perjantai 10. huhtikuuta 2009

Turhuuden markkinat

Hupsista keikkaa! Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Minulla on kai asiaa ihan entiseen malliin, mutta ei oikein aikaa tai paremminkin keksittm [RAAH] malttia kirjoittaa sitä valmiiksi. Ja kaikki, mikä ei ole kandin kanssa twistaamista, tuntuu paheelliselta. Siitä huolimatta olen ehkä ensimmäinen Tampereen yliopiston filosofian ylioppilas, joka valmistuu alempaan korkeakoulututkintoon Bubble Shooteria pelaamalla. (Älkää, hyvät ihmiset, seuratko linkkiä. Siellä on koukku.) Jostain syystä pelaaminen ei tunnu niin paheelliselta kuin ajatteleminen. Onhan tuossa vinha logiikka: kun ajattelen, on parempi ajatella kandityötä, mutta jos en ajattele, on ihan sama mitä häärään. Tai jotain. Imuroimaan en kuitenkaan rupee, niin huonosti eivät asiat vielä ole sentään.

* * *

Muuten! Pääsiäinen on meille uskonnottomille vähän turha juhla. Tavallaan olisi kiva juhlia kevättä, mutta, kuten sitkeimmät lukijani muistanevat¹, siinä ei ole mielestäni juuri mitään juhlimista. Jos nyt ei välttämättä halua hillua masokismin äärellä – enkä minä halua, uskokaa pois. Toi viettää pääsiäisen perheensä kanssa, ja täällä kotona on ihan normaali viikonloppu. Emme teinilasten kanssa aio kärsiä tavallista enempää.

Paitsi! Jos sellaiseksi lasketaan kotikylän rokkipändin kuunteleminen. Ja tarkemmin ajatellen, sehän lasketaan. Sen verran pääsiäiseen panostan minäkin, että lähden kuuntelemaan nuoruuskavereita huomenna maaseudun rauhattomuuteen. Jos sedät jaksaa veivata, jaksan minätätikin heilua mukana. Itseä saa kuulemma puuduttaa, eikä korvatulppain käyttöäkään ole erikseen kielletty².

Mutta!³ Menin ääneen marisemaan matkustushankaluutta tuolla noin yhdessä julkisuudessa. Eikö hetken päästä puhelin soi ja pändin kitaristi huolekkaana soita ja puuhaa yhteiskyytiä. Voi sentään. Okei, joku siellä vääräleuka voi ajatella, että se kertoo jotain pändistä, kun joka ikinen yleisön jäsen pitää erikseen huolehtia paikalle, mutta minä tahdon ajatella, että onpa ilahduttavan ihanan liikuttavan kivaa jne. yms., että minut noin kovasti tahdotaan keikalle.

Tästä ajatuksesta pidän kiinni ja hellin sitä mielessäni pitkään ja hartaasti. Ja kohtahan on toukokuu, ja kohta sekin ohi.

* * *
¹ Ne, jotka eivät muista ja haluavat sekä ne, jotka eivät tiedä ja haluavat, katsokoon aiempaa kevätruikutusta. Tätäkään linkkiä ei valitettavasti voi silti suositella.
² Kunhan venkoilen. Hyvin ne vetävät, eikä tarvii hävetä.
³ Partikkelit! Nuo aikamme vitsaus. Aloittavat tekstin kömpelösti ja tekotaiteellisesti. Ovat vähän kuin vitamiinit: periaatteessa tuiki tarpeellisia, mutta vistottavat silti.

4 kommenttia:

minh kirjoitti...

Okei!(tämä oli sellainen moderni partikkelialoitus, ei tervehdys)Onhan ne tekotaiteellisia ja vistottavia, mutta on jotenkin juhlavaa ja hienoa aloittaa joku tekstinpätkä Mutta!-huudahduksella.
Mutta on vielä ihan loistava sanakin, jos sitä yhtään alkaa ajatella(ajattelemaan? Apua! Suomenkieleni rapistuu!). Ja ajatteleehan sitä. Ja miksei ajattelis.

Katsoin jonkun uude(hko)n Jim Carrey-leffan ja siinä oli mahtava pändi, joka tervehti kaikkia fanejaan keikalla nimeltä ja henkikökohtaisesti. Elokuva taisi olla nimeltään Yes-man, tai jotain sinnepäin.
-minh-

Elma kirjoitti...

Mutta! Tämähän oli oikein söp.. halv.. siis ihana postaus ja päivitys!
Annin mielestä Jeesuksessa on se hyvä puoli, että sen ansiosta tulee tälläisiä ylimääräisiä lomapäiviä kun se Jeesus syntyy tai kuolee jne.

Hyvää keikkaa sulle ja mukavaa pääsiäisen jatkoa muutenkin ! Mutta!

Ohari kirjoitti...

Minh! Ajatella olisi kielenhuollon suositus kylläkin alkaa-verbin keralle. Mutta! Ma-infinitiivi, elikkä toi ajattelemaan, yleistyy huimaa vauhtia ja lopulta käynee niin, että se vakiintuu jopa suositelluksi asti. Ehkä. Kukaan ei tiedä (vielä). Mutta! Mutta on kyllä tosiaan hieno sana. Sillähän kääntää kätevä kansalainen koko asetelman aivan päälaelleen hyvinkin pienellä vaivalla. Hieno pändi oli Jimillä. Vähän samanlainen fiilis oli kyllä keikalla :-) Suklaamunitusta ja muuta semmoista. Oh.

Elma, Jeesus on monikäyttöinen kaveri, siitähän ei pääse mihinkään. Aika kivakin se kuulemma oli. Keikka oli hyvä! Jätkät veti ihan tyrnästi! Mutta! Hyvää pääsiäisen jatkoa myös sulle, ja kohtahan saadaankin toivotella hyviä vapun jatkoja...

kukkis kirjoitti...

No! Pääsiäisen ansiosta meillä on kaksi lyhyttä työviikkoa, eli on siinä paljonkin syytä juhlaan. Miten sitä muuten jaksaisi vappuun asti? Elman Anni on tajunnut jutun jujun, minäkin melkein liityin kirkkoon, kun olin pikku lomasesta niin kiitollinen Jesselle tai kelle vaan.