torstai 26. toukokuuta 2011

Avaan parvekkeeni sulle

Koska nyt ollaan Oharin partsilla, ajattelin pitää pienen esittelykierroksen täällä. Hämäristä ja muutenkin epäselvistä oloista johtuvia huonoja kuvia pahoittelen kevyesti. Nokian N72-puhelin on aika heikko esitys kameraksi eikä Samsung N210 -miniläppäri, niin armas kuin se muuten onkin, ole oikein kuvankäsittelyssä kätevimmillään. Sen verran se tuli vastaan, että pajupuuta ei tarvitse katsoa pää 90 asteen kulmassa. Minusta sekin on jo kovin reilua.

Tässä oikealla näemme viime viikolla Virosta muuttaneen fru Keijunmekon. Oikeastaan niitä on siinä kolme, ne oli istutettu pyöreään ruukkuun ja voi veljet että likat olivatkin solmineet siinä itsensä ja toisensa itsiinsä ja toisiinsa tiukkoihin ja monimutkaisiin solmuihin. Nyt ne ovat, moninaisten istutus- ja selvittelytöiden jälkeen, vähän mökötteleväisen nuukahtaneen oloisia, mutta veikkaan, etteivät ne kauan jaksa nyhjöttää. (Tai muuten.) (Komposti kutsuu.)

Vasemmalla sojottaa tämän vuoden uutuusinnovaationi: pajupuu. Keväällä hain ojanpenkalta muutamia vesoja, jotka sidoin hienolla hamppunarulla yhteen pieneksi puuksi. Tämän isohkon vihdan tai varpuvispilän tai harvahkon luudan törkkäsin märkään multaan ja sanoin sille, että nyt juurru kiltisti. (Tai muuten.) (Komposti kutsuu.) Pajuhan juurtuu helposti ja tyrkkää lehteä vielä halkoasteella, ajattelin. Ha. Lehdet ovat ruipelot ja ryttyisät vaikka multa on erinomaisen muhevaa ja märkää. Tänään sentään huomasin, että on siellä juuria jonkin verran, ja koska hamppunaru tuskin juurtuu, pajun ne ovat. Tästä innostuneena tälläsin pajun juurelle lisää multaa, nuukahtaneen orvokkiparan ja viskelin heidän peräänsä vielä persiljan ja basillikan siemeniä. Jotka jäivät sen verran pintaan (multa loppui enkä jaksanut kairata reikiä siemenille, niitä oli monta ja hämäräkin laskeutui), että joudun luultavasti seisomaan muutamia päiviä parvekkeella linnunpelättinä.

Viimein saavumme parvekkeeni (hetkinen, kompassia etsitään parhaillaan) länsi-luodenurkkaan tai sinnepäin, jossa majailevat silmäteräni, emigrantit Valge Daam (vas.) ja Rouge Cardinale, jotka myös ovat Virosta lähtöisin, hyvistä suvuista kuulemma molemmat. He ovat kärhöt, joihin on pantu suuret toiveet ja joille en tohdi esittää uhkavaateita edes! Nimien perusteella arvioin, että Valge on tyttö ja Rouge poika; Rougen sukunimestä päättelen, että hartaassa seurassa ollaan eikä vispilänkauppaa nähdä heidän välillään saati pienten kärhöjen teputusta kuulla. Tai ehkä he ovatkin salaisa ja hekumaisen eroottinen lemmenpari, jota koko uskonnollinen maailma vainoaa. Mmm, Okalinnut... Niin! Heidän edessään aurinkoa tavoittelee melkein purkkiinsa menehtynyt ruohosipulin riekale. Ajattelin, että jospa se siitä vielä kuitenkin, kun sitä juurta näyttää riittävän ja hengenmies seistä tönöttää takana. Sen ympärille kylvin, vähän niin kuin lisäyllykkeeksi, ruohosipulia.

* * *

Alkukesä menee kytätessä yöpakkasia ja loppukesä vihannespunkkeja. Syksyllä päätän luultavasti perinteisesti, että saatana minähän en tähän hommaan enää rupee, ens vuonna on muoviruusuja ja -muratteja, korkeintaan yksi elävä orvokki.

7 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Ajattele, en ollut ennen tätä päivää ikinä kuullut kasvista nimeltä kärhö (clematiksen tunnistan aristavasti lapsuudesta). Ja sitten, pazzam, joka tuutista tulee virolaisia kärhöjä. Kuten siitä olohuoneessa yksikseen mäikäävästä puutarha-tv-ohjelmasta, josta kuulin sivukorvalla kuusi minuuttia lukiessani viisaita papereita lähistöllä. Tai sitten täältä Oharin partsilta jopa.

Pajupuu on kuitenkin suosikkini noista. Niin runollinen jo ihan sanana!

Ohari kirjoitti...

Pajupuu kyllä ns. näyttää paperilla hyvältä, enkä oikein tajuakaan, miksi se jumpittelee. Anna olla jos huolimaton viskaa keväiset virvonvarvot saunan taakse, eikö jo kohta pukkaa sieltä semmoistakin pajupuskaa, että alta pois. Vaan kun kerrostaloeläjä haluaa vaatimattoman pajun parvekkeelleen ja siitä hyvästä tarjoaa makoisat mullat ja vettä yllinkyllin, mitä tekee paju? Niin justiin. Nyhjöttää!

Kärhöt ovat ihania ja, tietysti siinä samassa paketissa niin kuin kaikki muutkin ihanat, ne ovat hirmuisia diivoja ja ikävämpi ihminen sanoisi ehkä jopa että ärsyttäviä joskin kauniita narttuja. Milloin on liian kuuma milloin kylmä, milloin kuivaa milloin märkää, joskus on ihan liian hapanta ja toisinaan tukehtuu hän emäkseen. Joskus lakastuu, koska ei ole muutakaan tekemistä. Koska ne ilmeisesti oikuttelullaan ovat hinnoitelleet itsensä ökyluokasta pihalle kohtuuhintaisten joukkoon, raatsii niitä koklata kuitenkin kesäkukkinakin. Jos ne oikein nätisti käyttäytyvät, saattavat päästä peräti kellariin talvehtimaan. Elämme jännittäviä aikoja!

Sun äitis kirjoitti...

Tuosta talvehtimisesta tuli mieleen elämäni ainokainen rivitalopiha. Paikan myynyt papparainen kertoi, että "joriinin mukulat pitää kaivaa maasta ja kietoa sanomalehten talvehtimaan viimeistään päivää ennen ensimmäisiä yöpakkasia". Arvaa muistinko! Toivotaan sinulle parempaa onnea noiden kärhöjen kanssa!

Miksi niitä muuten haetaan Virosta? Kasvaako niitä siellä jotenkin valtoimenaan ja sitten suomalaiset menevät pylly pystyssä kaivamaan tuliaisia? Vai onko siellä jotenkin erityisen hyvin varustettuja taimimyymälöitä? Tuli vain mieleen, kas kun se tv:n täti mainitsi hakeneensa kärhönsä Virosta "niin kuin useimmat tekevät". Ja sitten sinäkin mainitsit Viron. Niin että miksi?

Zepa kirjoitti...

Nooo mikäs nyt maksaa, rouvahan päivittää monta kertaa viikossa??!

/mek kirjoitti...

Tää on taas niin tätä!

Tässä iässä ainoat mielenkiintoiset perjantai-illan aktiviteetit ovat 90 asteen kulmassa olevien pajupuiden katselu ja lätkän treenaaminen ja sitten Yksi heti pilaa kaiken! Ei hitto mä en tajua teitä tyttöjä!

Ja jos Joku kysyy, että miksei lätkätreeneihin voi sitten mennä, niin on kyl aika pölde. Eihän sinne pääse kun pitäisi mennä autolla ja joku on mennyt juomaan mut ihan humalaan.

kukkis kirjoitti...

Oharin partsi! Monta rästipäivitystä! Pajupuu! Pakahdun!

Ohari kirjoitti...

Äitis, luulen että eteläisen sijainnin vuoksi Virossa niitä jalostetaan enemmän, JA yksi syy on ainakin sama kuin meillä oli: Türin kukkamarkkinat, joilla hyvin helposti florasuuntautunut ihminen luiskahtaa järjiltään ja ostaa esim. perämettän taimia vaikka ei olisi tiluksiakaan. Siellä on vaikka mitä! (Ajatellessa tulee markkinajälkijäristyksiä.)

Zepa, nythän se ei nimenomaan maksa! Mutta että miksei maksa, sitähän voi pohtia tietysti tykönään (ahahhaa). Ehkä töitä on välteltäväksi asti, ehkä niitä on vähän (sama kaava opintoihin), ehkä tupakkalakko (tai alkoholi-, karkki-, porkkana-, you-name-it-lakko) alkoi tai loppui, ehkä parisuhteessa tai vanhemmuudessa on paineita tai suvantovaihe, ehkä on puheripuli tai hiljaisuusummetus, ehkä auringossa on pilkkuja tai raitoja...

Meksu, voi mun kanssani! Voi voi! Jos sää kääntäisit sen näytön kyljelleen? Auttaisko mitään? En mää nyt tämän enempää ala sua jeesata kuitenkaan, kerta olen katkera. MINKÄ TAKIA KUKAAN EI KOSKAAN TULE JUOMAAN MUA HUMALAAN VAAN KAIKKI PITÄÄ AINA ITTE TEHDÄ?! PITÄÄKÖ TÄÄLLÄ ILMOITTAUTUA LÄTKÄNPELAAJAKSI, ETTÄ SAA PALVELUA, HÄH?! *kiroilua*

Kukkis, juu – eiku älä! Pajupuu muuten näyttää hienoisesti elpymisen merkkejä. Ihan kuin lehdet kasvaisivat vähän kauniimmin nyt.