torstai 26. helmikuuta 2009

Kun kukaan ei ymmärrä

Olen viime viikoina hinkannut esseetä. Kiillottanut, tuunannut ja puunannut oikein urakalla. Voi että siitä tuli hieno! Hieno ja fiksu! Olin oikein tyytyväinen lähettäessäni sen opettajalle.

Sain viimein palautetta. "Esseessä oli vähän ongelmia. Tule keskustelemaan, jos tahdot." Tekisi mieleni huutaa kuin Rauno Repomies:

JUMALAUTA! EI OLE ONGELMIA MINUN ESSEESSÄ! HIENO ESSEE ON SE! KIVASTI ASIOISTA KERTOO, ASIOITA VIISAASTI POHDISKELEE! HIENO ESSEE! MINUN KIVA ESSEE ON SE! JUMALAUTA!

Ja huudankin. Hetkinen.

Toinen hetkinen, paikkaan vielä katosta irronneet rappaukset ja lahjon naapurit tyytyväisiksi.

JUMALAUTA!

Okei, otan myös lääkkeen.

* * *

Joudun odottamaan peräti ensi keskiviikkoon, ennen kuin kuulen, mitä ongelmia (muka minun kivassa) esseessä on. Nyt on Oharin hermot koetuksella, ja sitä varten alankin pohtia vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita*.

Voisin vetäistä pään täyteen, mutta: meillä on meneillään etninen puhdistus, jonka jälkeen taloudessa ei majaile enää yhtään punanenää eikä tihrusilmää. Sitä paitsi viikon känni voi käydä hermoille sekin, ehkä jopa omille. Voisin teeskennellä välinpitämätöntä, mutta: käsien tärinä ja hallitsematon karjahtelu
JUMALAUTA!
kyllä hiukan rikkoo tyynen olemukseni kuvajaista. Voisin parkua silmät päästäni, mutta: se nyt on kuitenkin vain essee, yksi pieni (no, aika suuri, ylisuuri) essee ja jos kyynelehtimään alkaa kokonaiseksi viikoksi, siitä vasta tihrut silmät saa, ja punaisen nenänkin ehkä.

Niinpä kaivelen sen ympäristöä vähiten kuormittavan keinon: otan väärinymmäretyn neron asenteen. Yrmyilen ja hymähtelen ja nakkelen niskojani – mökötyksen väliin kiljahtelen kiivaana otsa rypyssä (tiedätte kyllä mitä) niin, ettei totuus pääse vahingossakaan unohtumaan keneltäkään. Minkäs sille voi, kun kukaan ei ymmärrä.

Niin että, ystävät kalliit ja vähän edukkaammatkin, älkää nyt vaan alkako ymmärtää minua. Menee aivan riekaleiksi koko hatarasti kokoon karsittu hätätilanerous.

* * *

*) Jouduin kirjoittamaan tuon sanan ~10 kertaa, enkä vieläkään ole ihan varma, onko se oikein. Jotain kertoo hermoista se.

15 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Jumalauta!
Mutta mä hei ymmärrän sua.

Ohari kirjoitti...

Tiina, JUMALAUTA!

Elma kirjoitti...

Oharirakas, JUMALAUTA, mä en ymmärrä sua yhtään! En lainkaan!

Varovaisesti ehdotan: väärinymmärretyt nerot ovat aina myös vähän juoppoja. Niin että hanki vaan ne tihrut ja punakkuudet ryypiskelemällä! Tehkää etnisestä puhdistuksesta entinen puhdistus. Jos ei nyt viikoksi, niin pariksi päiväksi tai jotain?

Sit ku se palautteenantajapösilö ilmoittaakin että Ei ongelmia ole Oharin esseessä, hieno essee on Oharin essee! ja jos oisit itkeä tihrunnut koko viikon niin vähänkö vituttaisi ja jumalaudattaisi. Mutta kunnon känni ihan mistä syystä tahansa ei vähääkään kuule sit vituta.

En ymmärrä sua, JUMALAUTA!

Mikko kirjoitti...

Hyi, nyt tulivat mieleen ne ajat, kun piti vielä kirjoittaa kunnon esseitä eikä vain sähköpostia, lyhyitä blogihorinoita ja voimapiste-esityksiä. Otan osaa!

Lilith kirjoitti...

Ehkä kyseessä on kirjoitusvirhe ja esseellä olikin ongelmia?

Ehkä se karkasi kotoa? Piirsi seiniin rivoja kuvia? Kiroili opettajalle eikä pyytänyt anteeksi? Osti pullon Viru Valgeaa ja pissasi umpikännissä roskakoriin?

Kyllä te sen esseen kuriin saatte. Rajoja ja rakkautta kato! Ja sopivassa välissä yks JUMALAUTA!

Ohari kirjoitti...

Elma, JUMALAUTA! Olisi pitänyt ensin tulla tänne kyselemään neuvoja. Hoi rantojen miehet ja naiset, tehkää tilaa, täältä tullaan! No ei vais, juksasin. (Koska mua harmittaa, on kohtuullista että rantojen miehiä ja naisiakin harmittaa edes vähän.) (Nehän roikkuu täällä blogissa sen, minkä rannoilla roikkumiseltaan ehtivät.) Harmillisin hommahan on se, että tyyppi, jonka mielestä esseessä on ongelmia, on kansalainen, jota ja jonka mielipiteitä arvostan kovasti. Milläs mää tän nyt ittelleni selitän, JUMALAUTA! Onneksi sää et ymmärrä, JUMALAUTA, jos näin olisi niin sois sapporon tai hirohiton paikka oitis, koska overflow koska Tiina tuossa ylhäällä.

Mikko, JUMALAUTA ja hyi tosiaan! Sekä kiitos!

Lilith, JUMALAUTA! Mulla kävi just mielessä (ennen kommenttiasi, usko!) että miten kukaan, NYYH & JUMALAUTA, voi sanoa toisen rakkauslapsesta tollee ja ittellään on NYYH & JUMALAUTA kun ei vaan ymmärrä.

Tämähän alkaa sujua!

Saara kirjoitti...

Ihqujaxuhalipaitulit!

Ohari kirjoitti...

Saara, JUMALAUTA! Ittelles! HÄHÄ! (Siellä teillä en uskaltanut, mutta täällä kyllä.)

Helen kirjoitti...

On tää nyt JUMALAUTA! Jo vuosia olen lukenut näitä Oharin esseitä täällä intternetissä ilman mitään ongelmia, mistä semmoisia nyt muka olisi ilmestynyt?
Käsittämätön palaute. Rahat takasin.

Ohari kirjoitti...

Helen, JUMALAUTA! Jos rahaa aletaan jakaa edestakaisin, niin mulle kans. JA HETI, JUMALAUTA!

Eevertti kirjoitti...

Ei saa pitää hullua jännityksessä! Kerro jo. Halusiko se muuten vaan nähdä sinut? Ei osannut avata liitetiedostoa? Mitä!

Ohari kirjoitti...

Eevertti, hihi! Joo-o. Olen vähän hämmentynyt. Minusta esseessä ei ollut mitään kovin drastisia ongelmia sitten lopultakaan. Muotoseikkoja ja täsmennystä, mutta ei – niin kuin pelkäsin – täydellisiä ajatuskatkoksia tahi -virheitä. Arvosana kuitenkin (vain!) 2-, joten ei se kauhean hyvin mennyt.

Edelleen hämmennys.

Eevertti kirjoitti...

No mutta hei Ohari, Fabian Djupsjhöötä vapaasti mukaillen: "Ei toisen mielipidettä tarvii ottaa huomioon, JOS SE ON VÄÄRÄSSÄ!".(Linkittäisin, jos osaisin)

Ohari kirjoitti...

Eevertti, minulla lukee jääkaapinovimagneetissa:
Jokaisella on oikeus olla samaa mieltä kanssani.

Kummankin, sekä sinun siteeraamasi että magneetti-, lauseen tallennan visusti sydämeeni ja tutkailen siellä :-)

Sun äitis kirjoitti...

Noniin,
kun minä ehdin nykyään käydä vain kerran kuussa Blogilistalla kääntymässä, niin on tällainenkin helmi jäänyt aikanaan täydellisesti huomaamatta (on oletettavasti pudonnut just siihen mustaan aukkoon käyntien välissä).

Opettajan työhön kuuluu erilaisia työvaiheita. Eniten niistä inhoan vaihetta nimeltä arviointi. Siis komoon, mikä jumalainen viisaus . minulla opetajana on, että voin noin vain mennä ja puhkoa mahan toisen ihmisen rakkauslapselta? Oliko tällä pistimenheiluttajallasi lopulta perustelut, jotka pystyit hyväksymään?

Jollei, niin toi Eevertin lainaus on kyllä varteenotettava. Siitä on myös toinen tositapahtumiin perustuva variantti. Kas näin se meni:

Gorba ja sen kaveri olivat 60-luvun lopussa tekemässä oppikoulun äidinkielen tunnille kirjailijaesitystä. Sen kaverin sukulainen tunsi Mika Waltarin ja sai järkättyä pojille tapaamisen kirjailijan kanssa. No, pojat menivät tärkeissään haastattelemaan kasettimankan ja huolellisesti valmisteltujen kysymysten kanssa. Waltari vastasi johonkin kysymykseen muuta kuin pojat odottivat, ja se kaveri tokaisi Waltarille: Tämähän on vain teidän mielipiteenne.

Niin tässä maailmassa on lupa ajatella muidenkin suurmiesten ja -naisten ajatuksista! Så det är så!