tiistai 26. tammikuuta 2010

Pre-työharjoittelupaikkahakemusperäinen ahdistus

Päivänä muutamana istahdin koneen äärelle hirmuisessa taistelutahdossa. Naksuttelin sormet vetreiksi ja ojentelin ranteiden kulmat optimaalisiksi. Piti kirjoittaa työharjoittelupaikkahakemus. Tarkkaa kohdetta ei ollut tiedossa, mutta mielikuvittelin hyvin tarkkaan, miten hakemukseni kanssa kävisi. Olin nimittäin päättänyt, että siitä tulee hyvä, tosi hyvä. Ylivertainen. Ohittamaton. Niin hyvä, että kun pönäkkä liituraitapukuinen sikaria pureskeleva toimitusjohtaja nappaisi hakemukseni ohi kulkiessaan henkilöstöpäällikön työpöydän kulmalta, alkaisi julmettu huuto: "JUMALAUTA! Mistä teille maksetaan palkkaa? Miksei tätä ihmistä ole rekrytoitu meille jo ajat sitten? Nyt käytte heti hakemassa sen kotoa meille töihin! Lupaatte sille palkkaa niin paljon kuin se suinkin haluaa, lounas-, liikunta-, työterveys-, auto-, puhelin- ja asuntoedut myös! Vähintään! Niin kuin olisi jo! Nyt ei ole hetkeäkään hukattavana, ettei mikään muu firma ehdi napata sitä! VAUHTIA!"

Kertakaikkiaan. Tästä se ura urkenisi.

* * *

Muutaman tunnin kuluttua olin harkiten hionut tekstin huippuunsa. Ensimmäisessä kappaleessa, joka oli noin kolmannes sivusta, todistin hyvin pätevästi, että Olen 41-vuotias nainen, mutta eihän se haittaa yhtään. Seuraavassa selvitin, miksi olen alkanut opiskella tässä iässä, ja todistin hyvin pätevästi, että motivaatio on erityisen kova 41-vuotiaana, mutta sehän ei haittaa yhtään. Lopetin hakemuksen toteamalla, että olen 41-vuot sujuvasanainen, mutta haittaahan se ei yhtään.

* * *

Olen vasta nyt suostunut miettimään, miten tätä vähäistä mutta merkittävää ikääni pitäisi työmarkkinoilla käsitellä. Internetin mukaan (ja sehän tietää kaiken) ikä kannattaa mainita, toisaalta sitä ei kannata mainita. Ongelmallista on myös se, että vaikka työkokemukseni on mittava, se on eri alalta kuin mihin nyt pitäisi suuntautua. Tokihan olen tekstejä rääpinyt työksenikin jo vuosia, mutta se ei näy papereissa eikä papereiden takana.

Että kun Ne pyytävät näyttöjä, raahaanko tuon vanhan rotiskon kellarista* ja rysäytän pöytään: "Siinä on näyttö, ja lisää löytyy kyllä"? Kerjäänkö armoa? Purskahdanko säälittävään itkuun? Pyllistänkö ja poistunko viistosti hymyillen auringonlaskuun?

Jännittää vielä itseänikin, millaiseen ratkaisuun päädyn.

* * *
*) Vai vietiinkö sekin jo kierrätykseen? Voihan hitto. Ei ole näyttöä.

7 kommenttia:

Elma kirjoitti...

Muaaa-aaahhhh :D Voi jumalaut, Ohari. Tämä kirjoitus purskautti aikamoisen ektoplasmaparven pisaroinnin nenästäni ja varmaan ehkä muultakin, mitä en nyt naurupäissäni tullut rekisteröineeksi!
Laita kuule tuo kirjotus vaan työhakemukseen!
Ai poskiani, mahaani ja näyttöäni (mulla siis on näyttöä). Ruahmuahheheeh.

Tuuli kirjoitti...

Splort. Mun työharj alkaa ensi viikolla ja fotaaja jota assaroin sanoi iästäni suunnilleen että "luojan kiitos, aikuinen ihminen". Mutta muuten joudun kyllä selittelemään koko ajan että miksi 33-vuotias on 23-vuotiaiden seassa koulunpenkillä.

(Ja Suomesta en kyllä saanut harjoittelupaikkaa enkä näytä olevan saamassa kesätyöpaikkaa. Sinne lienee jo 33 liian käpy? Vakityöpaikan hakeminen sieltä on myös vähän kovaa hommaa; harvoin haastatteluun päästyäni näen, kuinka haastattelija miettii laillista ja diskreettiä tapaa kysäistä, kuinka nopeasti tää 33-vuotias naimisissa oleva lapseton naishakija aikoo rynnätä maha pydessä äitiyslomalle...)

MissJenny kirjoitti...

Ihanaa kun olet selkä eli bäk! Ihan oli ikävä.

Hakemuksesta semmosta, että auttaako asiaa, jos aattelee sen rustaamista ikään kuin kirjeenvaihtona? Jos ei ole ilmoa, johon vastata, niin on ehkä vähän vaikeampaa, mutta sitten vaan semmosta keksimään. Tai jottain.

Jos on kovin puhelias ja reipas henkilö, niin suosittaisin harjoittelupaikan hakijaa muös soittelemaan suoraan ennen tahi jälkeen hakemuksen lähettämisen. Se tuppaa edistämään asiaa reilusti.

Sorgen, saatan tuputtaa vallan itsestäänselvyyksiä, tämän suuntaista kun olen työksein tehnyt niin tekee heti mieli neuvoskella.

Ohari kirjoitti...

Elma, minä tuun lainaan sun näyttöä! Täytyy ehkä eka pyyhkiä se kuitenkin.

Tuuli, en nyt tahdo kääntää veistä haavassa, mutta juu, minä taasen olen ajatellun mainita siitä, että ei ole lastenhoito-ongelmia enää eikä tulossa. Vaan miten sen tekee niin, ettei mene ööh mauttomuuksiin? (Harrastan kyllä vielä seksiä, mutta ehkäisen ihan ihan satavarmasti? En ole liian vanha harrastamaan seksiä, mutta liian vanha lisääntymään? ÄH!) Omasta mielestäni oon justiin hyvässä iässä! Niin kuin sinäkin tai kuka tahansa. Kai työelokin hyötyisi siitä, että porukassa olisi monenikäistä, montaa sukupuolta, alkuperää, koulutusta jne. jne.

MissJenny, kiitos selätyksestä :-) ...ja kiitos myös neuvoista, ihan kaikki otan vastaan suurella kiitollisuudella. Olen viimeksi hakenut töitä reilut kymmenen vuotta sitten, tilanne oli muutenkin kovin toisenlainen, eli kyllä tämä mulle aika outoa ja jännää on. Olkoonkin että kyse on vain harjoittelupaikasta nyt.

Enne kirjoitti...

Laita linkki blogiin jos näyttöä kaipaavat! ;)

Eksyin tänne ensi kertaa ja luin läpi siltä istumalta. Aion lukea jatkossakin. Mä ainakin palkkaisin sut blogi-näytöllä samantien! =D

Ohari kirjoitti...

Voi Enne, kiitos. Niisks. Osuipa hyvään kohtaan kommenttisi. Olin nimittäin juuri aikeissa pulahtaa itsesäälikylpyyn, sen jälkeen pukeutua säkkiin ja tuhkaan sekä, ihan noin niinku piristykseksi, vielä hieroa suolaa haavoihin. Tästäpä näemme, että [saarna alkaa]
jos teillä hyvät ihmiset on milloin mitä positiivista sanottavaa toisillenne, tai ollaanpa reiluja ja huomautetaan että itselle myös, TEHKÄÄ SE! Koskaan ei tiedä, vaikka toisen (itsen) päivä siitä onnelliseksi muuttuisi. [saarna päättyy, lepo vaan]

Noora kirjoitti...

Sattuman kautta surffaillen tänne minäkin eksyin ja vakiolukijaksi jäänen. :) Ja juurikin työharjoittelupaikkani varmistaneena tunnen syvää myötätuntoa tämän postauksesi myötä... :D