keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Muista 2

Itselle tärkeistä asioista horistaan vain ja ainoastaan niille tahoille, joilta on edes teoriassa mahdollista odottaa kiinnostusta ja palautetta, joka on kannustavaa, myönteistä ja kriittisenäkin asiallista. Niille tahoille, jotka säännöllisesti ivaamalla ja vähättelemällä lyttäävät, keskitytään juttelemaan joko a) niistä itsestään tai b) niitä näitä (mitkä aika usein ovat 1 ja sama asia).

Näin pysyy oma mieli hyvänä ja kaikki ihmiset iloisina.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Suihkuhepari

Kuvittelisin, että kun ihminen on Muotoiluinstituutissa™ opiskelemassa esineiden valmistusta, siellä neuvotaan, että tavaran pitää olla paitsi kauhean kaunis myös kätevä käytössä. Mikä järki tuommoista muuten on opettaa? (Olen varma että sitä jossain opetetaan, mutta laiskottaa liikaa, jotta tarkistaisin missä ja miten.) No. Kuvittelisin lisää, että Muotoiluhenkilö, kunhan hän valmistuu ja menee työelämään, unohtaa saman tien koko opetuksen ja alkaa hullunkiilto silmissä väsätä mitä omituisimpia artikkeleita. Vai millä ihmeen ilveellä voi selittää esimerkiksi silityslaudat, cd-kotelot saati ne tuhannet tukalat ja rumat purnukat, joista kauppojen hyllyt pullistelevat etenkin kosmetiikkaosastoilla?! Tässä on kunnostautunut erityisesti aidon kauneuden puolesta liputtava tavarainmarkkinoija, eivätkä juuri muut sen parempia ole. Katsokaa nyt noita muovipulloja! Säälittäviä, epämuodostuneita vempuloita.

Yksi hyvä selitys tietysti on, että purkki pitää saada näyttämään valtaisan suurelta, vaikka oikeasti se sama 2 tai 3 dl niissä sisällä on kuin pakkauksen kyljessä ystävällisesti kuluttajalle ilmoitetaan. Miten saada vähempi enemmäksi? Muotoiluhenkilöpä ratkaisee asian niin, että hän venyttää purkin hiiirvittävän pitkäksi eli korkeaksi ja jos oikein kieli keskellä kämmentä hommansa tekee, vieläpä suipentaa niin pohjan kuin korkinkin. Jo vain näyttää 2 dl ainakin 2 l:lta!

Mitä sitten? Sitä sitten, että eihän tuommoiset helvetin astiat pysy pystyssä mitenkään suihkutelineissä! Siinä aamu-unisena, kun suihkussa kätensä kohti hyllyä ojentaa varomaton aitoa kauneuttaan huoltava suihkuri, saa hän aikaan dominoilmiön: vaappuva pullo tönää kumoon toisen vaappuvan pullon ja koko kaunistautumis-puhdistautumisarsenaali rysähtää hirvittävällä kolinalla lattialle, josta se singahtelee sukkulana pitkin nurkkia pois suihkutiloista ja piiloutuu pyykkitelineen alle.

Jos suihkuri on tarpeeksi kokenut ja valpas, hän saattaa onnistua pyydystämään yhden näistä vimmaisan pakohaluisista astioista. Mutta onko siitä hänelle iloa? Eipä ole! Jos aidosti kauniiksi haluava henkilömme jotenkin saakin korkin murrettua auki (esimerkiksi rälläkkää apunaan käyttäen), ei sieltä tule tipan tippaa heleyttävää ja kiinteyttävää ainetta. Materia on nimittäin jumahtanut suippiopurkin pohjalle ja reunoille, eikä tule sieltä ulos puristamalla, vatkaamalla, heiluttelemalla eikä itkemällä. Niin hirvittävä kiroilu täyttää koko suihkuhenkilön huoneuston, että kasvit lakastuvat ja katosta tippuu rappaus.

Kuinka vaikeaa se on, ja nyt käsi sydämelle Muotoiluhenkilöt, suunnitella sellainen purkki, joka seisoo tukevasti korkillaan ja aukeaa kätevästi? Kaivakaa nyt, rakkaat Muotoiluhenkilöt, itsestänne humaani puolenne ja lakatkaa sumuttamasta kuluttajaa omituisilla muodoilla: sommitelkaa asiallisia astioita. Kiitos jo etukäteen!¹

* * *

Ihmettelenpä samaan syssyyn myös, miksi tällaisia muoviastioita ei kierrätetä. Jotenkin äärimmäisen surullinen on ajatus kaatopaikasta, jossa kylki kyljessä pötköttelee hylättyjä, aidon kauneuden aineksia sisältäneitä (tai vielä sisältäviä, ks. yllä) epäkeskoja, onnettomia muoviputeleita. Kai niitä nyt johonkin voisi vielä käyttää? Hirvittävä määrä maatumatonta muovia rötköttää mitääntekemättömänä samaan aikaan, kun maailman luonnonvarat uhkaavat loppua.

Talous, jossa on hikoilevia teinejä², tuottaa tuommoista muovijätettä valtaisat määrät vuodessa. Etenkin jos teinit ovat tyttöjä ja haluavat aidosti kauniiksi.

* * *

Siinä toivossa, että olen tässä jotenkin saanut Muotoiluhenkilöihin maagisen yhteyden, kysyn myös, kenen neropatin idea oli laittaa suihkusekoittimeen kahvallinen veden lämmön säädin? Onko kiva ajatus suihkuhenkilöstä puhdistautumisriitin yhteydessä eläytymässä vaikkapa Marion Rungin El Bimboon ja hänen siinä puolipiruettia vääntäessä pyrstöllä tahi muulla ruumiinosalla sohaisemassa kahvasta kirjaimellisesti kylmää vettä niskaan? Nouseeko oikein hymy huulille, mitä?

* * *

¹ Etukäteen kiittämiseen sisältyy sellainen ovela ajatus, että hommasta on vähän vaikeampi kieltäytyä, kun siitä on kerran jo kiitettykin. Hähää! Näin sitä kuluttaja sumuttaa Muotoiluhenkilöä.
² Teinejä on hyvä syyttää vähän kaikesta.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Seksuaalipoliittinen kannanotto

Mikä ajaa hirmu pörhötärkeänkiireisen bloggaajan varmimmin päivittämään? Tietenkin se, että hirmu pörhötärkeänkiireisen tehtävän palautuspäivä lähestyy nopeammin kuin Mika tulee takaa* ja hirmu pörhötärkeänkiireisen bloggaajan pitäisi hirmu pörheästi paukuttaa tärkeänä näppäimistöltä maailmaan säätiedotusten verbien sekä lauserakenteiden ilosanomaa.

Mitä tekee hirmÄH bloggaaja? a) Tuskailee, miksi ihmeessä pitää valita noin äärimmäisen tukala aihe, b) juoksee parvekkeella tupakalla tämän tästä, c) pelaa sudokua, d) rääpii ja sorkkii aineistoa pitkällä tikulla tuhahdellen ja viimein e) sortuu bloggaamaan jostain polttavasta tai kipeästä aiheesta.

* * *

Propositio on lauseen asiasisältö: se osa, joka kertoo jotain ulkomaailman tilasta.
Presuppositio on edellyttämys: se osa jonka lause olettaa todeksi ja joka ei sisälly propositioon.
(Kuiri: Semantiikan peruskurssi)

12 prosenttia suomalaisista: kuorsaus pilaa seksin uutisoi Iltasanomat taannoin.

Propositio: kuorsaus pilaa seksin 12 prosentin mielestä.
Presuppositio: kansalaiset kuorsaavat sekstatessaan.

Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, että suomalaiset ovat harvinaisen kylmähermoinen heimo: 88 prosenttia ei häiriinny kuorsauksesta seksin aikana. Tunnustan kuuluvani kerrankin vähemmistöön ja myönnän, että seksinaikainen kuorsaus saisi minussa luultavasti aikaan epävarmuuden, ahdistuksen ja jopa raivon tunteita – etenkin jos kuorsaaja on partnerini. (Omaa kuorsausta harvemmin kuulee, eikä siitä siksi juuri häiriinny.) Miten sinä, rakas lukija, koet tämän? Kaivatko yöpöydän laatikosta nenäteippiä ja teippaat partnerin hiljaiseksi? Vai lähestytkö asiaa itsesi kautta ja työnnät päähäsi korvatulpat?

Asia kiehtoo minua suunnattomasti ja vaivaa etenkin öisin, kun en saa unta. Ajattelen lukuisissa suomalaismakuuhuoneissa raikaavaa kuorsausta jÄH

Toinen päätelmä, johon olen ajautunut asiaa monelta kantilta tutkailtuani, on se, että kaikesta uutisoinnista saa vähän raflaavampaa, kun sen yhteyteen ymppää seksiä.

* * *

Soveltanen tätä viimeistä päätelmää myös esitelmän tekoon! Käyn uudella innolla sääverbien kimppuun! Etsin piilopornomerkityksiä ja seksuaalisväritteisiä presuppositioita! Miksi esimerkiksi sääkielessä ei sanota (käytännöllisesti katsoen koskaan) sataa vaan käytetään ilmaisua sadetta tulee tai jopa sadetta saadaan?! Tuossa on varmasti jokin eroottinen aspekti havaittavissa ja eiköhän näillä oletuksilla saada kasaan kelpo esitelmä, jonka akateeminen maailma ottaa vastaan innon puna poskilla ja minulle tulee mainetta ja kunniaa niin kuin sadetta matalapaineen keskuksessa jÄÄÄHHHH.

Otan ehkä kuitenkin taulukko-ohjelman kauniiseen käteen ja vetäisen siitä vain kuivat johtopäätökset ilman erotiikkaa.

(Hihi, nyt sanoin kuitenkin, että vetäisen kuivat. Hihi, hihihi.)

* * *

*) Tylsintä siinä, että Häkkinen ei enää formuloi, on juuri tämä legendaarisen, ihastuttavan lauseen puutos Kyllösen vimmaisalla äänellä kailotettuna sunnuntaisessa olohuoneessa viihtyisien huonekasvien katveessa: JA MIKA TULEE TAKAAAAAAA! ...ja siitä aiheutuneen pelonsekaisen säikähdyksen jälkimainingissa siivottu kahvi sohvilta, lattioilta ja keuhkoista.