torstai 30. kesäkuuta 2011

Kuulkaas te nyt apinat

Aamuyöstä herään siihen, että lokit kirkuvat naapuritalon katolla kuin maaninen apinalauma, joka neuvottelee, kuka saa viimeisen banaanin. Mielessäni hamuan rynnäkkökonetuliasepistoolia, sinkoa ja ritsaa, mutta päädyn lopulta työntämään pääni syvemmälle tyynyyn ja kiroamaan hartaasti. Helvetin siivekkäät.

* * *

En ole koskaan jaksanut peitellä sitä, että en pidä linnuista. Kun Harry Potter -elokuvassa tällipaju täräyttää tintistä höyhenet ilmoille, minulta pääsee aina tahaton tirskahdus. Nyt aion avautua tästä lintuasiasta perusteellisesti ja vakuuttaa muillekin, että linnut ovat suoraan saatanasta.

Linnuilla on rumat koukkuisat jalat, joissa ei ole lihaa vaan kurtistunutta kalmanharmaata nahkaa ja terävät kynnet. Niillä ne tarttuvat puiden oksiin niin, ettei tasapainolla ole siinä enää mitään sanomista. Sanotaan, että jos jokin syö paljon, se syö kuin hevonen. Ha! Hevoset ovat näpertelijöitä lintujen rinnalla, mitä syömiseen tulee. Kaikkihan ovat viimeistään Psykon luonnontieteilijä Batesilta oppineet, että pikkulintu syö kaksi kertaa oman painonsa päivässä. Kaksi kertaa! Ja millaista ruokaa! Roskia, raatoja, toukkia, matoja, mönkiäisiä. Yök! Myönnän kyllä, että ne syövät myös hyttysiä ja kirvoja ja siten ovat ihmisen kannalta kivojakin, mutta toisaalta, ainahan meillä on Off ja Raid. Jotkut linnut syövät myös marjoja pensaista. Kiva. Kun ne ovat porukassa popsineet poskiinsa kansalaisten hellimät mansikat ja viinimarjat, siirtyvät ne viimeistään talviaikaan syömään käyneitä marjoja pihlajista ja aronioista. Sitten ne lentelevät kännissä mihin sattuu, räyhäävät, riehuvat ja kakkailevat joka paikkaan.

Muutenkin ne kakkailevat joka paikkaan. Siitä vaan lentäessään tykittävät valkoista kuraa niskaan aivan, siis aivan, surutta. Kakan sekaan ne ovat piilottaneet salmonellayllätyksiä. Lentäminen sinänsä on luonnollisesti täysin luonnoton toiminta kaikille muille paitsi perhosille.

Linnuilla on toljottavan pistävät silmät, joiden katse ei pelkästään poraudu vaan syväkairautuu kohteeseensa. Linnut siirtelevät katsettaan hermostuttavasti. Sinne, tänne, tuonne, sinne, TÄNNE. Höyhenet ovat kummallinen sekoitus luuta ja karvaa; höyhenistön epämääräisessä kasaumassa, pistävien silmien, kahisevien siipien ja koukkuisain jalkain ympärillä kuhisee tuhansittain, miljoonittain kirppuja, siitä olen varma.

Lintujen laumailu on ehkä hermostuttavinta linnuissa. Ne kirkuvat toisilleen ja vaikka eivät kiru, osaavat silti vaihtaa yhtaikaa suuntaa ja koukkaista yhtenä ryöppynä pahaa aavistamattoman Tippi Hedrenin kimppuun.

Otetaanpa lopuksi esille lintujen yksilökehitys. Tietysti kaikki, mikä tulee munasta, on lähtökohtaisesti epäilyttävää. Huomattavinta kuitenkin on, että tarkastellaanpa mitä hyvänsä luomakunnan öttiäistä, vaikka kuinka rumaa ja vastenmielistä, ja katsotaan sen jälkeläistä ennen teini-ikää, havaitaan, että se on liikuttava ja suloinen. Paitsi linnunpoika, joka on pelkkää läpikuultavan kalvasta nahkaa, mulkosilmiä ja järjettömän, tolkuttoman suurta avonaista nokkaa. Huhhuh. Jos jostain, niin sokeasta äidinrakkaudesta, täytyy linnuille antaa tunnustusta.

* * *

Miettikääpä siis hyvät kädelliset lajitoverit näitä esiinnostamiani seikkoja seuraavan kerran, kun kutsutte rakkaitanne puluiksi, tipuiksi, tirppanoiksi tai kanasiksenne.

* * *

Tahdon vielä painottaa, että pingviinejä ei missään nimessä tässä eikä muissakaan yhteyksissä tule sekoittaa lintujen luokkaan. Pingviinit ovat eläinmaailman suloja ja sulottaria, samoin kuin kirahvit.

8 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Olet niin oikeassa.

Sandra kirjoitti...

"Tietysti kaikki, mikä tulee munasta, on lähtökohtaisesti epäilyttävää." *tirsk*

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että myös mainitsemasi perhoset tulevat munasta (ok, toukat tulevat munasta ja aikuiset siivekkäät kotelosta, mutta perhoset joka tapauksessa).

Niin ja eivät ne hiirenpoikasetkaan mitään nättejä ole, vaikka aikuiset hiiret ihan symppiksen näköisiä ovatkin. Kommenttina siis siihen, että vain linnunpoikaset olisivat luotaantyöntävän näköisiä, mitä en edes allekirjoita - suorastaan söpöjäkin monet untuvikot ovat! :)

Ohari kirjoitti...

Tuuli, sisareni linnuissa, shyleillään!

Sandra, ei nyt kuule lähdetä tuolle linjalle ollenkaan. Tosiasioiden kieltäminen on onnellisuuden alku! Siispä kaikki muut eläimet ovat pieninä söpöjä paitsi linnut, ja perhosethan eivät tule munista tai toukista (yök) vaan kastehelmistä ja keijujen unista.

/mek kirjoitti...

Linnuista olen samaa mieltä jopa niin paljon, että olen valmis niitä ampumaan ja syömään ettei muiden tarvitsisi niitä nurkissaan katsella.

Mutta perhoset! Tänäänkin näin yhden hyväkkään joka oli lepakon kokoinen, mutta mustempi. Käsi hamusi jo haulikkoa, että uskaltaisi lapset päästää pihalle kunnes muistin, että se on yläkerrassa, lukon takana ja palasina. Yläkerrassa joka on 7297 kilometrin päässä (muuten tasan metrilleen, internet on ihmeellinen asia!).

DorianK kirjoitti...

Lokkien suhteen olen samaa mieltä; ne kirotut lentävät rotat voisi kaikki kaasuttaa, ja maailma olisi parempi paikka (ja autoakin tarvitsisi pestä harvemmin).

Olen kuitenkin eri mieltä parista asiasta:
1. Varpustyyppiset linnut ovat sympaattisia, jopa kerjätessään pähkinöitä parvekkeen ovenkahvalla istuen
2. Luomakunnan öttiäisten jälkikasvu on kiinnostavaa vasta täytettyään 18 vuotta

Ohari kirjoitti...

Meksu, esimerkillistä uhrautumista! Olenpa minäkin juuri tästä syystä muutaman smetanassa haudutetun sorsan järsinyt. Mutta olen järkyttynyt siitä että a) ylipäätään joku saati sinä haluat ampua perhosia haulikolla tai millään ja b) sulla ei ole haulikkoa nesessäärissä! Missä noin isoja, ihania pervoisia on? Eikä tartte vastata, että 7297 km:n päässä meirän kotoo, kiitos.

DorianK, sulla on tietysti oikeus vääriin mielipiteisiisi, joilla viittaan numeroituihin (1 ja 2). Ensimmäinen, numeroimaton, onkin ihan oikein ja siihen sulla on tietysti vielä suurempi oikeus (kuin noihin vääriin).

Tiina kirjoitti...

Miten kukaan voi inhota lintuja. Kateutta, sanon minä! Itse vaan haluaisitte lennellä vapaana taivaalla ja syödä matoja!

Ohari kirjoitti...

Tiina! Justiinhan minä tossa perusteellisesti selitän, miten! Yhtään en ole kalkkunalle kateellinen kuule, mutta jotta emme vallan toisiamme nokkisi (huom!), annan sullekin armollisesti oikeuden olla väärää mieltä.

Jos kuitenkin ikinä tulee mieleen tuommoista kerettiläistä mielipidettä tarkistaa, täältä löytyy aina tukea, myötätuntoa ja jaksuhalia siihen hommaan.