tiistai 9. joulukuuta 2008

Liika on aina liian paljon tai voi se olla liian vähänkin

Siinä vaiheessa, kun ei saa naurukohtauksilta kirjoitettua loppuun yksinkertaista lausetta

Suomessa on miljoonan potentiaalisen kirjailijan reservi!

lienee parasta antaa periksi ja jättää luentopäiväkirjan loppuhuipennukset huomisen kirjoitettavaksi.

* * *

Ehkä ajatus naurattaa vielä huomennakin.

Vapise Vanja! Meiltä korpein kätköistä kuuluu tauoton näppäimistön papatus, ja sitä vastaan on sitkeimmänkään bibliofiilin turha käydä rillit ojossa ja lukunuttu tanassa.

Tu sinä hakeen runos perään loppusoinnut! khihihi.
Millo häne pääse varjo sattuu tuon väliotsakkee kohal, ni sillo hänel tullookii noutaja.

Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta pilkkui ja pistei! Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärä, mut kui helvetin taval pilkkui?

Suomen urheat naiset, lapset ja miehet pannaan käsittelemään tekstiä yhteisen asian, isänmaan puolesta ja nekin vähäiset ja vaivaiset kunnon kansalaiset, joiden sormet eivät enää taivu näppäimistölle, auttavat kuka oikolukemalla, kuka bloggÄH

[nyt lähtee mopo käsistä]

* * *

Ehkä ei. Väsyneenä sitä hihittää vähän kaikelle. Anteeksi. Menenkin tästä jo.