torstai 27. tammikuuta 2011

Tänään askarrellaan julkkis

Iloista päivää Oharin askartelukornerista, pikku mussukat! Tänään askarrellaan yhdessä julkkis ja lopuksi lauletaan kiva julkkislaulu! Pyydä äidiltä, isältä tai edunvalvojalta suojaksi esiliina, sillä tämä on hiukan sottaista puuhaa. Suojaa myös askartelutilasi. Siihen sopii hyvin sanomalehti, eikä haittaa vaikka se olisi tämänpäiväinenkin, koska siinä on niin tylsiä uutisia kuitenkin, etteivät ne ketään kiinnosta.

Ollaanko siellä valmiina? Hyvä! No niin.

Otetaan heikkolahjainen ja kaltoinkohdellen pehmitetty ihminen tai sen tapainen. Se voi olla mies tai nainen, mielellään ulkonäöltään vielä näin alkuvalmistusvaiheessa miellyttävä. Värillä ei ole väliä, pääasia että materiaalilla ei ole kovin jämäkkä itsetunto ja se on siksi helposti imartelulla taivuteltavissa haluttuun muotoon. Kannattaa valita mahdollisimman syrjitty, päähänpotkittu ja siksi huomionkipeä aines, jotta julkkista ei tarvitse kovin paljon enää valmistusvaiheessa vaivata. Oikein kiva on, jos löydät materiaaliksi kaksi yksilöä! Näin niistä on seuraa toinen toisilleen ja jos oikein hyvä tuuri käy, ne yllyttävät toisiaan huimiin temppuihin ja sinulle jää enemmän aikaa pitää hauskaa niiden kustannuksella.

Ollaanko siellä vielä mukana? Hyvä! Sitten jatketaan.

Ihan ensiksi kaadetaan julkkikseen viinaa. Sitä voi lorahtaa ihan reilustikin, ja oikeastaan mitä enemmän saat julkkista uitettua alkoholissa, sen parempi. Alkuun kannattaa käyttää laadukkaita aineita ja jättää perusviinakset (Kossu, Lasol) valmistuksen loppuvaiheeseen, jossa ne uppoavat valmiiksi kyllästettyyn julkkikseen oikein mukavasti. Kun julkkis on sopimattomasti alkoholin vaikutuksen alaisena, se kannattaa pukea. Tässä vaiheessa julkkikselta pitäisi olla itsesuojeluvaisto irtisanoutunut ja se pitäisi olla suhteellisen helppo pujotella vaikkapa kivasti liian pieneen paljettimekkoon tai kokovartalonahkahaalariin. Valitsetpa julkkiksen päällykseksi mitä tahansa, mielellään jätä kuitenkin julkkis rinnan ja pepun kohdalta paljaaksi, että se saa vapaasti hengittää. Sitten ollaankin julkkiksen kuoren viimeistelyvaiheessa. Suditaan julkkiksen naamaan oikein, oikein reilusti väriaineita. Äidin tai isän tai edunvalvojan meikkipussista löytyy varmasti monenlaista mukavaa! Eikä yhtään haittaa, vaikka menisi vähän ohi, ja mitä kirjavampaa jälkeä syntyy, sitä iloisempi tulos. Hiuksia on kiva lisätä, samoin kynsiä. Kaikenlainen kimallus on plussaa!

Kun julkkis on muokattu sopivaksi, se viedään telkkariin. Muista kertoa äidille, isälle tai edunvalvojalle, minne olet menossa. Ota heijastin mukaan ja muista katsoa katua ylittäessäsi molempiin suuntiin. Älä puhu vieraille sedille äläkä ainakaan ota niiltä nameja. No niin! Sitten mennään!

Jos alkuvalmistelut on tehty huolella, jatko onkin aika helppoa. Julkkis on yleensä nopea oppimaan kaikenlaisia temppuja ja ilahduttaa jo ensimmäisinä päivinä kovasti. Telkkari on oikein kiva paikka leikittää julkkista, siitä se tykkää, etenkin jos muistat kastella sitä säännöllisesti alkoholilla. Telkkariohjelmalla ei oikeastaan ole väliä, mutta eniten julkkiksesta on iloa sinulle ja kavereillesi, jos se esiintyy puheohjelmassa, jonka aihepiiristä sillä ei ole mitään tietoa tai on korkeintaan lapsellisia uskomuksia. Oikein hyvä on myös ohjelma, jossa julkkis yllytetään syömään matoja, lausumaan runoja tai piereskelemään. Tärkeintä on, että julkkis on oikein hassusti pöhkö, niin muilla on sitten vastaavasti fiksusti hauskaa.

Nytpä me ollaankin päästy jo julkkiksen askartelussa tosi pitkälle! Eikö ole kivaa? Jatketaanko? Jee! Hiphei! Lisää kivaa seuraa, kun julkkikselle opetetaan uusia temppuja.

Tässä vaiheessa julkkis voi olla hiukan ränsistynyt, ja silloin sitä täytyy paikata. Vie julkkis plastikkakirurgille ja laitata sille oikein, oikein isot, isot tissit. Miesjulkkiksellekin voi laitattaa, jos se ei ihan kauheasti rimpuile vastaan. Muistathan, että rimpuiluun auttaa usein alkoholi ja imartelu? Julkkiksen naamaakin voi kiristellä huoletta ja värjätä vähän lisää. Noin.

Kun julkkis on paikkailtu, sen voi viedä kaupungille. Kuljeta julkkis niin keskustaan kuin suinkin. Jos löydät yökerhon, jonka edessä on pitkä jono, on se oikein sopiva paikka jättää julkkis leikkimään. Opeta ensin julkkis sanomaan "Ettekö the thidä kukminää olen?" ja työnnä se sitten jonon ohi ovelle. Tämä on varmaankin ehkä mukavin vaihe julkkiksen askartelussa! Ota kamera esiin ja kuvaa, kun julkkis konttaa ovelta. Video on oikein kiva! Jos julkkis ei tässä vaiheessa oksenna, olet käyttänyt vähän liian vähän alkoholia, mutta sitä voi onneksi lisätä julkkikseen mielin määrin milloin tahansa. Kun olet tehnyt pohjustustyön huolella, voit tässä vaiheessa käyttää julkkikseen mitä hyvänsä etanolipohjaista ainetta.

Kun olet saanut tarpeeksi kuvamateriaalia, voit jättää julkkisen hortoilemaan kaupunkiin. Joku, joka ei ole itse jaksanut askarrella omaa julkkista, ottaa sen kyllä hoiviinsa ja leikkii sillä vielä pitkään. Loppuaskarteluvaiheessa sitten tarvitsee enää kaupitella kuvat jollekin kivalle kuvalehdelle hyvään hintaan, ja näin olet askarrellut ihan itse oman pikku julkkiksen.

Kuvista saamillasi rahoilla voitkin ostaa tarvikkeet uuteen julkkikseen ja tehdä niitä vaikka kokonaisen heimon! Tämä on kiva harrastus ja sen kautta voi löytää uusia kavereita.

***

Ohhoijaa. Ohari-täti onkin nyt niin väsynyt, että lauletaan kivat julkkislaulut joskus toiste. Ensi kerralla askartelukornerissa valmistetaan paavi. Sitä varten kannattaa etukäteen pyytää apua äidiltä, isältä tai edunvalvojalta ja varata pattereita ja pahvilaatikko. Iloisiin näkemisiin, pikku kullanmurut, Ohari-täti lähtee nyt pas^

9 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Erinomainen ohje tämä! Paavin askarteluun kannattaa varata myös tulentekovälineen (ja sammutuskalusto vahingon varalta), että saa tiedotussavun aikaan, kun paavi on valmis.

t. Sä

Kaisa kirjoitti...

Hear hear!

Sitä vaan että hotellien yökerhoista tuota julkkikkseksi soveltuvaa materiaalia löytyy helposti.

Nimimerkillä Koulutuksesta palannut

Ohari kirjoitti...

No niin kuulkaa, hullumaiseksi on mennyt koko julkisuustouhu, en paremmin sano. Törmäsin Facebookissa semmoiseen ryhmään tai tykkäämiseen tai mikä lie, jonka otsikko on "Luulin olevani lihava ja ruma kunnes näin ********n". Siihen kai kuuluu joitain kavereitanikin. Mykkä huuto! Eikö aikuisilla ihmisillä ole enää mitään käytöstapoja!? Jumaliste & närkästys.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, minäkään en oikein jaksa tätä jatkuvaa julkista julkkisten panettelua. Jos ei niiden tekemiset kiinnosta tai ällöttää, ei tartte kattoa telkusta tai lukea lehdistä. Ihan helposti onnistuu.

Ihmisiä nekin on, ja mitä ihmettä joku Tuksukin nyt voisi elämässään tehdä? Kuinka helppoa olisi vaan lopettaa tuo julkkiksena heiluminen ja ruveta tavikseksi, kuka sille antaisi töitä ja kuka sen kaa rupeis oleen?

t. entinen Helen

Minna kirjoitti...

Mutta toisaalta julkisuuttahan Tuksu hakeekin, ihan sama millaista. Olin ihan ymmälläni keskiviikkoisen Maria-ohjelmankin jälkeen, että mikä sen pointti ihan oikeasti on. Ohjelmille katsojia ja häihin maksaneita asiakkaita, mutta mitä muuta?

Ohari kirjoitti...

Minusta vähän näyttää siltä, että suurin osa näistä hekkulajulkkiksista on syistä tai toisista semmoista väkeä, ettei niillä itsellään ole ihan parhaita valmiuksia arvioida tilaansa. Tässä mylläkässä se voi tietysti olla onnikin, ettei ihan tarkkaan aina tajua, mitä ympärillä tapahtuu.

Jännittävää on se, että vanhemmat opettavat lapsilleen, ettei ketään saa kiusata ja niin koulu- kuin työpaikkakiusaaminenkin tuomitaan ihan yleisesti. Samaan aikaan kuitenkin lapset näkevät, että on ok parjata julkisesti milloin mitäkin onnetonta ihmisparkaa. Mahtaa olla lapsista ristiriitaista. Sanoma on tietysti, että lähipiirin ihmisiä ei saa rääkätä, mutta tuo tuolla ei oikeastaan ole ihminen vaan julkkis, joten olepa kulta hyvä vaan ja potkaise sinäkin päähän. Se on kivaa! Haha!

Lehtola kolumnoi viime sunnuntaina Aamulehdessä, että ihmiset ovat aina olleet ilkeitä, mutta internetin aikana se on vaan ryöpsähtänyt silmille. Niin kai se on. Olisi kumminkin mielestäni ihan hyvä aina silloin tällöin havahtua siihen, että jos vaikka nyt kahvipöydässä pienessä kaveripiirissä joku missi sätitäänkin lyttyyn, sen tekeminen julkisuudessa on ihan toista.

Zepa kirjoitti...

Tämän innoittamana piti oikein katsoa Maria! netistä. Paitsi ei oikein jaksaisi.

Ohari kirjoitti...

Enpä oikein Mariasta tiedä mitään, paitsi mitä kavereiden facebookkommenteista voi arvioida, että hurjaa on meno. Ilmeisesti tämä kumminkin natsaa aika hyvin, ja Ylessäkin on havahduttu:
http://m.yle.fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-3-2337966

Oon siinä onnellisessa asemassa, että meillon nauhottava digiboksi ja Areena näkyy telkkarista eikä kukaan (käytännössä Toi) halua toljottaa kaikkia kauheuksia, mitä tölsä maailmaan tyrkkäjää :-) Kuulostaa ihan törkeältä kliseeltä ja skägäilyltä etten sanois snobbailulta (en sano), mutta meidän telkkarista tulee vaan hyvää ohjelmaa :-)

Zepa kirjoitti...

http://kantapoyta.wordpress.com/2011/03/24/prenikka-pamahti/

Haastetta pukkoo.