torstai 21. tammikuuta 2010

Täällä taas

Pitäisi kirjoittaa luovan kirjoittamisen kurssin ohjaajalle (ihana Taija Tuominen*) poissaolon korvaava teksti siitä, mikä on omakohtainen kokemukseni siitä, miksei kirjoitus kulje. Jo tuosta lauseesta näkee, että ruosteessa olen. Sanat tulevat ulos vaikeasti ja asettuvat lauseiksi kömpelösti. Kirjoittaminen on tukalaa eikä tekstiä synny, vaikka päässä on ajatuksia niin, että en tiedä, mihin ne kaikki laittaisin.

Olenko muka väsynyt sanoihin, kyllästynyt kirjaimiin? Siitä ei mitenkään voi olla kyse. Olenko jumiintunut siihen ajatukseen, että tekstin pitää aina olla äärimmäiseen täydellisyyteen asti hinkattua; jos ei ole aikaa kirjoittaa kunnollista tekstiä, en kirjoita ollenkaan? Luultavasti. Tuntuuko minusta siltä, että minulla ei ole mitään järjellistä asia kenellekään? Ihan varmasti!

Oi järjettömyyden määrää. Minähän olen nauttinut valtavasti blogiin kirjoittamisesta silloinkin, kun asiani on ollut lähinnä diipadaapaa ja teksti mitä sattuu. Erityisen onnellinen olen ollut, kun olen saanut kirjoituksiini kommentteja ja on syntynyt keskustelua. Siitä huolimatta olen päivittänyt viimeksi elokuussa. Voi sentään.

Sain suunnattoman ilahduttavaa lukijapostia ennen joulua. Siinä toivottiin päivitystä. Mieli meni mykkyrään: jossain on joku, joka ei tunne minua mutta kaipailee sanojani. Itsekin kaipailen niitä, kovasti!

* * *

Tämän hataran tekstin tarkoitus on poistaa sitä jumia, mikä pitkästä kirjoittamistauosta on jäänyt päälle. Ehkä tämä tästä lähtee käyntiin taas, kun tarmokkaasti naputan, vaikkei teksti olisi pilkulleen viimeisteltyä eikä ajatus ihan aina kaikkein kirkkaimmillaan. Tämän höperöhkön päiväkirjan pitämisestä, erityisesti sen lukijoiden palautteesta, olen saanut niin paljon iloa, etten ole valmis siitä luopumaan. Ettäs tiedätte. Ettäs tiedän itsekin.

* * *

Sain lopulta syksyllä ne vihonviimeiset kandipaperit. Opintoja ja töitä on riittämiin ja vähän kaupan päälle. Aika riittää ja ei riittää vaihtelevasti. Siitä huolimatta yritän raivata enemmän tilaa kirjoittamiselle, koska siitä hyötyy koko Ohari. Oma napa on siis tässäkin lähinnä, anteeksi nyt vaan [tähän tulisi hymiö, jos sellaista kehtaisin käyttää].

* * *

*) Mm. romaani Tiikerihai, helevetin hyvä kirja.

13 kommenttia:

kamusi Merja kirjoitti...

Ihanaa kun partsilla tapahtuu! Jatka vaan kirjoittamista, kyllä se siitä hioutuu, vaikkei blogitekstin niin hiottua tartte ollakaan. (huomasitko kuinka tein tekstilajimäärittelyä tossa)

matlis kirjoitti...

mä kävin täällä eilen tai toissapäivänä ihmettelemässä! aattelinkin kysyä, että mikä on.

Tiina kirjoitti...

Hei, mäkin olen saanut tästä paljon iloa! Anna tulla kuraa vaan vaikka. On se tyhjää parempi. (Eikä kuitenkaan kuraa kuin itsesi mielestä).

jospa kirjoitti...

mäkin just kävin eilen kattomassa pitkästä aikaa että mikä nyt on kun ei mitään kuulu, eli kiva että taas kuuluu! näppis ropisemaan vaan, kyllä se siitä! :)

oblomov jr kirjoitti...

Puuuuuh! Lopultakin! Kandeis ottaa huomioon, että joku voi siellä Blogistanin syrjäkylässä odottaa blogipäivitystäsi henkeään pidätellen!

Nyt kun henki taas pihisee, niin sanon suoraan: Kiva kun Oharikin on siirtynyt 2010-luvulle, hähä!

Ohari kirjoitti...

Merja, joo, huomasin kyl :-) Voiko blogitekstejä louhia? Mulle ei vieläkään ihan tarkkaan selvinnyt se idea, vaik kävin ihan Lingsoftista lukemassa.

Matlis, kaikkee on. Siinon kans yks jumaksen mukasyy tietysti.

Tiina, ihan justiin samat sanat. Vaikket sää niitä tarvii :-)

Jospa, joo. Joo :-) Hitto, teidän kommenteista tulee kyl hyvä viilis.

Oblo, phiuuhh! Sehän on tosiaan uusi vuosikymmenkin. Mihin tämä aika menee?! Sitä pohtiessa kannattaa hengitellä tasaisesti. [hymiövaroitus!] Eikä laittaa kokolailla viattomien kanssabloggaajien niskoille koko hengityshommaa. [naurio]

Elma kirjoitti...

Hei Ohari partseineen.
Kivaa kun päivitit! Mun pitäisi kanssa, vaikka en tiiä kiinnostaaks ketään mun kirjoitelmat (huh, tämähän kuulostaa melkein itsesääliltä, josta ei kuitenkaan ole kyse, jumalauta!).
Mä koen olevani jotenkin aika julkkis kun mä olen käynyt ihan oikeella Oharin partsilla. Livepartsilla. Kelatkaa sitä kaikki ja kadehtikaa ;)

Eevertti kirjoitti...

Hienoa, että kannustusviesti ilahdutti ja tehosikin nopeasti [virniö].

Kiva, kun taas kirjoitit, ja toivottavasti partsilta kajahtaa jatkossakin.

Zepa kirjoitti...

Onnee pahvista! Ja koita nyt pysyy täällä äläkä panikoi. Tää on vain naputtelua!!

Sun äitis kirjoitti...

Voi että aika kuluu nopeasti, ihan just vasta muistan lukeneeni hyväksymiskuoren saapumisesta ja jo nyt olet kandidaatti! Onittelut! (kauhukseni havaitsen, että blogitaipaleeni aloittamisesta on jo viisi vuotta, eli periaatteessa siitä hyväksymispostauksestakin voi olla aivan ikuisuus, mutta tutuu siis kuin äsken olleelta. Oon tainnu tulla vanhaksi: mitään lähimuistitapahtumia ei ole, mutta entiset jutut muistaa auringon tarkasti!)

Näivettynyt blogipersoonani kaipaa kiihkeästi männävuosien jengin paluuta, joten rouvat Ohari ja Elma, go for it!

t. Sä

Ohari kirjoitti...

Elma, kyllä ne kiinnostaa ja kyllähän sää sen tiedätkin :-) Mullakin on ihan julkkisolo, kun käyn sun blogissa. Että toi Elma, sepä onkin ollut mun partsilla osittain pihalla <3

Eevertti, virniö tahollesi myös. Ja kiitos, Ohari liikahtaa mieluusti hellistä potkuista.

Zepa, kiitos! Naputtelua nimenomaan!

Äites, määkin kaipailen bloggaamistohinaa. Hassua ettei sitten kumminkaan saa aikaiseksi, vaikka siitä on montaa riemua, joista ykkösenä tietysti tämä yhteisöllisyys, niin kauhean kuluneelta kuin se kuulostaakin. Aika kuluu ihan liian nopeasti, mistä protesti.

--KATA-- kirjoitti...

Voitaisko perustaa joka entisten innokkaiden blokkaajien tukiryhma, joku piiri missa yhdessa palaillaan takaisin blokkailuun tai vaikka opetellaan niita polkan alkeita ja sitten yhdessa ilon kautta palataan entiseen tavanomaiseen rytmiin? Ma tarttisin vertaistukea!
Ideoita?

T. kata ilman aakkosia taalta dubaista

Ohari kirjoitti...

Kata, suurella sydämellä, pienin askelin: VOITAIS! Olis ihanaa päästä takaisin vanhaan kirjoitusrytmiin ja plokihöpinärutiineihin. Koska olemma niin kovin hajallamme ympäriinsä, pitäis perustaa jonkinlainen nettiyhteisö. Esim. blogiyhteisö! Esim. ...ööh. Eikös meillä olekin tässä jo semmoinen? :-) Ja nyt yhteislaulua!