torstai 15. tammikuuta 2009

Uusi vuosi, vanha nahka

Siihen aikaan, kun Phalaenopsikset* vielä käyskentelivät villeinä ja vapaina pinnalla maan, en tiennyt paljon mistään mitään. En tiedä vieläkään, mutta tänä aamuna koin kuitenkin yhden tärkeän oivalluksen. Nuorena ihmisnaisena, siis tuolloin esikeraamisena aikana, en lainkaan käsittänyt venyttelyn tarkoitusta. Erityisesti se, kun käskettiin nostamaan käsi ylös, taipumaan ja tuntemaan hyyyvää veeeenyyyytyyys, herätti suurta hämmästystä. Mikä venytys? Missä? Taivuin vaikka minkälaiseen linkkuun käskettäessä (ja joskus ihan huviksenikin) eikä se erityisiä tuntemuksia aiheuttanut, mitä nyt tukalan asennon aiheuttamassa ahdingossa keuhkojen tyhjeneminen joskus hitusen pökräytti.

Vaan tänä aamuna, kun ponkaisin sängystä ja jossain äkillisessä mielenhäiriössä päätin, että nytpä aloitan aamun reippaasti, havaitsin seuraavaa: kun ihminen vanhenee, se lakkaa taipumasta sujuvasti. Nostin käden ylös, taivutin toiselle kyljelle ja MITVIT! AUHAUH! NAHKA REPEE! HAJOON! NIINQ OIKEESTI!

Kyllä tuntui kuulkaa veeeenyyyytyyyys!

* * *

Teinkin siinä oitis uudenvuodenlupauksen: Tästä lähtien joka ikinen aamu ensitöikseni venytän molemmat kyljet ja selän, heiluttelen kädet kaikkiin mahdollisiin suuntiin monta kertaa ja vasta kun olen tosi venynyt ja siten zen, porhallan kahville ja tupakille. Paitsi milloin olen flunssassa, krapulassa tai muuten kuollut. Tai otetaan tuo viimeinen pois, olenhan aina aamuisin muuten kuollut. Harkitsen myös vakavasti joka-aamuista takaperinkuperkeikkaa.

Nahka on minua varten enkä minä nahkaa, joten sen on parempi alkaa tanssia pillini mukaan ja venyä niin kuin käsketään.

* * *

Nyt kun aloin uudenvuodenlupailla, voisin lupailla jotain muutakin samaan konkurssiin. Voisin esimerkiksi keskittyä positiiÄH tai jos olisinkin tänä vuonna enemmän itsekÄH lisäisin liikuntÄH lopettaisin tupakÄH lupaisin olla lupailemÄH ÄH ÄH ÄH

Vain ne taistelut kannattaa aloittaa, jotka on edes teoriassa mahdollista voittaa.

* * *

Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui ja tammikuukin alkaa olla puolessa. Niin että hyvää joulua, uutta vuotta ja tammikuun puoliväliä, rakkaat mussukat!

* * *
*) Jennille erityisterkut ja onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Joskin suisidaalinen, mutta ah niin hurmaava, arvelen, kuten kaikki lajitoverinsakin. Sekin, joka nyrpistelee meillä milloin millekin ja uhkailee riistää henkensä kiukkuraivareissaan, kun hänen kaikkia tarpeitaan ei tyydytetä tyydyttävästi.