torstai 11. syyskuuta 2008

Havaintoja flunssasta, yöök

Flunssa, siinäpä vasta hauska tauti, sillä tavalla puuduttavan puujalkavitsimäisesti. Pakkohan sille on nauraa, vaikka ei yhtään naurata, vaan kun ei muutakaan kehtaa. Ei siihen nyt juuri kuole, mutta ei paljon muutakaan. Toisaalta ihmisillä on Oikeitakin Ongelmia, joiden rinnalla flunssa on kuin karvainen luomi Paris Hiltonin pempussa*.

(Epäreilua kyllä, näistä toinen ei sulje toista pois. Myötätuntoni niille ihmisille, joilla on sekä OO että flunssa! Koittakaa kestää! Paris Hilt okei, en kaiva verta nenästäni enempää.)

Tänä aamuna tutkailin flunssaviruksen kaivertamia uria naamassani. Niihin jos olisi agraarihenkinen kansalainen ripotellut vähän multaa ja heittänyt perään siemenperunaa, olisi siitä saanut nelihenkinen perhe hyvinkin elintarviketta, jolla se olisi pärjännyt ainaki pual vuat. Silmäpusseissa sato olisi ollut varsin kätevä kantaa kellariin talteen. Äh. En jaksanut kuitenkaan pohtia mitään järjellistä syötävää (saati sen kasvattamista naamassani), joten join teetä ja söin kuusi keksiä. Flunssa ei vie nälkää mutta rajaa ruokahalun vähintäänkin omituisesti.

Kahvia? Yöök.
Ruisleipää? Yöök.
Jukurttia? No ei, siinä on maitoa.
Appelsiinimehua? Ei, siinä on appelsiinia.
Omenamehua? Sitä ei ole ja sitä paitsi siinä on omenaa. Yöök.
Ja niin edelleen, lista on loputon. Ja sen pohtiminen on turhaa, koska syönpä mitä hyvänsä, oksennan sen saman tien pois kuitenkin. Kaksi kuppia teetä ja kuusi keksiä. Yöök.

Lasillinen vettä. Yöök.

Jossain siinä suihkun ja yöökin välissä päätin kuitenkin, rintaani paukaittain (kumpaankin, mutta hellästi vain), että kauneuttanihan et vie! Niinpä värjäsin kulmat, yöök, ja lakkasin kynnet, yöök. Nyt näytän harpohkomarxilta, mutta kynnet kiiltelevät kivasti kilpaa nenän kanssa, yöök. Ripsivärin laittaminen voi olla aika turhaa, sillä oikea silmä vuotaa valtoimenaan. Yhdennäköisyys Kellopelivintiön kanssa saattaisi olla ilman knalliakin liikaa jopa tässä konkurssissa. Ehkä valitsen vain rohtuneeseen kärsääni sointuvan huulipunan, niin lienen edustuskelpoinen rynnätessäni lipastolle levittämään flunssan ilosanomaa.

En suostu syyllistymään flunssan levityksestä. Jostain se tulee kuitenkin, yöök.

* * *

Ajatus harhailee samaan tapaan kuin minä itse ihan fyysisesti tässä huoneustossamme. Huomasin seisovani eteisessä kovasti tarmokkaana, mutta en saanut millään mieleeni, että miksi. Hetkinen, tarkistamme kytkennät.

* * *

Niin! Päätin sittenkin, että koska tosinainenhan ei kaupungilla hillu nyppimättömin kulmakarvoin ja olenhan tosinainen erityisesti ja varsinkin, harpomarxit saavat lähteä (osittain, sillä mielestäni Saimi Nousiainen on mennyt vähän liiallisuuksiin tosinaiseuden kanssa). Tein kulmakarvoja nyppiessäni mielenkiintoisen havainnon: ihminen ei ilmeisesti pysty oksentamaan ja aivastamaan samaan aikaan. Ristiriitatilanteessa keho menee jumekseen eikä tee kumpaakaan! Mahtavaa! Paitsi että karvojen nyppiminen kyllä sattuu aika paljon.

Enemmän kuin aivastaminen tai oksentaminen.

* * *

Havahduin vessassa sakset kourassa tuijottamassa pahaenteisesti otsatukkaani (peilistä). Jostain livahti kuitenkin järjen ääni päähäni ja jätin otsatukan rauhaan. Se oli varmaan ihan hyvä ratkaisu. Nyt, ennen kuin ehdin säätää kauneuttani yhtään tämän enempää, lähden pois tästä taloudesta saksien, pinsettien ja vetyperoksidien ääreltä. Heiny!

* * *
*) Tulipa omituinen vertaus ihan pyytämättä. Hmm. Pitänee tutkailla vähän mentaalihygieniaa.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Syksyn parhaat vaalivinkit

Taas alkaa olla käsillä se aika, jolloin lupaillaan yhdeksän hyvää ja kymmenen ellei peräti yksitoista ja puoli kaunista. Maailma parantuu, pelastuu ja komistuu silmissä, kunhan täräjäväkätinen äänestäjä saadaan piirtämään oikean aatteen numero paperilappuseen. Tai oikeastaan ei sillä aatteellakaan niin suurta väliä ole, kunhan luvataan kaikille kaikkia ja sassiin. Tälläpä konstilla peli on selvä ja poika tulee kotiin. Yleensä tämän onnellisen perhetapahtuman jälkeen hämmästellään, että "Miten se nyt tonne meni? Onko ihmiset ihan hulluja?" Lopulta tullaan siihen tulokseen, että on ne, kaikki paitsi me tietenkin.

Vaan toteutuisiko demokratia vähemmän yllätyksellisesti, jos puolueet keskittyisivätkin siihen, minkä osaavat parhaiten – ja milloin osaamisessa on hienoisia puutteita, pyrkisivät pyllistelemään vain parhaita puoliaan julkisuuteen? Mullistava ajatus! Piti oikein pohtia, miten se tapahtuisi ja näinpä kirjasin ylös parhaimmat ehostusvinkkini tämän vuoden Suomen Ihkuin Neito -kokelaille. Rinta ulos, olkapäät alas, hymyä huuliin ja olkaa persoonallisesti hyvät, neidit! Tässäpä teille vaalimamman parhaat vinkit ja syksyn kuumimmat kampanjatrendit:

* * *

Demarit:
Asetelkaa tädeille tuoreita kukkia hattuihin ja jättäkää vähemmälle huomiolle ne punaniskaiset pikkupomojen kanssa saunailloissa lehmänkauppoja hierovat luottamusmiehenjässikät. Voipi olla tosiaan, että tarvitsette "ne hitsarienkin äänet", mutta nykyisellä menolla ne maksavat enemmän kuin tuottavat. Suosion perustaminen sille, että toiset mokaavat vielä enemmän ei ehkä ole ihan paras taktiikka. Kannattanee myös kerrata plus-, miinus- ja jakolaskun alkeet. (Kerto[ma]taulusta ei ole niin väliä, juu.)

Kokoomus:
Ajakaa partanne, kammatkaa tukkanne, oikokaa krakanne älkääkä helvetissä jääkö enää kiinni käsi kyynärpäätä myöden piparipurkissa. Kännykät kiinni, pulinat pois ja turhanaikainen hymy perseeseen. Ei olla (vielä) Amerikassa. Naiset saisivat jättää hiuksensa blondaamatta ja helminauhansa narikkaan. Jos teille iskee ihan välttämätön hinku vitsailla, tehkää se omissa joukoissanne älkääkä nyt hyvä ihme ainakaan päästäkö sitä verevää vaaleaverikköä valtakunnan verkkoon murjomaan huumoria (hengiltä). Kauhealta kuulostaa esimerkiksi armeijapropaganda stand upiksi väännettynä. Hyi olkoon. Seteleitä ei kannata jättää tursuilemaan taskuista; matalasuhdanne on tulossa, vaikka ei se ehkä juuri teitä koskekaan.

(Matti Posio tivaa sunnuntain Aamulehden Suasioissa: "Kai kokoomuslainenkin joskus voi olla oikeassa?" Vaalimamma vastaa: kyllä kai, mutta näyttöä pitäisi siitäkin saada.)

Keskusta:
Sirkan tukka hyvin ja Matin suu kiinni. Eikä kannata Tanjankaan höpötellä ympäriinsä. Hss, hss. Hoitakaa toki puutarhaanne, sehän on kovin oikeistotrendikästä, mutta ehkä kannattaisi silti miettiä, pitääkö siitä oikein metropoli pykätä. Pari suhdetta sinne tänne, mutta parikymmentä, huhhuh. Tytön ycxi paras tawara on kohtuus, kaikessa. Hei, ihan tosi. Kaikessa.

Kristilliset:
Vain täysin kahjo* alkaisi neuvoa Jumala & Poika -yhtiötä. Soita torvea, toitottele, kyllä me tontut tanssitaan!** Äänestämisestä en sano yhtään mitään.

Vihreät:
Lopettakaa oitis se politiikan puhuminen ja alkakaa puhua ihmisiksi. Kuulitteko!? Kauhistuttaa, kun Perttu Pesä, muuten mukavan oloinen mies, horisoo Aamulehdessä, jotta:
Asiaa täytyy tarkastella hyvin vakavasti. Nyt pitää avata neuvottelut ja katsoa, miten sopimusta pystyisi muuttamaan.

Tarkastella, vakavasti? Hihitellenkö sitä on tähän asti tutkailtu, häh? Avataneuvottelutvoihyvääpäivääkumminkin sekä huokaus. Reilumpaa olisi sanoa suoraan:
En kyllä nyt oikeestaan tiiä tästä asiasta hittojakaan, mutta pahalta kuulostaa, jos noin on. Eroonhan tommoisesta paperista on päästävä, perkele, ja äkkiä sittenkin. Täytyypä ottaa puheeksi mitä pikimmin.
Vihreitten raikkaus on etu, vaikka se patruunoita vistottaakin – tai oikeammin juuri siksi. Kapulakielellä ei voi lisätä uskottavuutta, senhän sanoo järkikin. Ja sitten singahdamme ehostamaan toiseen ääripäähän: jos nyt on ihan pakko kirmailla kukka napinlävessä, kannattaa valita Suomessa laillisesti hyväksytty kasvi, esimerkiksi gerbera on tähän tarkoitukseen erinomainen. Suuren yleisön liika ärsyttäminen ei ole viisasta sekään.

Vasemmistoliitto:
Ei sitä nyt niin kauhean katkerana tartte otsa rypyssä mulkoilla, vaikka retro on sataakymmentä menossa muodista eikä proletariaatin diktatuuri toteutunut tälläkään kierroksella. Kyllä etenkin pienipalkkaisen naisduunarin puolia silti täytyy pitää, mummeleiden ja muiden vähäväkisten myös. Demareilla on liian kiire vikitellä hitsareita ja lemmiskellä teollisuutta, niin että kyllä se vasemmistolaisuus edelleenkin on teidän käsissänne. Eikäkun rähinällä eteenpäin vaan, hus, barrikadeille siskot, veikot!

Perussuomalaiset ja muut pellet:
Kansa tarvitsee sirkushuveja leivän lisäksi. Kaikkien kukkien on annettava kukkia demokratian ryytimaassa. DD-kupin silikonit natsaa tosin hyvin rakennekynsien kanssa. Ja muuta rohkaisevaa mutta ylenkatseellista soopaa tähän tilaan [---------] sekä lopuksi kiitos osanotosta.

* * *

Huom! Näiden ohjeiden seuraaminen vain omalla vastuulla! Tämän blogin vakuutus ei kata niitä mahdollisia vahinkoja, jotka saattavat aiheutua yllämainitunlaisten urheilusuoritusten seurauksina. Myöskään mahdollisia vaalitappioita ei hyvitetä.

* * *
*) Arviot kahjoudestani voitte mieluusti pitää omana tietonanne, kiitosta vaan.
**) Kristillisten vaalilauluehdotelmasta kunnia ja teostomaksut Elmalle.