sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Vallankumouskadulla

Varoitus: seuraava teksti saattaa sisältää elokuvaspoilereita. Jos aiot katsoa Revolutionary Roadin etkä halua tietää siitä etukäteen mitään, ei kannata lukea tätä.

* * *

Revolutionary Road on varmasti masentavin elokuva, minkä olen konsaan nähnyt. En tiedä, kenelle sitä voisi suositella. Tekisi mieli haukkua koko pätkä lyttyyn sunnuntaini sumentamisesta, mutta en voi, koska – vaikka maailman apein – se on tosi hyvä.

Kenellekäänhän ei varmaan tule yllätyksenä, että maailma on toisaalla aina kauniimpi, parempi ja todempi. Ruoho tihentyy, tuuhentuu ja vihertyy perspektiivin pakopisteessä. Sekään ei tule yllätyksenä, että parisuhteet ajavat ihmisen hulluksi. Revolutionary Road tekee selväksi, että jos aikoo välttää parisuhdeperäisen hulluuden, on sovittava ettei asioista puhuta tai, jos toinen osapuoli ei usko hiljaisuuteen, lakattava kuuntelemasta. Näin ei tule kenellekään paha mieli.

Poikkeuksellisen näitä vanhoja totuuksia laukovasta elokuvasta tekee sen raadollisuus, loppua kohden tihentyvä epätoivon sekainen tuska. Sitä voinee kuvata kertomalla, että kun April kysyy mieheltään aamiaisella, haluaako tämä kananmunansa kokkelina vai paistettuna, tuntui se niin järkyttävältä, että aloin kyynelehtiä (salaa tietysti).

* * *

Tottakai samastuin vahvasti ja siksi elokuva oli minusta niin koskettava, myönnettävähän se on. Toisenlaisiakin mielipiteitä tuli esiin jo elokuvan aikana. Kuulin haukotuksia ja huokailuja. Takana istuvasta teiniosastosta elokuva oli u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n puuduttava. Luulen, että ylärivin mummeli torkahti hetkeksi, olin kuulevinani kuorsausta.

Esittelytekstissä Revolutionary Road luonnehditaan romanttiseksi draamaksi. Jos kaikki parisuhteita käsittelevät teokset ovat automatique romanttisia, sitten se on romanttinen. Minusta sen romantiikasta voidaan puhua yhtä perustellusti kuin pommikoneen matkustusmukavuudesta. Enemmän kuin lemmestä elokuva kertoo siitä, millaiseen umpikujaan ajautuu silloin, kun kaikki valittavissa olevat vaihtoehdot ovat sellaisia, joiden kanssa ei voi elää.

* * *

Kate Winslet on ihana ja Leonardo DiCapriosta on kasvanut mies.