perjantai 10. huhtikuuta 2009

Turhuuden markkinat

Hupsista keikkaa! Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Minulla on kai asiaa ihan entiseen malliin, mutta ei oikein aikaa tai paremminkin keksittm [RAAH] malttia kirjoittaa sitä valmiiksi. Ja kaikki, mikä ei ole kandin kanssa twistaamista, tuntuu paheelliselta. Siitä huolimatta olen ehkä ensimmäinen Tampereen yliopiston filosofian ylioppilas, joka valmistuu alempaan korkeakoulututkintoon Bubble Shooteria pelaamalla. (Älkää, hyvät ihmiset, seuratko linkkiä. Siellä on koukku.) Jostain syystä pelaaminen ei tunnu niin paheelliselta kuin ajatteleminen. Onhan tuossa vinha logiikka: kun ajattelen, on parempi ajatella kandityötä, mutta jos en ajattele, on ihan sama mitä häärään. Tai jotain. Imuroimaan en kuitenkaan rupee, niin huonosti eivät asiat vielä ole sentään.

* * *

Muuten! Pääsiäinen on meille uskonnottomille vähän turha juhla. Tavallaan olisi kiva juhlia kevättä, mutta, kuten sitkeimmät lukijani muistanevat¹, siinä ei ole mielestäni juuri mitään juhlimista. Jos nyt ei välttämättä halua hillua masokismin äärellä – enkä minä halua, uskokaa pois. Toi viettää pääsiäisen perheensä kanssa, ja täällä kotona on ihan normaali viikonloppu. Emme teinilasten kanssa aio kärsiä tavallista enempää.

Paitsi! Jos sellaiseksi lasketaan kotikylän rokkipändin kuunteleminen. Ja tarkemmin ajatellen, sehän lasketaan. Sen verran pääsiäiseen panostan minäkin, että lähden kuuntelemaan nuoruuskavereita huomenna maaseudun rauhattomuuteen. Jos sedät jaksaa veivata, jaksan minätätikin heilua mukana. Itseä saa kuulemma puuduttaa, eikä korvatulppain käyttöäkään ole erikseen kielletty².

Mutta!³ Menin ääneen marisemaan matkustushankaluutta tuolla noin yhdessä julkisuudessa. Eikö hetken päästä puhelin soi ja pändin kitaristi huolekkaana soita ja puuhaa yhteiskyytiä. Voi sentään. Okei, joku siellä vääräleuka voi ajatella, että se kertoo jotain pändistä, kun joka ikinen yleisön jäsen pitää erikseen huolehtia paikalle, mutta minä tahdon ajatella, että onpa ilahduttavan ihanan liikuttavan kivaa jne. yms., että minut noin kovasti tahdotaan keikalle.

Tästä ajatuksesta pidän kiinni ja hellin sitä mielessäni pitkään ja hartaasti. Ja kohtahan on toukokuu, ja kohta sekin ohi.

* * *
¹ Ne, jotka eivät muista ja haluavat sekä ne, jotka eivät tiedä ja haluavat, katsokoon aiempaa kevätruikutusta. Tätäkään linkkiä ei valitettavasti voi silti suositella.
² Kunhan venkoilen. Hyvin ne vetävät, eikä tarvii hävetä.
³ Partikkelit! Nuo aikamme vitsaus. Aloittavat tekstin kömpelösti ja tekotaiteellisesti. Ovat vähän kuin vitamiinit: periaatteessa tuiki tarpeellisia, mutta vistottavat silti.