lauantai 17. toukokuuta 2008

Olen hengissä

Tytärten ensimmäinen muuttokuorma lähti pihasta isälleen, ja kaikista ennakkohaikailuista huolimatta sekä eksän kanssa juteltuani asia tuntui oikeastaan jos ei nyt ihan mukavalta niin ainakin siedettävältä ja tirautinkin sitten vain pari pienoista kaihoisaa kyyneltä. Kävimme Ton kanssa katsomassa asuntoa, ja kaikista ennakkopessimismeistä huolimatta se oli tosi kiva. Oikein tosi kiva sittenkin! Kevään viimeinen tentti ja samalla opintosuoritus on takana, kaikista ennakkomyrtyilyistä huolimatta se luullakseni menee läpi (ja vastausten kirjoittaminen oli mukavaa). Poptaide Tampereen taidemuseossa oli hieno. Kaikki on jotenkin kauhean hyvin. Kauhistuttavan hyvin. [Hetkinen, lyön itseäni sormille!]

Onnellisuuden sietäminen on joskus vaikeampaa kuin onnettomuuden. Minä teen kuitenkin parhaani, kun eihän tässä oikein muutakaan voi. Oi voi sentään.

(Varmuuden vuoksi ehkä kuitenkin nostan jalat pöydälle ja hankin huomiseksi krapulan, että jotain edes.)

torstai 8. toukokuuta 2008

Inhimillinen kädenojennus?

SPR palkitsi puolustusvoimat Inhimillinen kädenojennus -palkinnolla. Eikö ole ristiriitaista, että humanitaarinen järjestö palkitsee sotakoneiston Suomessa ja sen jälkeen karauttaa maailmalle paikkailemaan jonkin toisen sotakoneiston jälkiä? Verta on luovutettu reippaasti, tosi kiva juttu. Ehkä verenluovutuksella sitten ihan palkittavasti hyvitetään se tosiseikka, että armeijan tehtävä on vuodattaa verta.

Olen kohtuullisen hämmentynyt.

* * *

SPR:n tämänpäiväinen nuorten hiljainen mielenilmaus sen sijaan on asiaa. On kai naiivia toivoa, että armeijat, sodat ja tappaminen maailmasta joskus loppuisivat, mutta rauhan puolesta mesominen hiljaa tai ääneen on silti aina kannatettavaa.

Armeijan kätteleminen ei ole.
(Paitsi hyvästiksi.)

tiistai 6. toukokuuta 2008

Tragedia toisensa perään

Eräänä kauniina, kuulaana kevätiltana lähdimme romanttiselle kävelylle läheiseen lehtoon. Ilma oli autereinen (mitä hittoa se sitten tarkoittaakin, kuulostaa hyvältä kuitenkin), linnut livertelivät (pah, rääkyivät ne ryökäleet, mutta edelleen pysytään tunnelmassa sitkeästi) ja koivut vihersivät hennosti (tuo on sentään totta). Valkovuokot valmistautuivat nukkumaan ja taivuttelivat sirosti kaulojaan painaakseen päänsä suloiseen uneen.

Oi. Siinä me toivoa ja lempeä täynnä hoipert käyskentelimme ja tuntui, kuin koko luonto olisi hymynnyt meille meidän kanssamme. Kunnes.

Vieläkin puistattaa.

"Mikäs täällä punaisena pilkottaa?" hihkaisi Toi. Ei kai vaan, ja kyllä. Kalpenin, kylmä hiki alkoi virrata pitkin selkäruotoani ja taistelin pyörtymistä vastaan. Tonttuja. Pieniä puutarhatonttuja ja niiden ilmeisesti vielä kehitysvaiheessa olevia osasia siellä täällä, pitkin mättäitä, kivillä ja sammaleikoissa. Toi oli rohkea ja otti yhden noista hirvittävistä pedoista käteensä. Uskaltauduin ottamaan pari kuvaa, jotka tässä julkaisen varoituksena*. Tarkkailkaa ympäristöänne! Kukaan ei enää ehkä ole turvassa!

Henkilökohtaisessa elämässäni olen välttynyt piippalakeilta, sillä siivotonta parveketta eikä keittiön ikkunalla nököttävää norjalaista mikrokasvihuonetta voi parhaalla tahdollakaan sanoa puutarhaksi. (Omani olen pitänyt kunnossa.) Myönnän, olen elänyt silmät ummessa ja tietämättömyyden usvassa samaan aikaan, kun ne pirun sikiöt ovat saaneet rauhassa lisääntyä metsässä.

Niinpä nyt, eduskunnan esimerkkiä seuraten, julistan kotini lähiympäristön autonomiseksi sotatoimialueeksi ja ilmoitan täten, että jos ne punanuttuiset partaperkeleet alkavat hyökkäillä kohti asujaimistoani, käyn vastahyökkäykseen kuokin ja kirvein. Tontut! Olkaa varoitetut! Täältä pesee! Kollaa kestää! Rautaa rapulle! HUS!

Alueella liikuskelijaa kehotetaan varautumaan todistamaan henkilöllisyytensä, esittämään asianmukainen oleskelulupansa sekä kääntämään taskunsa nurin, jos hänellä on jokin tai jotkin seuraavista seikoista tai minulla on muu mielivalt perusteet perusteltu syy epäillä häntä tonttuudesta:
• pyöreä nenänkärki
• parta
• ei partaa (tontut ovat ovelia)
• punainen takki
• sisäänpäin kääntyneet jalkaterät
• lyhyys
• pituus (tontut ovat hyvin ovelia)
• piippalakki
• lippalakki (tontut ovat käsittämättömän ovelia)
• pakonomainen tarve hypellä, mutista, jupista, vitsailla, niiskuttaa, naurahdella tai viheltää
• pälyilevät silmät
• turkiksia vaatteissa
• vihreät tai muun väriset pöksyt

* * *

Kun olin laatinut kattavan turvatoimintasuunnitelman ja rauhoittunut miten kuten, seurasi seuraava onnettomuus, josta Elma jo raportoi, kun itse vielä olin shokkitilassa. Kuopus! Oma pieni lapseni! Haluaa croc *pökr*

En pysty. Liian tuskallista. Miten jatkaa tästä?

* * *

*) Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Tiedättehän, minulla oli tärinä + kiire kova.