it will push the button – and that will be the end of humanity, because the finger will get too damn lazy to push the button?
– Theodore Sturgeon: The Other Man –

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Kevään merkit

Vaikka kuinka ajattelisin, että ei tänä vuonna, eihän, ei. Vaikka kuinka ilahtuisin lumen häipymisestä ja valon lisääntymisestä. Vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin. Joka huhtikuu se kuitenkin iskee varoittamatta ja hämmästyttävän lujaa. Yleensä ensin tulee raju fyysinen uupumus. Tuntuu, että en jaksa kättä nostaa tai edes hengittää, silmät puutuvat päähän ja ajatukset jumiutuvat kipeään kehään: kömpelö–tyhmä–ruma–kömpelö–tyhmä–ruma–köm

Haluan vetäytyä peiton alle pimeään säälimään itseäni. En halua nähdä ihmisiä, koska olen kömpelö–tyh

Mitä tarmokkaammin kiellän itseltäni myötätunnon ja väitän sitä tylsämieliseksi itsesääliksi ja turhan ruikutukseksi, mitä pidemmälle lykkään tosiasioiden tunnustamisen, mitä kauemmin jaksan vakuuttaa itselleni, että en suinkaan ole apea vaan vähän väsynyt vain, sitä lujempaa uupumus putoaa harteille. Mitä valoisampaa on pään ulkopuolella, sitä pimeämpää sisäpuolella. Kaikenvoittava raskaus käy niveliin eivätkä jalat kanna. V-ä-s-y-m-y-s.

Inhoan itseäni tällaisena, enkä ymmärrä kuinka kukaan voisi pitääkään.

* * *

Tiedän hyvin, että apeuden hoitaminen alkoholilla on yhtä fiksua kuin pakkasella housuun pissaaminen. Siitä huolimatta aion korkata rommipullon ja hautoa synkkiä ajatuksiani, kunnes ne alkavat naurattaa. Ja alkavat ne, ennemmin kuin myöhemmin. Pimeästä huumorintajusta on joskus hyötyä(kin).

En väitä itsellenikään, että asiani olisivat jotenkin erityisen huonosti. En luulottele, että tämä on maailmanloppu. Tämä on vain jokakeväinen huhtikuu, joka loppuu kyllä. Sitten helpottaa. En minä tähän nujerru nytkään, kunhan vain henkäisen hetken. Ja ihan vähän itkeä niiskutan, ihan vähän säälin itseä. Ja päälle hihitän, tapani mukaan.

* * *

Tämä sitkeä kaveri kakkat nakkaa, vaikka sillä ei ole muuta kuin pieni rako asvaltissa ja lämmin seinä takana. Se työntää hilpeänä keltaiset terälehtensä aurinkoon ja houkuttelee kärpäsenkin kanssaan hengailemaan kaikessa rauhassa keskelle kaupungin hulinaa.

Onko reilua kadehtia voikukkaa?

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Loistopysäköinti

Eikö vaan ole hieno pysäköinti tänä aamuna Tampereen yliopiston entisellä parkkipaikalla? Piti oikein pysähtyä nappaamaan kuva. Rappusia noussut nuori nainen pysähtyi kanssani ihmettelemään, ja pähkäilimme jotenkin vielä tajuttavaksi, että yksi kansalainen aamu-unisena ei hahmota auton fyysisiä ominaisuuksia, kuten kääntymissädettä tai lentokyvyttömyyttä, mutta että viisi ihmistä on päättänyt joukolla motittaa kanssaeläjänsä.

Keskustelukumppanini esitti arvion, jonka mukaan kyseessä ehkä ja toivottavasti on työporukka, joka tulee ja lähtee samaan aikaan. Näin minäkin toivon, muuten saattaa palaa käämit, hihat ja pinnat eräältäkin autoilijalta.

* * *

Kun olin parvekkeella aamujoogalla¹, kuulin mitä mukavimman mutta merkillisimmän äänimerkin. Tinkkinen² huuteli viereisestä koivusta:

ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy

Mistä lie tämä agraarilintu lennähtänyt taajamaan; tervetuloa kuitenkin! Vaikka en erityisemmin pidä linnuista³, tuntuipa mukavalta vanhanaikainen titityytytys urbaanien räppäritiaisten titytity-metakoinnin jälkeen.

* * *

Viikonloppuna sataa lunta. Hiphei! Kelkat esiin ja sukset tanaan! Ei tässä vielä kevättä aleta pitämään, vaikka sinivuokotkin jo kukkivat.

* * *
¹) No tupakalla olin.
²) Muinainen appiukkoni tapasi kutsua tiaisia tinkkisiksi. Minusta se on jotenkin kiva nimi. Tulee mieleen sellainen karski tiaiskarju, joka höyhenet pörhöllä näyttää närhelle munat (vai miten se oli).
³) Harry Potterin Tällipajun lintuäreys (TUFF ja lirkuttelevasta kottaraisesta pölähtää äkillinen sulkasato) irrottaa aina hihitykset. No mitä?! Olen paha ihminen. Ei kai se kenellekään yllätyksenä tullut?

torstai 3. huhtikuuta 2008

Järkyttävä kuvareportaasi työmatkailusta Pirkanmaan ytimessä

Ja tapahtuipa niinä päivinä, tarkemmin sanottuna tänä aamuna, että tälläsin poikkeuksellisesti Ton ratin taakse, istahdin itse repsikan paikalle ja kuvasin työmatkan*. Tämä riipaiseva ja syväluotaava kuvakavalkadi julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa ja yksinoikeudella Oharin paalu -verkkojulkaisussa. VAROITUS! Aineisto saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.

* * *

Lempäälässä Hääkiven kohdalla voi syksyisin ja keväisin ihastella mitä tönkköäklöimpiä auringonnousuja; ne ovat usein niin pateettisia, että ovat suorastaan hienoja. Luonto, sepä vasta kiiltokuvailun mestari!

Tämä kuva näyttää tummalta, koska aurinko häikäisi uuden hienon puhelimeni – jota sivumennen sanoen aion hehkuttaa vielä pitkään ja perusteellisesti Joskus Myöhemmin, olkaa siis varoitetut. Tiistaiaamuna tällä kohtaa oli niin impressionistinen tunnelma, että Monet luultavasti pyöri väkkäränä haudassaan, ja minua harmittaa suunnattomasti, etten silloin napannut kuvaa.

Tässä kiihdytämme moottoritielle. Maa moottoritien lähistöllä on florallisesti katsoen hiljainen ja autio vieläkin, vaikka moottoritien uudet kuviot ovat lojuneet maisemassa jo useita vuosia. Ihmisten rakennelmien aiheuttamien tuhojen uudelleenmaisemointi kestää Luonnolta aika kauan ehkä siksi, että sillä on kädet täynnä kiiltokuvailuhommia. Ei Luontokaan ihan joka paikkaan repeä.

Lähestymme Kiillon kurvia ja muuatta ihmisen rakennelma, joka herättää kauhua joka ikinen päivä. Kutsumme rakennelmaa Helvetin Torniksi (eng. Electric Babel). Iltaisin se on demonisesti valaistu ja näyttää kasarireliikiltä. Horror!

Pirkkalan jätkät ovat pelanneet ristinollaa taivaalla ilmeisesti kahvitauolla.


Lähikuva Helvetin Tornista. On se kamala mutta siinä vaan kököttää maisemassa muina torneina.
















Kiillom mittarista on perinteisesti katsottu ohiajaessa lämpötila. Olinkin menettää järkeni, kun se pitkään näytti ihan mitä sattuu. Kiilloj jätkät korjasivat mittarin juuri, kun olin päättänyt että nyt minä kyllä otan ja meilaan niille, että eivätkö ne käsitä, että niillähän on hyvä ihme tuossa kansallinen ikoni pihassaan ja se on solkenaan rikki, mistä seuraa ahdistus päivittäismatkaajalle.

Kiiltopötkö sojottaa maisemassa jotenkin absurdina. Se ei ole yhtä pelottava kuin HT, mutta aika outo patsas joka tapauksessa. Palaamme siihen myöhemmin tässä tarinassa, ikävä kyllä.

Kuvassa näkyy Ton käsi. Jos tunnistatte miehen esimerkiksi katuvilinässä, käykää nyt toki sanomassa morjens! (Gil Grissom kyllä tuosta konstruoisi henkilöllisyyden ja dna:nkin näppärästi käden käänteessä, on hän sillä tavalla tutkimuksellisesti kovin taitava hahmo.)

Jälleen kerran olemme pujotelleet onnellisesti moottoritien torneja väistellen. Aikaa moottoritieosuuteen kuluu noin 8 minuuttia, ja viereisessä kuvassa olemme laskeutumassa Tampereelle. Ilma on katupölystä utuisa, lämpötila likimain neutraalit nolla, tyyntä ja poutaa. Kapteeni miehistöineen toivottaa mukavaa päivänjatkoa.

Viinikan liikennevaloissa irtoaa usein päivän mehevimmät kiroukset. Miksi ihmiset jättävät kilometrin mittaisia turvavälejä? Miksi pitää lirutella hiiiitaasti edellä ajava kiinni? Mikseivät ihmiset nuku kodeissaan vaan tulevat autoihinsa torkkumaan? KUKA PERKELE SIELLÄ TAAS KUPPAA?!

Alma Mater hymyää lempeästi taustalla kuin Mona-Lisa kuunnellen lapsensa raivoa. (Hymyävätkö rakennukset? Siltä se näyttää etenkin aamuauringossa.)

D-Kulman (Ton mukaan myös Dynamon risteys) kohdalla niskavillat pörhenevät. Mikä ihme se tuolla horisontissa siinteleekään, ellei sitten...




...kyllä! Jättiläinen ripottelee liimapäissään tuubinsa eli pursonsa minne sattuu. Vai keksiikö joku tällaisille patsaille jonkin järjellisemmän selityksen? Melko hirvitys on jopa kaupunkimaisemassa tämä, enkä oikein ymmärrä, miten se Kiillon yrityskuvaa parantaa. "Kiiii-iiilto, sininen ruma putkilo vetää puoleensa"?

Näsinneula vieressä näyttää kutistuneen silkasta tornikollegiaalisesta häpeästä.

Ratinan sillalta oikealle aukeaa viehättävä kaupunkinäkymä. Kohta aukeaa kaupunkinäkymä myös vasemmalle katsoessa, mutta en osaa sanoa, onko se sitten kauhean viehättävä. Kaupunkien rakentaminen tiukkaan on kuulemma ekologista, koska välimatkat lyhenevät ja varmaan monista muistakin syistä, kuten siitä, että lämmitystä ei kohta tarvita, kun ihmiset hikoavat kylkikyljessä ja päällekkäin. Tällainen tilaekologisuus on onneksi eliitin vastuulla. Asunnot tällä uudella "arvoalueella" maksavat paljon. Tosi paljon. Vaan periferiassapa asuu onnellinen köyhälistö ihanan väljästi.

Kadun päässä näkyy purkutuomion saanut Uimahallin Maja.
Nyyh. Usein tuttuja rakennuksia tulee ikävä, vaikka ne olisivat rumiakin. Hämmästyin tiedosta, että rakennus on valmistunut jo 1956, sillä se näyttää enemmänkin seitsemänkymmentäluvun ankiolta – mutta ehkä se olikin huippumodernisti aikaansa edellä ja ennakoi hirvitysrakentamista. (Kadunkohan vielä tätä lausuntoa, kun talo on purettu? Nyyhkytänkö raunioilla ja pyytelen tiilenkappaleilta anteeksi? Luultavasti.)

Aamuinen matka alkaa olla päätöksessä: jos tässä kohtaa loppuisi bensa tai Nisun yhteistyökyky, ei olisi enää pitkä matka kävellä.

* * *

Jos olisin kuten eräskin entinen ulkoministeri ja menisin eteenpäin, seuraavaksi joutuisin loogisesti reporteeraamaan Tampereen pohjoispuolen maisemista, mutta koska olen takinkääntäjänä tunnettu Ohari, palaan iltaisin samaa reittiä takaisin. Reportaasi ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan, sillä paluumatka näyttää ihan erilaiselta, vaikka samat rumat tornit senkin varrella sojottavat.

Paluumatkoilla on oma mutkaisa luonteensa.

* * *
*) Opiskelu on työtäni. Opintomatkat ovat taas toinen lukunsa: yleensä niillä juopotellaan hurjasti, tanssitaan pöydillä ja solmitaan noloja tuttavuuksia.

Meemie

Kata haastoi, minä vastaan:

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?

Tämä on 99. merkintä. Seuraavan kohdalla onkin näköjään järjestettävä suuret juhlallisuudet.

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?
Tähän käynee vakioselitys: Kännissä olin. Kas kun Ike ei tuommoista hoksannut muuten lyödä tiskiin. Kylläpä olisi myötätuntoa pudonnut tästä ja tästä.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Uta, Facebook, iGoogle, sen ziljoonat akuankkaraivot irrottavat kuvapankit, erilaisten firmojen sivustot... Ikävä myöntää, mutta käytännössä olen netissä melkein koko hereilläoloajan.

5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
Lasketaanks galtsu ja feissari? Ensimmäiseen on tunnari siksi, että saan lurkkia teinejä, toiseen siksi että saan lurkkia aikuisia.

6. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Ihan mitä vaan, you name it. Puhua ymmärrettävästi köh ehkä podilangvitsia. Hetkinen, tarkemmin ajatellen en sitäkään. Äidinkielenkin kanssa on toisinaan huomattavia ongelmia.

7. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
C.S.I tulee katsottua aika usein. Ensi maanantaina alkavalle Life on Marsille olen ladannut kovat ennakko-odotukset.

8. Hissi vai portaat?
Jos kerroksia on yli yksi, hissi. Polvet sökönä, voi voi.

9. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
347.

10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.
Haastan Kuuliksen, Kukkiksen ja KDorianin.