torstai 15. tammikuuta 2009

Uusi vuosi, vanha nahka

Siihen aikaan, kun Phalaenopsikset* vielä käyskentelivät villeinä ja vapaina pinnalla maan, en tiennyt paljon mistään mitään. En tiedä vieläkään, mutta tänä aamuna koin kuitenkin yhden tärkeän oivalluksen. Nuorena ihmisnaisena, siis tuolloin esikeraamisena aikana, en lainkaan käsittänyt venyttelyn tarkoitusta. Erityisesti se, kun käskettiin nostamaan käsi ylös, taipumaan ja tuntemaan hyyyvää veeeenyyyytyyys, herätti suurta hämmästystä. Mikä venytys? Missä? Taivuin vaikka minkälaiseen linkkuun käskettäessä (ja joskus ihan huviksenikin) eikä se erityisiä tuntemuksia aiheuttanut, mitä nyt tukalan asennon aiheuttamassa ahdingossa keuhkojen tyhjeneminen joskus hitusen pökräytti.

Vaan tänä aamuna, kun ponkaisin sängystä ja jossain äkillisessä mielenhäiriössä päätin, että nytpä aloitan aamun reippaasti, havaitsin seuraavaa: kun ihminen vanhenee, se lakkaa taipumasta sujuvasti. Nostin käden ylös, taivutin toiselle kyljelle ja MITVIT! AUHAUH! NAHKA REPEE! HAJOON! NIINQ OIKEESTI!

Kyllä tuntui kuulkaa veeeenyyyytyyyys!

* * *

Teinkin siinä oitis uudenvuodenlupauksen: Tästä lähtien joka ikinen aamu ensitöikseni venytän molemmat kyljet ja selän, heiluttelen kädet kaikkiin mahdollisiin suuntiin monta kertaa ja vasta kun olen tosi venynyt ja siten zen, porhallan kahville ja tupakille. Paitsi milloin olen flunssassa, krapulassa tai muuten kuollut. Tai otetaan tuo viimeinen pois, olenhan aina aamuisin muuten kuollut. Harkitsen myös vakavasti joka-aamuista takaperinkuperkeikkaa.

Nahka on minua varten enkä minä nahkaa, joten sen on parempi alkaa tanssia pillini mukaan ja venyä niin kuin käsketään.

* * *

Nyt kun aloin uudenvuodenlupailla, voisin lupailla jotain muutakin samaan konkurssiin. Voisin esimerkiksi keskittyä positiiÄH tai jos olisinkin tänä vuonna enemmän itsekÄH lisäisin liikuntÄH lopettaisin tupakÄH lupaisin olla lupailemÄH ÄH ÄH ÄH

Vain ne taistelut kannattaa aloittaa, jotka on edes teoriassa mahdollista voittaa.

* * *

Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui ja tammikuukin alkaa olla puolessa. Niin että hyvää joulua, uutta vuotta ja tammikuun puoliväliä, rakkaat mussukat!

* * *
*) Jennille erityisterkut ja onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Joskin suisidaalinen, mutta ah niin hurmaava, arvelen, kuten kaikki lajitoverinsakin. Sekin, joka nyrpistelee meillä milloin millekin ja uhkailee riistää henkensä kiukkuraivareissaan, kun hänen kaikkia tarpeitaan ei tyydytetä tyydyttävästi.

9 kommenttia:

Elma kirjoitti...

Hei venyvän fleksibiilinen Ohari!

Kiva kun päivitit. Kiva oli päivitys. Ja ihan asiaakin.

Mäh olen ollu niin kovin kipee kuule ja mulla on vaikeinta! Nyygh. Mut silti mä oon älyn reipas ja oon täällä sulle kommentoimassa ja muutenkin ansaitsisin varmaan jonkun medaljongin tästä kaikesta urheudestani!
Kyllä näin on ;)

Ohari kirjoitti...

Elma, kävin jo vollottamassa sun vaikeuksille! Flunssa on pyllystä! Mutta olet niin reipas, niin reipas että huimaa, joten ojennan tässä sulle kultaisen ja ruusutetun
@[MEDDALIOIOIOING]@
:in! Ole hyvä, rakkahinpakkahin, ja terveydy, tai muuten.

Tiina kirjoitti...

Hyvää sullekin rakas mussukka!

Hiukan huolestuttava kehitys nähtävissä tuossa blogisi arkistossa. Vuonna 2007 oli yli 70 postausta ja viime vuonna vain jotain 40! (Lyhyt muisti, vaikka juuri katsoin ne luvut siitä). Koitahan venytellä tänne suutaan enemmän tänä vuonna! (No ei kyl pakko oo, kerta en oo mikään sun pomo).

--KATA-- kirjoitti...

Hienoa kun päivitit.
Ihan sydämessäni läikähti kun tuossa listalla tämän uuden vuoden iloihmeen näin!
(Alan iskelmä sanoittajaksi ja tässä oli ekan laulun sanat)

Ohari kirjoitti...

Tiina, tiedän, tiedän! Mutta sitä en tiedä, mikä mua nykyään riivaa, etten saa sanaa suusta enkä näppäimistöltä. Itsekritiikki? Tuskin. Kiire? Tuskin. kekshsxi(PRKL) Keskittymiskyvyttömyys? Luultavasti. Joskus jään myös jumiin johonkin aiheeseen, ja kun en saa siitä ajatuksia muotoiltua tekstiksi, en saa kirjoitettua mitään. Pöhköys, jees. Kirjoittaminen on kuitenkin kivaa ja te rakkaat mussukat ihania, joten yritän skarpata.

Kata, juurikin ajattelin sua tänä aamuna, kun muistelin, miten aurinkotervehdys menee ja löytyisikö se You Tubesta ja jos löytyisi, uskaltaisiko sen katsoa! Hieno sanoitus. Onko sulla vakooja meidän nurkilla, muuten? Tässä iltana muutamana menin nimittäin parveketupakilla Tolle myöntämään, että harkitsen iskelmäsanoittajan uraa vakavasti (mitä se ei vissiin uskonut). Lyömmekö päämme yhteen ja yhdistämmekö lyyrillisen kaunosieluisuutemme Suomen musiikkiteollisuuden ja ehkä Katri Helen^äääh. Ei sitten.

Elma kirjoitti...

Hoi taas,
kiitos ruusutetusta meddajuttungista!
Jahka tästä metsurintaudista, eli sahaavasta kuumeesta ja aivojen sahajauhoisuudesta selviän, niin mä haluun kans alkaa iskelmälaulusanoittajaksi!
Näyte kyvyistäni:
Taas saavun uuteen kaljakuppilaan
Se ennen puoltapäivää avataan
Aamul oli ehkä liian tyhmää
aamukalja hellii koko ryhmää
nyt kusihätä vain on minun seuranain
Pääseeks messiin?

Sirokko kirjoitti...

Ajatella, eka venytyksellä jo aukeni se tukkoinen blogisuonikin. Lisää venytyksiä vaan!

Jenni kirjoitti...

Kiitos terkuista! Uusi perheenjäsen tekee hidasta kuolemaa kaikesta saamastaan huomiosta ja rakkaudesta huolimatta. Perkeleen Virginia.

Ohari kirjoitti...

Elma, kyllä! Nerokasta!

Sirokko, pyrkimystä on, mutta arvaapas, olenko muistanut pitää lupaukseni? Noh, äsken venyttelin ja viimeistään huomenna taas... varmaankin ja jos... en ole flunssassa tai krapulassa. Enkä ole!

Jenni, samaa itsetuhoista pyrkimystä irtautua elämästä on havaittavissa tuossa hienonokkain heimossa, joka meillä majailee. Prkl nimenomaan! Pitäneekin kirjoittaa tästä kipeästä aiheesta jonakin hetkenä.